{"id":671,"date":"2025-06-23T19:51:12","date_gmt":"2025-06-23T19:51:12","guid":{"rendered":"http:\/\/vaksypukkimaki.local\/mikko_niskanen\/"},"modified":"2026-04-22T22:15:27","modified_gmt":"2026-04-22T19:15:27","slug":"mikko_niskanen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/mikko_niskanen\/","title":{"rendered":"Mikko Niskanen"},"content":{"rendered":"\n<div id=\"content\">\n<h2 class=\"subtitle\">Elokuvaohjaaja<\/h2>\n<\/div>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image\"><a href=\"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-content\/uploads\/2025\/06\/mikko_niskanen.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"190\" height=\"300\" src=\"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-content\/uploads\/2025\/06\/mikko_niskanen.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-328\"\/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">Mikko Niskanen 1929-1990<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskanen syntyi 31.1.1929 \u00c4\u00e4nekoskella pienviljelij\u00e4 Uuno Johannes Niskasen ja em\u00e4nt\u00e4 Lempi Niskasen o.s. Argillander kolmantena lapsena. Ennen h\u00e4nt\u00e4 perheess\u00e4 oli jo kaksi poikaa: 1925 syntynyt Simo Ernesti ja 1927 syntynyt Veli Sakari. Mikon j\u00e4lkeen perheeseen syntyiv\u00e4t viel\u00e4 Esko Antero 1930, Pekka Olavi 1938 ja Maija-Liisa 1943. Uuno ja Lempi Niskanen muuttivat ty\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 \u00c4\u00e4nekoskelle 1920-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Lempi sai tehtaalta t\u00f6it\u00e4 halonlastaajana ja Uuno-is\u00e4 proomuk\u00e4rr\u00e4rin\u00e4. Uuno Niskanen halusi kuitenkin pois orjapillin alta ja sanoutui irti ty\u00f6st\u00e4\u00e4n \u00c4\u00e4nekosken tehtailla. H\u00e4n hankki omistukseensa 54-hehtaarin tilan Konginkankaan Liimattalasta. Perhe muutti sinne ja he ryhtyiv\u00e4t viljelem\u00e4\u00e4n maata. Uuno Niskasen pellonraivaustavoitteet katkesivat kuitenkin, kun h\u00e4n kuoli 22.6.1954.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskanen aloitti draamauransa jo pikkupoikana. Ennen kansakoulua n\u00e4yteltiin sirkuspelle\u00e4 ja esiintyminen jatkui nuorisoseurassa ja iltamissa. Kansakoulussa Niskanen debytoi my\u00f6s ohjaajana. Vuonna 1947 h\u00e4n haki Suomen Teatterikouluun Helsinkiin ja p\u00e4\u00e4si sinne sis\u00e4lle. H\u00e4nen kurssitovereitaan olivat mm. Veikko Sinisalo, Rauli Mollberg, Veikko Tiitinen, Ahti Haljala, Helin\u00e4 Viitanen, Tiina Rinne, Leena H\u00e4kinen, Rauni Ranta, Kauko Vuorensola, Leo Jokela ja Seppo Wallin.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">H\u00e4n valmistui teatterikoulusta n\u00e4yttelij\u00e4ksi vuonna 1950 ja toimi sen j\u00e4lkeen n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kaupunginteatterissa ett\u00e4 Kuopion Yhteisteatterissa. N\u00e4yttelij\u00e4j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skenteli Suomen Filmiteollisuudessa vuosina 1954-1958. Vuosina 1958-1961 h\u00e4n opiskeli Moskovan elokuvakorkeakoulussa ja sielt\u00e4 tultuaan ohjasi esikoisty\u00f6n\u00e4\u00e4n Suomen Filmiteollisuudelle Paavo Rintalan romaanin mukaan elokuvan Pojat. Kouluttaja-ohjaajana ja TV1:n p\u00e4\u00e4ohjaajana h\u00e4n ty\u00f6skenteli Yle:ss\u00e4 vuosina 1964-1978. Itsen\u00e4isen\u00e4 elokuvatuottajana K\u00e4pyfilmi Oy:ss\u00e4 ja National Filmi Oy:ss\u00e4 h\u00e4n toimi vuosien 1972-1986 v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Taiteilijaprofessorina h\u00e4n toimi 1973-1978. Professorin arvonimen Mikko Niskanen sai vuonna 1984 ja valtion 15-vuotisen taiteilija-apurahan vuonna 1983. Vuosina 1962-1988 h\u00e4n ohjasi kaikkiaan 14 pitk\u00e4\u00e4 elokuvaa:<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Ohjaus-Jussilla palkitut Niskasen elokuvat<\/h2>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list lista\">\n<li>1962 Pojat<\/li>\n\n\n\n<li>1963 Sissit<\/li>\n\n\n\n<li>1966 K\u00e4py sel\u00e4n alla<\/li>\n\n\n\n<li>1967 Lapualaismorsian<\/li>\n\n\n\n<li>1972 Kahdeksan surmanluotia<\/li>\n\n\n\n<li>1982 Ajol\u00e4ht\u00f6<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Muita Niskasen elokuvia<\/h2>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list lista\">\n<li>1963 Hopeaa rajan takaa<\/li>\n\n\n\n<li>1968 Asfalttilampaat<\/li>\n\n\n\n<li>1971 Laulu tulipunaisesta kukasta<\/li>\n\n\n\n<li>1977 Pulakapina<\/li>\n\n\n\n<li>1978 Syksyll\u00e4 kaikki on toisin<\/li>\n\n\n\n<li>1983 Mona ja palavan rakkauden aika<\/li>\n\n\n\n<li>1986 El\u00e4m\u00e4n vonkamies<\/li>\n\n\n\n<li>1988 Nuoruuteni savotat<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Tunnetuimpia televisiot\u00f6it\u00e4<\/h2>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list lista\">\n<li>1967 Elokuva jalostavasta rakkaudesta<\/li>\n\n\n\n<li>1974 Omat koirat purivat<\/li>\n\n\n\n<li>1973 Ooppera Pajatso<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Niskasen p\u00e4\u00e4teos Kahdeksan surmanluotia<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskasen elokuvatuotannon p\u00e4\u00e4teoksena on pidetty Kahdeksaa surmanluotia vuodelta 1972.<br>\nOhjaajan saatesanat elokuvan valmistuessa olivat:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4m\u00e4 elokuva ei pyri kohta kohdalta liittym\u00e4\u00e4n, tiettyyn tapahtumaan, vaikka<br>\nkerronta nojaakin siihen er\u00e4iden t\u00e4rkeiden totuuksien osalta. Jokaisella saattaa olla oma totuutensa.<br>\nT\u00e4m\u00e4 on se totuus, jonka min\u00e4 olen n\u00e4hnyt ja kokenut itse t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4npiiriss\u00e4 syntyneen\u00e4 ja sit\u00e4<br>\nel\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4neen\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 asioita tutkineena.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Elokuva pohjautuu osittain Pihtiputaalla 7.3.1969 tapahtuneeseen surmaty\u00f6h\u00f6n, jossa sekaty\u00f6l\u00e4inen ja pienviljelij\u00e4 Tauno Pasanen ampui nelj\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n tullutta poliisia kotinsa pihaan.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Yle el\u00e4v\u00e4 arkisto<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Alla olevan linkin takaa voi kuunnella Mikko Niskasen radiohaastattelua, jossa h\u00e4n kertoo 1960-luvun ja 1970-luvun alun elokuvistaan. Haastattelun kesto on noin 28-minuuttia.<\/p>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-buttons is-layout-flex wp-block-buttons-is-layout-flex\">\n<div class=\"wp-block-button\"><a class=\"wp-block-button__link wp-element-button\" href=\"https:\/\/yle.fi\/aihe\/artikkeli\/2006\/09\/08\/taiteilijavieraana-mikko-niskanen\">Mikko Niskasen haastattelu<\/a><\/div>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-button\"><a class=\"wp-block-button__link wp-element-button\" href=\"https:\/\/yle.fi\/a\/20-81675\">Kahdeksan surmanluotia 7 min. traileri<\/a><\/div>\n<\/div>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kahdeksassa surmanluodissa Pasi ja naapurin Reiska ryhtyv\u00e4t pontikantekoon ja havaitsevat tuotteensa hyv\u00e4ksi. Pasin vaimo varoittaa miest\u00e4\u00e4n, mutta pari pysyy viel\u00e4 kuitenkin sovinnossa. Alla olevan linkin kautta p\u00e4\u00e4see katselemaan noin 7 minuutin p\u00e4tk\u00e4\u00e4 Kahdeksan surmanluotia -elokuvasta.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Mikko Niskasen avioliitot<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskanen oli naimisissa kolme kertaa. Ensimm\u00e4inen puoliso oli Eila M\u00e4kel\u00e4, jonka kanssa h\u00e4n avioitui 1950. He erosivat vuonna 1954. Toinen puoliso oli Margareta Ivanova, jonka kanssa h\u00e4n avioitui 1960. He erosivat vuonna 1967. Kolmas puoliso oli Vuokko Inkeri \u00d6sterlund, jonka kanssa h\u00e4n avioitui 1974. He erosivat vuonna 1978. Mikko Niskasella oli nelj\u00e4 lasta: Jorma 1949, Marika 1950, Marja 1951 ja Piia 1952.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Kuolema<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskanen menehtyi 61-vuotiaana Helsingiss\u00e4 25.11.1990 vaikean sairauden murtamana. H\u00e4net on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin. Mikko Niskanen oli henkil\u00f6, joka ei j\u00e4tt\u00e4nyt ket\u00e4\u00e4n kylm\u00e4ksi. Jokaisella, joka oli tekemisiss\u00e4 h\u00e4nen kanssaan, oli h\u00e4nest\u00e4 joku mielipide. Mikon ristiriitaiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 luonne oli varmaan my\u00f6s h\u00e4nen voimansa ja heikkoutensa. Siin\u00e4 ehk\u00e4 piili my\u00f6s h\u00e4nen vaikuttavan taiteensa kiehtova salaisuus ainakin se oli osa siit\u00e4. H\u00e4n uskoi itseens\u00e4 ja halusi toteuttaa omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n, joiden oikeellisuuteen h\u00e4n uskoi. Mikko viihtyi, kun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli vaikeuksia. H\u00e4nen veljens\u00e4 Sakari Niskanen onkin sanonut Mikosta:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko hakee vaikeuksia, ei se oikein el\u00e4kk\u00e4\u00e4n ennen kuin vastam\u00e4ess\u00e4,<br>\nsiit\u00e4 se nauttii!<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 Mikko vertasi sateiseen lepikkoon:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Vahvemmat puut sielt\u00e4 kelpaavat saunan l\u00e4mmikkeeksi. Sanotaan, ett\u00e4 lepist\u00e4<br>\ntulee paras l\u00f6yly, mutta kuinka vihataankin tuota puuta, kun sen lehdill\u00e4 viihtyv\u00e4t matoset.<br>\nJa jos l\u00f6ylyss\u00e4 on v\u00e4h\u00e4nkin kitkua, joka pist\u00e4\u00e4 herrojen silm\u00e4\u00e4n&#8230;<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading subtitle\">Mikko Niskasen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Uuden suomalaisen elokuvan n\u00e4kyvimpiin ohjaajiin kuulunut Mikko Niskanen kuoli pitk\u00e4aikaisen sairauden j\u00e4lkeen Helsingiss\u00e4 25. marraskuuta 1990. H\u00e4n oli syntynyt 31. tammikuuta 1929 \u00c4\u00e4nekoskella.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Vaikka kuohuvan julkisuuden marttyyrin vaikea rooli on p\u00e4\u00e4ttynyt, Niskasen elokuvat ja televisioty\u00f6t el\u00e4v\u00e4t vahvasti suomalaisessa tajunnassa. Kahdeksan surmanluotien j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 katsomiskokemusta ei kukaan voi unohtaa. Mikko Niskanen osoitti jo nuorena palavaa, aitoa ja luonnonmukaista rakkautta elokuvataiteeseen. Niskasen ensimm\u00e4iset kosketukset elokuvaan tapahtuivat 1955, kun T.J. S\u00e4rkk\u00e4 otti h\u00e4net Suomen Filmiteollisuuteen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4ksi. Niskanen oli opiskellut Teatterikoulussa 1947-50 ja esiintynyt n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 sivuosissa 1950-luvulla (Mielonen Laineen Tuntemattomassa sotilaassa), mutta varsinaisesti vasta opiskelu Neuvostoliiton elokuvakorkeakoulussa 1958-61 ratkaisi h\u00e4nen tulevaisuutensa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Niskanen tuli uuden suomalaisen elokuvan ohjaajaksi melkein suoraan Moskovasta, jossa h\u00e4n opiskeli elokuvataiteen tohtoriksi muun muassa Grigori Tshuhrain ja Sergei Bondartshukin oppilaana. Moskovassa Niskanen laati ensimm\u00e4isen elokuvak\u00e4sikirjoituksensa Paavo Rintalan Oulu-aiheisesta romaanista Pojat. 1962 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n romaanin elokuvaksi S\u00e4rk\u00e4n yhti\u00f6ss\u00e4. Esikoiselokuvasta Pojat tuli suomalaisen elokuvan voitto: Ohjausty\u00f6, jota viel\u00e4kin voi pit\u00e4\u00e4 Kahdeksan surmanluodin ohella Niskasen parhaana. Pakahduttavat ovat elokuvan viimeiset jaksot, joissa Vesa-Matti Loiri juoksee \u00e4iti\u00e4\u00e4n ja saksalaisia viev\u00e4n junan per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Poikien menestyksen siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 Mikko Niskanen ohjasi Fennada-filmille Rintalan kohutusta romaanista Sissiluutnantti hieman vaisuksi j\u00e4\u00e4neen sotaelokuvan Sissit (1963) ja viel\u00e4 samana vuonna Esa Anttalan romaanin pohjalta seikkailuelokuvan Hopeaa rajan takana. Niskanen aloitti 1964 my\u00f6s ty\u00f6ns\u00e4 Yleisradiossa, jossa h\u00e4n on toiminut muun muassa koulutusohjaajana ja TV1:n p\u00e4\u00e4ohjaajana. 1960-luvun lopulla Niskanen ohjasi hienon TV-filmin Elokuva jalostavasta rakkaudesta, jonka pohjana k\u00e4ytettiin Edvard Radzinskin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskanen oli Risto Jarvan j\u00e4lkeen 1960-luvun suomalaisen elokuvan keskeinen tekij\u00e4 ja vaikuttaja. Moderneina elokuvina Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran Y\u00f6 vai p\u00e4iv\u00e4 sek\u00e4 Jarvan Onnenpeli ovat varmasti syv\u00e4llisempi\u00e4 ohjaust\u00f6it\u00e4 kuin Niskasen menestysfilmi K\u00e4py sel\u00e4n alla (1966). Niskasen elokuvan merkitys on kriitikko Sakari Toiviaisen mukaan suurempi er\u00e4\u00e4nlaisena esteettis-kaupallisena mallina kuin uuden elokuvan\u00e4kemyksen ja -ilmaisun perustana. Jotakin j\u00e4ntev\u00e4\u00e4 ja tuoretta ilmeni my\u00f6s Lapualaismorsiamessa (1967), jossa Mikko Niskasen seuraili ylioppilaiden osallistumista Helsingin kev\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">1970-luvun alussa valmistui Mikko Niskasen suurty\u00f6, televisioelokuvasarja Kahdeksan surmanluotia. Se seuraa Pihtiputaan traagisia tapahtumia, joissa nelj\u00e4 poliisia sai surmansa ahtaalle ajetun pienviljelij\u00e4n luodeista. Kirjassaan Vaikea rooli Mikko Niskanen tilitt\u00e4\u00e4:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Pihtiputaan kauhutapahtuma antoi minulle kuin s\u00e4hk\u00f6iskun, kytki virran elottomaan tajuntaani. Tajusin, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli taustalla kokonainen ongelmakentt\u00e4, sen maasto oli minulle tuttu. Tajusin my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli minun teht\u00e4v\u00e4ni. En valinnut teht\u00e4v\u00e4\u00e4, teht\u00e4v\u00e4 valitsi minut!<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kahdeksan surmanluodin lis\u00e4ksi Niskasen ohjasi 1970-luvulla muun muassa kuivan Laulu tulipunaisesta kukasta (1971), kiinnostavan Pulakapinan (1977) ja tunnelataukseltaan vet\u00e4v\u00e4n Syksyll\u00e4 kaikki on toisin (1978), jossa kuvattiin keskisuomalaisen pikkukaupungin vaihtelevaa el\u00e4m\u00e4npiiri\u00e4. Niskanen toimi elokuvan taiteilijaprofessorina 1973-78. Samaan aikaan h\u00e4n rakensi my\u00f6s Konginkankaalle suurta unelmaansa elokuvakeskus K\u00e4pykoloa, jossa j\u00e4rjestettiin useita kursseja ja elokuva-alan tapaamisia.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Niskanen palasi elokuvan pariin vasta 1982, kun hallittu ja v\u00e4kev\u00e4 Ajol\u00e4ht\u00f6 valmistui. Siin\u00e4 h\u00e4n kuvaa 1970-luvun loppupuolen yhteiskunnallisia ongelmia ja rakennemuutoksen aikaa. Timo Torikka, Heikki Paavilainen ja Tero Niva esitt\u00e4v\u00e4t maaseudun nuorukaisia, joiden kotipes\u00e4t ovat t\u00e4ynn\u00e4. He joutuvat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 etel\u00e4st\u00e4. J\u00e4lleen Niskanen j\u00e4sent\u00e4\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoisesti nuorten ahnaita pyristelyj\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kovassa koulussa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Ajol\u00e4ht\u00f6 oli Mikko Niskasen viimeinen suuri ohjausty\u00f6, vaikka h\u00e4n teki viel\u00e4 nuorten tuntoja kuvaavan Mona ja palavan rakkauden aika (1983) sek\u00e4 kaksi P\u00e4\u00e4talo-elokuvaa, Vonkamies (1986) ja Nuoruuteni savotat (1988). Erityisesti P\u00e4\u00e4talo-filmeiss\u00e4 ohjaaja sortui pintarealismiin, joka synnytti ulkokohtaisesti lavastettua kansallista sosiaalihistoriaa. Niskasen mittava ura palkittiin monin kunnianosoituksin. Jussi-patsaan h\u00e4n sai seitsem\u00e4n kertaa ja Valtion elokuvapalkinnon kahdesti, 1967 ja 1973. Kotimaisten tunnustusten lis\u00e4ksi h\u00e4n sai p\u00e4\u00e4palkinnon Edinburghin kansainv\u00e4lisill\u00e4 elokuvafestivaaleilla 1967 ja rauhanpalkinnon Moskovan elokuvajuhlilla 1981. Valtion 15-vuotisen taiteilija-apurahan Niskanen sai 1983, ja seuraavana vuonna h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin professorin arvo.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Niskasen ohjaajakuvaan vaikuttivat niin h\u00e4nen elokuvansa kuin n\u00e4kyv\u00e4 julkinen roolinsa. H\u00e4n pyrki vastaamaan elokuvat\u00f6ill\u00e4\u00e4n tuskaisiin mutta vilpitt\u00f6m\u00e4sti esitettyihin huutoihinsa. H\u00e4n pani itsens\u00e4 ja syd\u00e4mens\u00e4 parhaimmissa t\u00f6iss\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisesti likoon, k\u00e4ytti elokuvaa oman persoonansa ilmaisuv\u00e4lineen\u00e4. Niskanen heitt\u00e4ytyi monesti my\u00f6s pateettiseen liioitteluun ja sanoi:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mist\u00e4 muusta min\u00e4 tekisin elokuvia kuin itsest\u00e4ni<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p class=\"subtitle wp-block-paragraph\"><em>L\u00e4hteet<\/em><\/p>\n\n\n\n<ol class=\"wp-block-list refer_alin\">\n<li><em>T\u00e4ytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 Mikko Niskanen elokuvamies, Eero Marttinen, 1997,<\/em><br><br><em>ISBN 951-20-5027-7<\/em><\/li>\n\n\n\n<li><em>YLE El\u00e4v\u00e4 arkisto<\/em><\/li>\n\n\n\n<li><em>Mikko Niskasen muistokirjoitus HS<\/em><\/li>\n<\/ol>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u00c4\u00e4nekosken Pukkim\u00e4en asuntoalueen historiaa<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"default","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"default","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"set","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[35],"class_list":["post-671","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kuka-han-oli","tag-mikko-niskanen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/671","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=671"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/671\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3835,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/671\/revisions\/3835"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=671"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=671"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=671"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}