Aarne Vuorinen

Nykyisessä Janakkalassa, Vanajan kunnan Harvialan kartanon mäkitupalaisen, Kustaa ja Hilda Vuorisen Vuortentaustan mökissä syntyi kolmas poika 7.10.1920. Isä Kustaa oli siihen aikaan kohonnut renkipojasta rautatieläiseksi ja edelleen Rosenlewin yksityisrautatien konduktööriksi Harvialaan. Puutyön taitajana hän kohta siirtyi kartanon kirvesmieheksi. Vaikka isä ei mitenkään jurottaja-hämäläinen ollutkaan, Aarnen läheisimmäksi tulivat äidin lisäksi isoveljet ja naapurin pojat.

Ensimmäinen Aarnen tekemä lehti syntyi 1920-luvun lopulla. Kolme vuotta vanhemman isoveli Einarin kanssa värkättiin urheilulehti Harvialan Hurjat. Kotimäellä oli urheilukenttä, jolla oman ja naapuripihan pojat urheilivat juuri Harvialan Hurjat –seuranimellä, tuloksista ja saavutuksista piti tehdä aviiseja. Vuorisen sisarukset urheilivat virallisesti Harvialan Tenhossa. Aarnen hyvä ponnistusvoima antoi menestystä pikajuoksuissa, korkeushypyssä ja pituudessa tuli kirkas piirinmestaruuskin 14-vuotiaana.

Kuluttajain Lehden lasten kirjoituskilpailussa 18.2.1931 Aarne saavutti kuudennen tilan. Sen jälkeen lähes joka lehdessä oli Aarnen laatima tehtävä, runo tai tarina. Muutamia myös Einariveljen kanssa yhdessä. Einari keskittyi menestyksekkäästi runoihin ja piirtämiseen. Lehtien erilaisissa kilpailuissa menestystä tuli pojille lisää. Aarnesta erityisen kiinnostavaa oli arvoitusten laatiminen ja ratkaisujen keksiminen. Vuoden 1933 maaliskuussa Kuluttajain Lehden tehtävänlaadintakisassa tuli jaettu ykköstila. Lasten Sirkka-lehdessä aloitti 1934 Aarnen nimimerkki ”Miredo” melkoisen tehtävänlaadintasuman, jota jatkui vuoteen 1938. Miredo voitti arvoitusten laadinta- ja ratkaisukisoja puolivuosittain 1935, 1936 ja 1937. Vuoden 1936 puolivälissä lehdessä kehaistiin, että ”uusista arvoituksista laadultaan parhaat ovat olleet Miredon laatimat”. Ilmeisesti ikuisen Sirkka-lehden tehtävänlaadinnan piste-ennätyksenkin Aarne teki Miredollaan 1936, jona vuonna hän sai myös Kuluttaja Lehden omistajan OTK:n myöntämänä erikoispalkintona yrityksen puvun, runot-sadut-piirustukset-askartelutehtävistä. Liekö puku tallessa ?

Monessa kirja-arvostelukisassa pärjännyt Miredo otti voiton Sirkka-lehdessä 1935 arvostelemalla Kiven 7 veljestä. Palkintona tässä kuin muissakin lehtien järjestämissä kilvoissa oli usein kirjoja valinnan mukaan; Aarne voittikin yli kymmenen kirjapakettia ja lisäksi rahapalkintoja tällä sotia edeltävällä kaudella 10-vuotiaasta 17-vuotiaaksi. Aarnen varhain kehittyneestä omasta persoonallisuudesta kertovat muutamat pakinat. Esimerkiksi 1935 syyskuussa julkaistiin ”Urheilukärpänen”, jossa kerrotaan miten Mattilan Pekka oli saanut urheilukärpäsen ja ”minä tuumailin etten suinkaan ole Pekkaa pahempi, vaan päätin myös saada urheilukärpäsen kiinni”.

Synnynnäinen kotiseututoimittaja löytää itsensä

Isä Kustaa oli syntyjään torpasta maalta ja kaivattuaan itsenäisyyttä hankki Lopelta tilan, jonne perhe siirtyi maanviljelyn pariin 1937. Lopella ei ollut urheilukenttää ja Aarnesta toivottiin tulevan isänsä työn jatkaja – maanviljelijä. Kotitilalla hurahtivat vuodet 1938-42. Tältä ajalta on eräs tarina Aarnen perinpohjaisuudesta. Hevosmiehenä hän teki pitkän päivän pellolla – niin pitkän ettei ajatellut hevosta. Lopulta hevosraukka ei jaksanut, vaikka Aarne sitä sätti ja hoputti. Niin. Ei toimittajasta oikeastaan ollut maanviljelijäksi – joskus pitää antaa luonnonkin määrätä tahti… Sitä paitsi kaikki vapaa-ajat Aarne luki – myös pellolla, vaikka tauolla yleensä mennään kahville tai nostetaan kaljahinkki ojansilmästä.

Kun Einari-veli kävi Työväen Akatemian välirauhan aikana, alkoi lukutoukkaa houkutella opiskelu. Sitä ennen tuli lähtö linnoitustöihin Kannakselle ja parin vuoden jälkeen Kivennavalta 1944 syksyllä Lapin Sotaan. Ylitorniossa matka päättyi lopulta heinäpaalikuorman päällä istuen oikeaan yksikköön. Marraskuussa 1944 tuli kotiutus ja uusi into hakemaan Kansankorkeakouluun. Porkkananviljely kotitilalla esti taas aikeet. Einari oli jo Hämeen Kansan toimitussihteerinä ja Aarne tekikin pari urheiluaiheista pakinaa, joihin oli kerätty melko tavalla tilastotietoa – arkistolähteiden tutkija oli jo vauhdissa.

Vanhemmat eivät seuraavana syksynä 1945 enää pystyneet estämään. Työväen Akatemiasta Aarne kertoi todella innostavana kokemuksena: Väinö Voionmaan esitelmät historiasta toivat asiat paljon läheisemmiksi kuin perinteiset historiankirjat, Pentti Eskolan maantieteellis-geologinen Suomen kuva teki tutuista paikoista löytöretkeilijän aarrekammion ja Yrjö Kallisen humanismi sävähdytti. Aarne menestyi erinomaisesti opinnoissa ja esitelmät Elinan surmasta sekä tietenkin urheilusta olivat hyvää kritiikkiharjoitusta, sillä jo keväällä 1946 alkoi varsinainen lehtimiesura. Hämeen Kansan kesätoimittajana Aarne aloitti toukokuussa Poltinahon hevoshuutokaupasta uutisoimalla, mutta jo syksyllä oli oikea uutistoimittaja ja maaliskuussa 1947 toinen toimitussihteeri (sattumakin auttoi, kun edeltäjä Arvi Laakso sokeutui) – veljekset olivat taas yhdessä. Aiempaan ahkeraan tapaan lehteä tehtiin vakituisesti aamuyöhön asti – Hämeen Kansassa näkyi Harvialan Hurjien ote.