{"id":135,"date":"2026-04-02T21:55:05","date_gmt":"2026-04-02T18:55:05","guid":{"rendered":"http:\/\/vaksypukkimaki.local\/huiman_historiaa\/"},"modified":"2026-04-22T21:48:42","modified_gmt":"2026-04-22T18:48:42","slug":"huiman_historiaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/huiman_historiaa\/","title":{"rendered":"\u00c4\u00e4nekosken Huima"},"content":{"rendered":"\n
\n

Alkuaikojen toiminnasta<\/h2>\n
\n
\"\"<\/figure>

<\/p>\n<\/div>\n

\u00c4\u00e4nekosken Huima perustettiin kev\u00e4tkes\u00e4ll\u00e4 1904 \u00c4\u00e4nekosken Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen alaisuuteen. Silloin elettiin Forssan kokouksen j\u00e4lkeist\u00e4 vuotta. Tuossa kokouksessa oli ty\u00f6v\u00e4enpuolueen nimeksi tullut Sosialidemokraattinen Puolue Suomessa. Samalla oli luovuttu wrightil\u00e4isest\u00e4 suuntauksesta ja samalla omaksuttu jyrkk\u00e4 luokkataisteluohjelma, jonka keskeisi\u00e4 kohtia olivat vaatimukset yleisest\u00e4 \u00e4\u00e4nioikeudesta, 8-tunnin ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, torpparivapaudesta, kirkon erottamisesta valtiosta, progressiivisesta verotuksesta, kieltolaista ja kaikenlaisten luokkaerojen poistamisesta.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nekoskella Wessmanin m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n oli kokoontunut joukko nuoria miehi\u00e4 krokettia pelaamaan. N\u00e4ist\u00e4 miehist\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n nelj\u00e4: Eino Virtanen, Kalle Toivainen, E. Salmelin ja Onni Korpela. Miehet halusivat vauhtia vapaa-aikaansa ja siit\u00e4 syyst\u00e4 he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4tkin perustaa voimistelu- ja urheiluseuran ja ilmoittivat aikeestaan ty\u00f6v\u00e4enyhdistykselle. Seuraavassa kokouksessa \u00c4\u00e4nekosken Ty\u00f6v\u00e4enyhdistys p\u00e4\u00e4ttikin perustaa alaisuuteensa urheiluseuran. Seuran nimen keksij\u00e4\u00e4 asiakirjat ja perim\u00e4tieto eiv\u00e4t kerro, mutta p\u00f6yt\u00e4kirjoissa ja muissa virallisissa yhteyksiss\u00e4 k\u00e4ytettiin nime\u00e4 \u00c4\u00e4nekosken Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen V.- ja U.-seura Huima. Yhdistysrekisteriin seura vietiin vuonna 1924 samalla nimell\u00e4, joskin kirjoitusasu hieman poikkesi edellisest\u00e4. Sodan j\u00e4lkeen Huima irrottautui ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen muodollisesta alaisuudesta ja siit\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nime\u00e4 \u00c4\u00e4nekosken Huima ry. Huiman lipun syntyvaiheista Ida Hiironen kertoili seuraavaa:<\/p>\n

Ei meit\u00e4 kukaan pyyt\u00e4nyt sit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Me vain tytt\u00f6jen kanssa p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 lippu tehd\u00e4\u00e4n ja niin se my\u00f6s tehtiin. Ensin piirrettiin Eemelin ( Emil Salmelin ) piirt\u00e4m\u00e4 malli voipaperille ja sen j\u00e4lkeen se siirrettiin kankaalle. Kangas oli tavallista sen ajan mekkokangasta. Ty\u00f6v\u00e4entalon vintill\u00e4 sit\u00e4 ommeltiin ringiss\u00e4 taikka sitten Kolarin Aunen kotona. Y\u00f6kaudet sit\u00e4 neulottiin, koska p\u00e4iv\u00e4t oltiin sahalla t\u00f6iss\u00e4 ja koska lipulla oli kiire johonkin juhlaan. Ei sit\u00e4 keretty muistaakseni edes vihki\u00e4, niin kiire sill\u00e4 oli siihen marssiin.<\/p><\/blockquote>\n

Seuran johtohenkil\u00f6it\u00e4<\/h2>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1904 perustetussa urheiluseurassa toimi alkuvuosina 50-60 urheilijaa. Nimi \u00c4\u00e4nekosken Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen Voimistelu- ja Urheiluseura Huima otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vasta 1906. Alkuaikojen toimihenkil\u00f6ist\u00e4 ei ole varmaa tietoa, koska p\u00f6yt\u00e4kirjat vuosilta 1904-1912 ovat h\u00e4vinneet. Ilmeisen paljon muistitietoon pohjautuva puheenjohtaja Jaakko Kankaisen tai sihteeri Paul Rinteen k\u00e4sinkirjoittama Huiman 30-vuotiskertomus luettelee seuran johtohenkil\u00f6iksi seuraavat: Perttu Koskinen, Jussi Lehto, Eino Virtanen, Valpas Nyholm, Yrj\u00f6 Kihlberg, Hjalmar Syhlberg, Matti Eerola, Elis ja Emil Salmelin, Emil ja Ville Palonen, Kosti N\u00e4rhi, Edvin Koskinen ja Armas Ruosteinen. Huiman puheenjohtajina vuosina 1913-2015 ovat Matti H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen mukaan toimineet seuraavat henkil\u00f6t:<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n
Huiman puheenjohtajat 1913-2015<\/th>\n<\/tr>\n
Puheenjohtaja<\/td>\nVuonna\/vuodet<\/td>\n<\/tr>\n
O.Paalanen ja Kalle Ojanen<\/td>\n1913<\/td>\n<\/tr>\n
Kalle Ojanen<\/td>\n1914-1915<\/td>\n<\/tr>\n
Heikki Sihlman ja Valpas Nyholm<\/td>\n1916<\/td>\n<\/tr>\n
Kalle H\u00e4kkinen<\/td>\n1917<\/td>\n<\/tr>\n
Hugo Riikonen<\/td>\n1918<\/td>\n<\/tr>\n
Matti Eerola<\/td>\n1919<\/td>\n<\/tr>\n
August Kivela<\/td>\n1920<\/td>\n<\/tr>\n
Edvin Koskinen<\/td>\n1921<\/td>\n<\/tr>\n
Edvin Koskinen<\/td>\n1922-1925<\/td>\n<\/tr>\n
Kosti N\u00e4rhi<\/td>\n1926-1927<\/td>\n<\/tr>\n
Emil Palonen<\/td>\n1928-1929<\/td>\n<\/tr>\n
Jaakko Kankainen<\/td>\n1930-1954<\/td>\n<\/tr>\n
Eino Armas Rahkonen<\/td>\n1955-1956<\/td>\n<\/tr>\n
Otto Tikander<\/td>\n1957<\/td>\n<\/tr>\n
Aarne Nyholm<\/td>\n1958-1971<\/td>\n<\/tr>\n
Otto Tikander<\/td>\n1972-1974<\/td>\n<\/tr>\n
Antti Auvinen<\/td>\n1975<\/td>\n<\/tr>\n
Esko Lehti\u00f6<\/td>\n1976-1977<\/td>\n<\/tr>\n
Jalo Kumpulainen<\/td>\n1978-1980<\/td>\n<\/tr>\n
Ossi Pirkkalainen<\/td>\n1981-1983<\/td>\n<\/tr>\n
Tapio Nyholm<\/td>\n1984-1986<\/td>\n<\/tr>\n
Reijo Rantanen<\/td>\n1987-1992<\/td>\n<\/tr>\n
Juha Takala ja Pirkko H\u00e4nninen<\/td>\n1993<\/td>\n<\/tr>\n
Heikki M\u00e4kinen<\/td>\n1994-2014<\/td>\n<\/tr>\n
Matti H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen<\/td>\n2015-<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

Keskeisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 Huiman perustamisen j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina olivat edellisten lis\u00e4ksi Kalle Sorjonen, Kalle Toivainen, Onni Korpela ja Erland Ritanen.<\/p>\n

Seuran toimintaohjelmaa<\/h2>\n

Seuran toimintaohjelmaan ensimm\u00e4isen\u00e4 viiten\u00e4toista vuotena kuuluivat oikeastaan vain voimistelu, yleisurheilu, hiihto ja v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin paini. N\u00e4ist\u00e4 t\u00e4rkein oli voimistelu ja seuran. 30-vuotisjuhlakertomuksessa kirjoitettiin seuraavasti:<\/p>\n

Tarkkaillessa n\u00e4it\u00e4 eri harjoitusaloja kiintyy huomio ensin voimisteluun, joka
\nsai parhaiten j\u00e4senet mukaan temmatuiksi. Sill\u00e4 jo silloin kun ensimm\u00e4isi\u00e4 voimistelu- ja urheiluseuroja
\nmaahamme perustettiin, annettiin ns. seuravoimistelulle mit\u00e4 keskeisin sija harjoitusohjelmissa. Olihan
\nsiin\u00e4 tilaisuus mahdollisimman suurilla joukoilla ottaa osaa voimisteluseurojen ohjelmansuorituksiin,
\nsill\u00e4 voimistelu – niin sauva-, vapaa-, ryhm\u00e4- kuin telineliikkeineenkin – muodosti ja yh\u00e4 edelleen
\nmuodostaa seurojen t\u00e4rkeimm\u00e4n iltama- ja juhlaohjelmiston.<\/p>

V.- ja U.-seura Huimassa p\u00e4\u00e4si voimistelu alussa hyv\u00e4\u00e4n vauhtiin, sill\u00e4 seuraan liittyi etevi\u00e4 telinevoimistelijoita, joista erikoisesti mainittakoon paljon puhuttu Porin Jussi, omalta nimelt\u00e4\u00e4n Jussi Lehto. Erikoismaininnan ansaitsevat vuotena 1905 j\u00e4rjestetyn iltaman rekkivoimistelu, johon osallistui 20 voimistelijaa, sek\u00e4 seuran voimistelupuku. T\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4isen puvun malli oli nahkiset polvihousut ja valkea urheilupaita. Puvun hinta oli 13 markkaa ja oli niit\u00e4 40 j\u00e4senell\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n

Urheilupaikat ja urheiluv\u00e4lineet olivat urheilutoiminnan t\u00e4rke\u00e4 elementti. Nykyisen mittapuun mukaan molemmissa niiss\u00e4 oli suuria puutteita. Yleisurheilun kentt\u00e4lajit suoritettiin ty\u00f6v\u00e4entalon pihalla ja juoksumatkat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kivisill\u00e4 maanteill\u00e4. Pikamatkalle l\u00f6ytyi 100 metrin suora ty\u00f6v\u00e4entalon ohi kulkevalta tielt\u00e4kin. Pitki\u00e4 matkoja juostiin edestakaisina kilpailuina esimerkiksi Suolahden tiell\u00e4. Vuonna 1915 rakennettiin ty\u00f6v\u00e4entalon ymp\u00e4ri juoksurata. Se ei ollut kaksinen, mutta se oli kohtuullinen juoksupaikkana. Ty\u00f6v\u00e4entalon pihalla saavutetut tulokset eiv\u00e4t ole tilastokelpoisia, koska esimerkiksi kuulanty\u00f6nt\u00f6 ja kiekonheitto suoritettiin alam\u00e4keen. Mutta kesken\u00e4\u00e4nh\u00e4n samoilla paikoilla tehdyt heittosuoritukset olivat vertailukelpoisia. Niinp\u00e4 voitaneen sanoa, ett\u00e4 kiekonheiton kentt\u00e4enn\u00e4tys 1910-luvulla oli Valpas Nyholmin 1911 heitt\u00e4m\u00e4 38,00 metri\u00e4, jota Urho Jokisalo paransi 24.6.1931 viskaamalla ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t 40,38 metri\u00e4.<\/p>\n

Yleisurheiluv\u00e4lineet olivat aluksi omatekoisia, mutta kaupastakin niit\u00e4 ostettiin. Taisto Poikonen on tutkinut Huiman vanhoja kassakirjoja ja saanut selville, ett\u00e4 vuonna 1911 hankittiin diskos eli kiekko, ty\u00f6nt\u00f6kuula ja keih\u00e4\u00e4nk\u00e4rki, jotka yhteens\u00e4 maksoivat 13 markkaa 10 penni\u00e4. Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 hankittiin kahdeksan markkaa maksanut seiv\u00e4s ja markan hintainen hyppyripa. Urheilulehdist\u00e4 oli ilmeisesti seurattu suuren maailman tapahtumia, kun p\u00f6yt\u00e4kirjaan kirjattiin p\u00e4\u00e4t\u00f6s ostaa moukari sopivalla hinnalla, jolla saa harjoitella oikein amerikkalaiseen tapaan 58 metrin matkojen tuloksia. Patrick Ryanin ME 57,77 oli heitetty 1913 ja s\u00e4ilyi rikkomattomana 25 vuotta. T\u00e4t\u00e4 moukaria ei Huimalle ainakaan heti hankittu. Sen sijaan 1920- ja 30-luvulla kilpailulajina oli painonheitto, kun vuosisadan alun hirrensy\u00f6ksy oli unohtunut.<\/p>\n

Ty\u00f6v\u00e4entalon piha oli kovin kivist\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 keih\u00e4\u00e4nvarsi napsahti poikki tai kiekko s\u00e4rkyi. Vakituinen v\u00e4lineiden korjaaja oli Kalle Blomberg, joka pystyi my\u00f6s vaativimpiin t\u00f6ihin. Joulun alla 1915 h\u00e4n teki 25 markan maksusta Huimalle nojapuut, jotka oli tilattu jo kes\u00e4ll\u00e4. Hyppypaikkoja oli korjailtava vuosittain. Ales Ruosteisen haastattelun mukaan mit\u00e4\u00e4n purukasoja ei ollut. Maa vain pehmitettiin ennen kilpailuja. My\u00f6hemmin ajettiin osuuskaupan autolla pihalle hiekkaa. Talkoilla haudattiin laanilta kivi\u00e4, joskus jopa r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 avajaisiksi pommi. Edell\u00e4 oli jo puhetta kilpailutulosten ep\u00e4virallisuudesta. Sit\u00e4 ne olivat mittaustavastakin johtuen. Vuonna 1916 tehtiin seuraava p\u00e4\u00e4t\u00f6s: Keskusteltiin siit\u00e4, ett\u00e4 jos kiekko sattuisi esim. aitaan, niin mist\u00e4 silloin mitattaisiin ja p\u00e4\u00e4tettiin mitata maasta yl\u00f6s se v\u00e4li, kuinka korkealla otti kiinni, sitten aidasta sama m\u00e4\u00e4r\u00e4 eteenp\u00e4in viel\u00e4.<\/p>\n

Huiman yleisurheiluharjoitukset pidettiin sunnuntaina aamup\u00e4ivisin alkaen kahdeksalta. Sis\u00e4urheilulajeissa harjoitukset alkoivat syksyisin ja talvisin puoli kahdeksalta illalla. Aleksi Ruosteinen on kertonut, ett\u00e4 urheiluharjoitukset oli pakko sovittaa limitt\u00e4in n\u00e4ytelm\u00e4harjoitusten kanssa, sill\u00e4 samoja henkil\u00f6it\u00e4 kun osallistui sek\u00e4 urheilu- ett\u00e4 teatteritoimintaan.<\/p>\n

Urheilun nimess\u00e4 oltiin valmiita monenlaiseen r\u00e4\u00e4kkiin jo tuonakin aikana. Niinp\u00e4 kerrotaan, ett\u00e4 Huiman pojilla oli hurja vauhti kilpahiihtojen l\u00e4hestyess\u00e4 kertoo Taisto Poikonen ja jatkaa siteeraten Sorretan Voiman kirjoittelua:<\/p>\n

Kolme kertaa viikossa kuuluu toiset jo itse\u00e4ns\u00e4 kuppauttavankin, kun naapurin pojat kerran hierotaan, niin on Huimalla t\u00e4m\u00e4 patenttina.<\/p><\/blockquote>\n

\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Huiman juoksijapoikia 1910. Vasemmalla Emil Salmelin<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Emil Salmelin kertoo osallistuneensa 28.9.1913 nuorisoseuran kes\u00e4juhlien murtomaajuoksuun:<\/p>\n\n\n\n

\n

En jaksanna juosta vaikka kahesti s\u00f6in ennen juoksua. L\u00f6in varpaani v\u00e4lill\u00e4 rautatiekiskoon ett\u00e4 oli kauan turtana ja siin\u00e4 h\u00f6yh\u00e4k\u00e4ss\u00e4 kaaduin ja sain juosta yhdell\u00e4 jalalla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni ett\u00e4 osaan sill\u00e4kin tavalla.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Samojen kilpailujen viisiottelun voitti Valpas Nyholm ja Erland Ritanen oli toisena. Urheilukuningas Nyholm, joka viel\u00e4 tuona kes\u00e4n\u00e4 edusti Veikkoja, asui ja oli t\u00f6iss\u00e4 koko ajan \u00c4\u00e4nekoskella. Hengelt\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli koko ajan Huiman miehi\u00e4. Siit\u00e4, edustiko rakennusmestari Ritanen koskaan Jyv\u00e4skyl\u00e4n Veikkoja, on ristiriitaisia tietoja. Monien mielest\u00e4 h\u00e4n ei koskaan liittynyt Veikkojen j\u00e4seneksi, mutta eri asia on, jos jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4iset joskus pitiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 omana miehen\u00e4\u00e4n. Sen sijaan Rita-Ellu toimi aktiivisesti \u00c4\u00e4nekosken VPK:ssa johtaen sen urheiluharjoituksia mutta ollen samalla Huiman j\u00e4sen.<\/p>\n\n\n\n

Hiihdossa elettiin 1910-luvulla tasamaahiihdon viimeisi\u00e4 aikoja. T\u00e4ll\u00f6in kilpailtiin useimmiten Kuhnamon j\u00e4\u00e4ll\u00e4. Siirtyminen maastohiihtoon tapahtui 1920-luvulla v\u00e4hin erin. Ensin oli kilpailumatkasta kolmasosa murtomaata, sitten puolet jne. Keski-Suomessa oli SVUL:n puolella Saarij\u00e4rvell\u00e4, Karstulassa ja Keuruulla hirmuhiiht\u00e4ji\u00e4, joiden kanssa huimalaiset eiv\u00e4t kuitenkaan kilpailleet. Painia oli joskus Huiman juhlien ohjelmistossa, mutta varsinainen kilpapaini alkoi vasta 1920-luvulle tultaessa. Valpas Nyholm kilpaili t\u00e4ss\u00e4kin lajissa. Painiharjoittelu alkoi vuoden 1917 tiet\u00e4miss\u00e4, kun tehtiin ensimm\u00e4inen painimatto paperikoneen viltist\u00e4. Huimalainen urheilu oli viime vuosisadan alussa omalta paikkakunnalta johdettua ja ulkopuolisista j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 aika riippumatonta toimintaa, jonka tarkoituksena oli tarjota virkistyst\u00e4 ty\u00f6kansalle ja kasvattaa j\u00e4senist\u00e4\u00e4n ty\u00f6v\u00e4enliikkeelle uskollisia kansalaisia.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/em><\/p>\n\n\n\n

    \n
  1. Sata vuotta huimaa toimintaa, \u00c4\u00e4nekosken Huima 1904-2004, Erik Relander, 2004<\/em><\/li>\n<\/ol>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    \u00c4\u00e4nekosken Pukkim\u00e4en asuntoalueen historiaa<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"default","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"default","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"set","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[61],"tags":[43],"class_list":["post-135","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aanekosken-huima","tag-aanekosken-huima"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/135","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=135"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/135\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3733,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/135\/revisions\/3733"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=135"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=135"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=135"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}