{"id":131,"date":"2026-04-21T22:15:48","date_gmt":"2026-04-21T19:15:48","guid":{"rendered":"http:\/\/vaksypukkimaki.local\/hietamankoski\/"},"modified":"2026-04-23T19:29:44","modified_gmt":"2026-04-23T16:29:44","slug":"hietamankoski","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/vaksy.com\/pukkimaki\/hietamankoski\/","title":{"rendered":"Hietamankoski – Hietamankoski"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Hietamankoskea vuodelta 1953<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hietamankoski oli aikoinaan yksi Keski-Suomen upeimpia paikkoja. Seudun asukkaat olivat ylpeit\u00e4 luonnonkauniista asuinpaikastaan ja esitteliv\u00e4t koskea mielell\u00e4\u00e4n vierailleen. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuomien kukkiessa tulvivan Hietamankosken kuohut olivat parhaimmillaan. Hietaman saari oli ennen seutukunnan nuorten suosittu kokoontumispaikka ja sinne mentiin joukolla kauniina kes\u00e4iltoina ja sunnuntaip\u00e4ivin\u00e4 yhdess\u00e4 aikaa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nykyisin Hietaman saari on lakannut olemasta saari voimalaitosrakentamisen seurauksena. Monet kuuluisat taiteilijat ovat maalanneet aikojen saatossa kosken maisemia ja sit\u00e4 on ikuistettu tuhansiin ja taas tuhansiin valokuviin. Hietamankosken suuri putouskorkeus kiinnosti ennen monia yritt\u00e4ji\u00e4 ja talojen koskiosuuksista k\u00e4ytiin kiistaa ja niit\u00e4 jopa ostettiin kilpaa. Aina eiv\u00e4t kaikki tehdyt kaupat olleet kuitenkaan ihan rehellisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Laurilan ja Iisakkilan maita<\/h2>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Laurilan talo vuonna 1952<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hietamankoski sek\u00e4 sen yl\u00e4puolella olevat Aittokoski ja Kiimaskoski sijaitsivat ennen Laurilan ja Iisakkilan tilojen mailla. N\u00e4iden seudun suurimpien tilojen lis\u00e4ksi paikkakunnan monilla muillakin taloilla oli manttaalinsa mukainen osuus koskeen. 1800-luvun loppupuolella koskeen rakennettiin kolme mylly\u00e4. Vanhin niist\u00e4 oli Yl\u00e4mylly, jonka h\u00e4vi\u00e4misest\u00e4 on nykyisin kulunut aikaa jo l\u00e4hes 100 vuotta. Sen omisti entinen Parantalan talon poika ja my\u00f6hemmin Oittilan talon is\u00e4nt\u00e4 Samuli Parantainen. Laurilan is\u00e4nt\u00e4 Juho Vesterinen rakennutti koskeen Alamyllyn, joka siirtyi my\u00f6hemmin talokaupassa G.A. Serlachiukselle. Vesterinen j\u00e4tti kuitenkin kaupassa itselleen elinik\u00e4isen k\u00e4ytt\u00f6oikeus myllyyn. Viel\u00e4 1950-luvulla koskessa olleen jalka- eli hierrinmyllyn rakensivat Eerolan ja N\u00e4\u00e4sil\u00e4n talolliset yhdess\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen myllyoikeudet koskessa itsell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Aivan 1800-luvun lopussa Hietamankosken koskiosuuksista kilpailivat kesken\u00e4\u00e4n Ylist\u00f6 & Roini ja G.A. Serlachius, joka osti lopulta koko Laurilan tilan. Koskiosuuksista k\u00e4ytiin riitaa useita vuosia ja kinastelu p\u00e4\u00e4ttyi lopulta siten, ett\u00e4 koko Hietamankoski j\u00e4i Serlachiuksen haltuun. Koskiosuuksista k\u00e4ytiin ankarasti kauppaa ja niit\u00e4 ostettiin ja tingittiin kiivaasti Juho Vesterisen toimiessa Serlachiuksen ostoasiamiehen\u00e4. Osuuksien hinnat vaihtelivat 400-600 markan v\u00e4lill\u00e4. Iisakkilan talo, joka joutui luovuttamaan koskiosuuskaupassa my\u00f6s huomattavan osan maataan, sai siit\u00e4 korvaukseksi 40000 silloista markkaa. Kaupantekoa kesti kaikkiaan l\u00e4hes 20-vuotta ja eip\u00e4 ole ihme, jos ostaja lausahtikin lopulta kaupanteon hitauteen tuskastuneena:<\/p>\n\n\n\n

\n

Kunhan tuo k\u00e4\u00e4rmeen nahkainen mies saataisiin taipumaan!<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

My\u00f6hemm\u00e4t Iisakkilan talon omistajat muistelivat karvaudella tehtyj\u00e4 koskikauppoja. Sopimuksen mukaan talolle piti j\u00e4\u00e4d\u00e4 ainainen kalastusoikeus koskeen. Taitava asianajaja merkitsi kuitenkin kauppakirjaan vieraskielisen sanan\u00a0persoonallinen<\/em>. T\u00e4st\u00e4 aiheutui se, ett\u00e4 vanha is\u00e4nt\u00e4 Ville Savolaisen kuoltua perillisille ilmoitettiin, ett\u00e4 kalastusoikeus on p\u00e4\u00e4ttynyt. Se koski tehdyn kauppakirjan mukaan vain\u00a0persoonallisesti<\/em>\u00a0Ville Savolaista. Koskiosuuksien myyntiin ei vaikuttanut yksinomaan raha, vaan paikkakunnalla oltiin vahvasti siin\u00e4 uskossa, ett\u00e4 myym\u00e4ll\u00e4 koskiosuudet alueelle saadaan tehdaslaitos. Se elvytt\u00e4isi suuresti hiljaisen maalaiskyl\u00e4n elinkeinoel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja tarjoaisi kaivattuja ty\u00f6tilaisuuksia. Lupaukset asian puolesta olivat ainakin hyv\u00e4t. G.A. Serlachius l\u00e4hetti 30.3.1897 asian tiimoilta Juho Vesteriselle seuraavan sis\u00e4lt\u00f6isen kirjeen:<\/p>\n\n\n\n

\n

Herra ruununnimismies J.Flinkman ilmoittaa, ett\u00e4 20 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulevaa huhtikuuta pit\u00e4\u00e4 maanmittari Malmberg kalastusjaon Kiimasj\u00e4rven piiriss\u00e4. Jos nyt Kiimasj\u00e4rven piirikuntalaiset, kun he saavat kuulla, kuinka laillinen jako m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n, niin olisi hyv\u00e4, jos ne kaikki samassa tilaisuudessa olisivat saapuvilla, ett\u00e4 yhdell\u00e4 elikk\u00e4 toisella tavalla sopimus saataisiin toimeen. Se olisi suotavaa niin k\u00f6yh\u00e4lt\u00e4, kuin rikkaaltakin, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin ty\u00f6n alkuun, josta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 olisi hy\u00f6ty ja siunaus koko kosken l\u00e4heisyydelle. Min\u00e4 en tahdo uskoa, ett\u00e4 Kiimasj\u00e4rven piirikuntalaiset ovat niin kovasyd\u00e4misi\u00e4, etteiv\u00e4t he vihdoin viimein soisi ty\u00f6t\u00e4 ja ansiota useasti kurjuutta ja n\u00e4lk\u00e4\u00e4 n\u00e4keville k\u00f6yhille. Roini ajaa ainoastaan omia etujaan, jotka eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n suhteessa hy\u00f6dyt\u00e4 paikkakuntaa, ja Kiimasj\u00e4rvelaiset auttavat h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 k\u00f6yh\u00e4n kiusaamisessa. Koettakaa saada tietoon, jos Roini on saanut kiinnityst\u00e4 kaupoissa, niiden talojen kanssa, joiden kanssa h\u00e4n on kauppaa tehnyt. Ilmoittakaa my\u00f6s minulle kaikessa salaisuudessa, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 Kiimasj\u00e4rven piirikunnan talot maksaisivat ja mist\u00e4 hinnasta niiden omistajat suostuisivat niit\u00e4 myym\u00e4\u00e4n. Varustettuna kaikilla n\u00e4ill\u00e4 tiedoilla annatte minulle kirjeess\u00e4. Jos Kiimasj\u00e4rvel\u00e4iset sit\u00e4 vastoin eiv\u00e4t tahdo menn\u00e4 sopimukseen, niin pantakoon riidan alle kysymykset. Min\u00e4 puolestani rupean oitis rakentamaan ja kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa voidaan riidell\u00e4 ainakin miespolven ajan.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

\n

Kaikella kunnioituksella
G.A. Serlachius<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessa kirjeess\u00e4 samalta vuodelta 1897 todetaan kuitenkin seuraavaa:<\/p>\n\n\n\n

\n

…t\u00e4n\u00e4 vuonna ei kai tule mit\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 Hietamankoskessa, sill\u00e4 minulla on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rautatien rakentaminen ja muutakin, vaan kun siell\u00e4 aletaan, niin k\u00e4y se nopeasti.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Kirjeess\u00e4 mainittu radan rakentamisty\u00f6 liittyy M\u00e4ntt\u00e4n ja Vilppulan v\u00e4lisen kapearaiteisen rautatien rakentamiseen. Koska rakennusty\u00f6h\u00f6n ei saanut valtion varoja, Serlachius aloitti itse vuonna 1889 kapearaiteisen rautatien suunnittelun Vilppulan-M\u00e4nt\u00e4n v\u00e4lille. Rautatie sai senaatilta rakentamisluvan 22.1.1897, joskin rakennusty\u00f6t oli aloitettu jo vuoden 1896 puolella. Rata saatiin valmiiksi jo syksyll\u00e4 1897 ja sen pituus oli 6,7 kilometri\u00e4. Rakentaminen maksoi yhteens\u00e4 194006 markkaa, josta valtion osuus oli 60000 markkaa. Ensimm\u00e4inen matkustajajuna kulki Vilppulasta M\u00e4ntt\u00e4\u00e4n 17.10.1897. V\u00e4liaikainen liikenne k\u00e4ynnistyi helmikuussa 1898 ja helmikuussa 1900 rata avautui lopulta yleiselle liikenteelle.<\/p>\n\n\n\n

G.A. Serlachiuksen taustoja<\/h2>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
G.A. Serlachius 1830-1901<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Gustaf Adolf Serlachius syntyi 5.11.1830 Ilomantsissa nimismies Gustaf Serlachiuksen perheeseen. Is\u00e4 kuoli pojan ollessa vain 13-vuotias. Leskeksi j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n \u00e4iti muutti lastensa kanssa Kuopioon, jossa Gustaf Adolf laitettiin oppilaaksi Kuopion yl\u00e4alkeiskouluun vuonna 1843. H\u00e4n joutui kuitenkin eroamaan koulusta jo 1846 perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Koulunk\u00e4ynnin loputtua Gustaf Adolf valitsi \u00e4itins\u00e4 ehdotuksen mukaan apteekkialan.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n palveli harjoittelijana ja farmaseuttina eri paikoissa ja suoritti 23-vuotiaana proviisorin tutkinnon Turussa. Sielt\u00e4 Serlachius muutti Tampereelle ja ryhtyi hoitamaan Tennbergin apteekkia, jonka h\u00e4n osti velaksi vuonna 1858. H\u00e4n avioitui 1859 Alice Eufrosyne Maexmontanin kanssa. Perheeseen syntyi seitsem\u00e4n lasta, joista nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kuoli alle vuoden ik\u00e4isen\u00e4. Serlachius harjoitti Tampereella my\u00f6s muuta liiketoimintaa. H\u00e4n toimi muun muassa Fredrik Idestamin puuhiomon is\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4n\u00e4 ja oivalsi nopeasti hiomotoiminnan kannattavuuden. Puuhiomo tulisi olemaan h\u00e4nen alansa.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1868 G. A. Serlachius myi apteekkinsa ja muutti Keuruulle, josta h\u00e4n osti M\u00e4nt\u00e4nkosken l\u00e4ntisen rannan vesiosuuksineen. H\u00e4n rakennutti kosken partaalle puuhiomon, joka valmistui maaliskuussa 1869. Serlachiuksella oli edess\u00e4\u00e4n kolme kiihke\u00e4\u00e4 vuosikymment\u00e4. Niiden aikana h\u00e4n sai sitke\u00e4sti raataen ja uhkarohkeasti velkaantuen perustettua kaksi puuhiomoa, kaksi h\u00f6yrysahaa, paperitehtaan, pahvinjalostustehtaan ja pussitehtaan. Puuhiomon alku oli t\u00e4ynn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ja taloudellisia vaikeuksia. M\u00e4ntt\u00e4 oli syrj\u00e4inen paikka ja kaukana sen aikaisista kulkuv\u00e4ylist\u00e4. Puuhioke piti aluksi kuljettaa veneill\u00e4, hevosilla ja h\u00f6yrylaivalla H\u00e4meenlinnaan ja sielt\u00e4 rautateitse Viipurin kautta Pietariin.<\/p>\n\n\n\n

G. A. Serlachius toimi aktiivisesti Pohjanmaan radan linjauksen muuttamiseksi N\u00e4sij\u00e4rven l\u00e4nsipuolelta it\u00e4puolelle l\u00e4helle M\u00e4ntt\u00e4\u00e4. H\u00e4n kirjoitti sanomalehtiin ja vaikutti yleiseen mielipiteeseen, jotta radan linjaus k\u00e4\u00e4nnett\u00e4isiin asutuilta seuduilta er\u00e4maahan. N\u00e4in lopulta my\u00f6s tapahtui vuonna 1882. H\u00e4nen tavoitteensa oli tietysti saada omat tuotteensa markkinoille entist\u00e4 nopeammin ja halvemmalla. Samalla suurella tahdonvoimalla h\u00e4n vei l\u00e4pi hankkeen talviliikenteen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 Hangosta K\u00f6\u00f6penhaminaan ja Englantiin, kun maahamme hankittiin ensimm\u00e4inen j\u00e4\u00e4nmurtaja. H\u00e4net palkittiin kauppaneuvoksen arvonimell\u00e4 vuonna 1896 p\u00e4\u00e4osin juuri edell\u00e4 mainituista syist\u00e4. Kauppaneuvos G. A. Serlachius kuoli 71-vuotiaana 13.6.1901.<\/p>\n\n\n\n

Hietamankosken karttoja<\/h2>\n\n\n\n

Alla Hietamankosken alueen karttoja ajalta ennen Serlachiuksen tehdasprojektia. Ylemm\u00e4st\u00e4 kartasta n\u00e4kyy tehtaan ajateltu rakennuspaikka kosken l\u00e4nsirannalla. Samasta kartasta selvi\u00e4\u00e4 my\u00f6s se, miten tehtaan energian tarve eli raakaveden sy\u00f6tt\u00f6 ajateltiin toteuttaa. Kosken myllyrakennusten sijainti samoin kuin tukkir\u00e4nnin juoksu n\u00e4kyy molemmista aluetta kuvaavista kartoista.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Hietamankosken rakentaminen unohtui<\/h2>\n\n\n\n

Noista ajoista on t\u00e4n\u00e4\u00e4n eletty jo hyvinkin miespolvi ja vuosikymmeniin asiasta ei ole en\u00e4\u00e4 riidelty, mutta ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tehdasta rakennettu. Serlachiuksen varhainen kuolema vuonna 1901 on luultavasti vaikuttanut ainakin osittain M\u00e4nt\u00e4n ulkopuolella tapahtuvien uudisrakennusprojektien toteutumiseen. Yhti\u00f6n mielenkiinto suuntautui ehk\u00e4 enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vuodesta 1904 alkaen Jyv\u00e4skyl\u00e4n kainalossa olevan Kankaan paperitehtaan toiminnan kehitt\u00e4miseen. Hietamankosken teollistaminen j\u00e4i taka-alalle ja unohtui v\u00e4hitellen kokonaan. Ainoa muutos olivat kosken uuden omistajan kieltotaulut, jotka kielsiv\u00e4t liikkumisen koskialueella.<\/p>\n\n\n\n

Hietamankosken ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on kuitenkin eletty jo kauan ennen n\u00e4it\u00e4kin aikoja. Siit\u00e4 on todisteena esimerkiksi Aittokosken pohjasta l\u00f6ydetty kivituura. Se kertoo omaa historiaansa vuosituhansien takaa. Koski on kuohunut kuuluvasti sukupolvesta toiseen suurten lohien k\u00e4ydess\u00e4 ennen kalastajien mertoihin. Vain pieni osa kosken valtavasta voimasta oli t\u00e4h\u00e4n asti k\u00e4ytetty ihmiselle hy\u00f6dylliseen ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Juho Vesterisen taustoja<\/h2>\n\n\n\n

Kuka sitten oli jo aiemmin mainittu Juho Vesterinen? H\u00e4n oli Hietaman Laurilan talon is\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4n osti vaimonsa Stiinan kanssa Iso-Hyyti\u00e4l\u00e4n sukutilan vuonna 1881 tilaa kymmenen vuotta is\u00e4nn\u00f6ineelt\u00e4 Matti Hyyti\u00e4iselt\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s Hietamankosken omistus siirtyi huomattavalta osin h\u00e4nelle. T\u00e4m\u00e4n oivaltaen h\u00e4n rakennutti koskeen toisen myllyn eli ns. Alamyllyn entisen Samulin myllyn lis\u00e4ksi. Viimeksi mainittua alettiin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen luonnollisesti kutsua Yl\u00e4myllyksi.<\/p>\n\n\n\n

Vesterinen myi Laurilan talon 1.10.1895 G.A. Serlachiukselle 35000 mk hinnasta. Kaupassa h\u00e4n sai lis\u00e4ksi elinik\u00e4isen mylly- ja torppaoikeuden. Kaupasta saamillaan varoilla Vesterinen rakensi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 Hietamalle Rauhalinna-nimisen talon. Vesterisen tekem\u00e4\u00e4 Laurilan talon kauppaa edelsi Johannes Liimataisen 1.8.1895 tapahtunut Topian talon koskiosuuden myynti \u00c4\u00e4nekoski Oy:lle. Muutamaa vuotta my\u00f6hemmin Liimatainen myi koko talonsa koskiosuuden jo aiemmin ostaneelle \u00c4\u00e4nekoski Oy:lle. N\u00e4m\u00e4 molemmat talokaupat olivat osa sit\u00e4 suurempaa tilakauppojen sarjaa, jolla seutukunnalle pyrittiin luomaan teollisuuden rakentamisen edellytyksi\u00e4. \u00c4\u00e4nekosken rannalla t\u00e4m\u00e4 toteutui, mutta Hietamankoski ei teollisuutta koskaan saanut.<\/p>\n\n\n\n

Myllytulojen lis\u00e4ksi Vesterisell\u00e4 oli muitakin tuloja ja h\u00e4n toimi my\u00f6s asiamiehen\u00e4. H\u00e4nen on kerrottu olleen siihen ty\u00f6h\u00f6n hyvin sopivanluontoinen mies: H\u00e4n oli tunnollinen, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen, ehdottoman uskollinen ja rehellinen asiakkaitaan kohtaan. H\u00e4n oli my\u00f6skin herra, joka olemuksellaan erottui tavallisten maalaisten joukosta. H\u00e4n osasi olla my\u00f6s ankara arvostelija ja jopa diktaattori tarvittaessa. H\u00e4n riitaantui usein N\u00e4\u00e4sil\u00e4n nuoren ja ylpe\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n J.A. J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4n kanssa. Juho Vesterinen oli my\u00f6skin mukana yhteiskunnallisissa luottamusteht\u00e4viss\u00e4 lautamiehen\u00e4, kansakoulun johtokunnassa ja sexmannina eli kyl\u00e4n vanhimpana. Kinkereill\u00e4 h\u00e4n aina istui vaimonsa Stiinan kanssa pappien p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lyhyest\u00e4 varrestaan huolimatta h\u00e4n oli my\u00f6skin rohkea ja pelk\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Siihen aikaan Hietaman ja Parantalan seudulla el\u00e4m\u00e4 oli joskus varsin rauhatonta. Alueella liikkuivat mm. Matti Haapoja ja Hummeri. Heihin liittyi paikkakunnalta Lemppa-Kalle, Ukon-Matti ja kuuluja Parantalan veljeksi\u00e4. Niihin aikoihin sattui paljon varkauksia, puukotuksia ja jopa tappojakin. Vesterisen tultua Laurilaan h\u00e4n lupasi palauttaa j\u00e4rjestyksen paikkakunnalle. H\u00e4n sai siit\u00e4 joukon vihat p\u00e4\u00e4lleen ja he uhkasivat jopa tappaa t\u00e4m\u00e4n. Olot kuitenkin rauhoittuivat v\u00e4hitellen Hummerin menty\u00e4 Amerikkaan, Haapojan ja Lemppa-Kallen jouduttua linnaan, Hermannin ja Oskarin paettua Ven\u00e4j\u00e4lle ja Matti Parantaisen menty\u00e4 naimisiin.<\/p>\n\n\n\n

Uskollisuudestaan Serlachiuksen asioiden hoidosta h\u00e4n sai t\u00e4lt\u00e4 suoraan Pietarista hankitun hienon piipun koteloineen ja my\u00f6hemmin viel\u00e4 hopeakellon varustettuna vahvoilla 140 cm pitkill\u00e4 hopeaperill\u00e4. Kellon kannessa oli kaiverrus:<\/p>\n\n\n\n

\n

Sanasta miest\u00e4 sarvista h\u00e4rk\u00e4\u00e4.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Juho Vesterisell\u00e4 ja h\u00e4nen vaimollaan Stiinalla oli vain yksi tyt\u00e4r Silja. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4vi nuoruudessaan koulua mm. Ahvenanmaalla. Silja ei mennyt koskaan naimisiin, vaan h\u00e4n hoiteli yksin\u00e4isen\u00e4 Rauhanlinnassa Hietaman postia uskollisen kasvattinsa Silpa Niitysen kanssa vuosikymmenet. Silja Vesterist\u00e4 pidettiin yleisesti ylpe\u00e4n\u00e4 ja \u00e4re\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4. T\u00e4m\u00e4 luulo osoittautui lopulta v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, kun h\u00e4n kuoli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1946. Kaikkien suureksi yll\u00e4tykseksi h\u00e4n oli testamentannut omaisuutensa jaettavaksi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien pienien poistojen j\u00e4lkeen tasan Hietaman Nuorisoseuralle ja sotasokeille. Tuo vanha nainen tuskin kuitenkaan koskaan olisi saattanut kuvitella, miten monimutkaiseksi nykyinen yhteiskunta osaa tehd\u00e4 tuollaisenkin kokonaan riidattoman omaisuuden jakamisen. Kaikkiaan testamentin toimeenpanossa meni aikaa seitsem\u00e4n vuotta, josta papereiden selvittely ja maksujen suorittaminen vastoin testamentin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 vei huomattavan osan omaisuudesta.<\/p>\n\n\n\n

Koskireitti ja sen siltoja<\/h2>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Hietamankosken riippusilta<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hietamankoski kuului yhten\u00e4 osana Saarij\u00e4rven Summasesta alkavaan koski- ja vesireittiin, joka p\u00e4\u00e4ttyi \u00c4\u00e4nekoskella Kuhnamo-j\u00e4rveen. Reitin alkupisteen Summasen ja sen p\u00e4\u00e4tepisteen Kuhnamon v\u00e4linen korkeusero on 16,7 metri\u00e4 ja reitin kokonaispituus on hieman vajaat 17 km. Summaseen vesi laskee etel\u00e4st\u00e4 p\u00e4in Lannejokea pitkin Lannevedest\u00e4 ja Kyyn\u00e4m\u00f6isest\u00e4 sek\u00e4 pohjoisesta p\u00e4in Leuhunkosken ja Kallinj\u00e4rven kautta Saarij\u00e4rvest\u00e4 ja siihen l\u00e4heisesti liittyv\u00e4st\u00e4 Lumperoisesta. Summasj\u00e4rven alapuolella olevaan Kiimasj\u00e4rveen tulee lis\u00e4vesi\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvest\u00e4 Parantalankosken kautta. Koskeen on rakennettu voimalaitos, jonka putouskorkeus on 13,0 m. Voimalaitos otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1960. Kiimasj\u00e4rvest\u00e4 vedet virtaavat Kiimaskosken, Aittokosken, Hietamankosken ja V\u00e4t\u00e4l\u00e4nkosken kautta Naaraj\u00e4rveen ja siit\u00e4 edelleen Naarakosken-Kissakosken kautta edelleen reitin laskupaikkaan Kuhnamoon. Hietamonkoskeen on rakennettu vuonna 1966 voimalaitos, jonka putouskorkeus on 13,5 m.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Aittokosken vanhasilta vuonna 1952<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hietaman- ja Aittokoskien alueella asutus oli jakautunut koskireitin molemmille puolille jo hyvin varhain. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 vesist\u00f6n ylitt\u00e4v\u00e4t sillat olivat t\u00e4rkeit\u00e4 kulkuv\u00e4yli\u00e4 ja lyhensiv\u00e4t kuljettavien matkojen pituutta. Hietamankosken riippusillan arkut rakennettiin varhain jo 1800-luvun lopulla mahdollisesti sinne tulevan voimalaitoksen patorakennelmaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Hieman ylemp\u00e4n\u00e4 ollut Aittokosken silta aiheutti M\u00e4kikyl\u00e4n ihmisille paljon huolta ja vaivaa heikon rakenteensa vuoksi. Vuoden 1899 suuri tulva vei jopa sillan kokonaan menness\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pujotella polkuja my\u00f6ten Poika-ahon ja Lehdon kautta Honkolaa, sill\u00e4 ns. Pienisiltakin oli l\u00e4htenyt tulvan mukaan. Vuonna 1952 siltaa varten saatiin valtion apuraha ja sen turvin rakennettiin uusi parempi silta. Se tuli kaikkiaan maksamaan noin 10 miljoonaa markkaa.<\/p>\n\n\n\n

Tuhannet ja taas tuhannet tukit ovat virranneet kev\u00e4isin Hietaman koskesta kohti maailman markkinoita. Talvisaikana kosken pauhu jo kauan ennustanut suojokelaisille lauhtuvaa s\u00e4\u00e4t\u00e4. Punaista lohenlihaa himoitsevat onkimiehet ovat saaneet monet sakot luvattomasta kalustamisesta.<\/p>\n\n\n\n

Hietamankoski t\u00e4n\u00e4\u00e4n<\/h2>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Hietamankoski kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2016<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lopulta Hietamankosken voima sitten valjastettiin. Paikalle ei tullut G.A. Serlachiuksen kaavailemaa teollisuutta, vaan koskeen tuli voimalaitos. Se valmistui Kiimasj\u00e4rven ja Naaraj\u00e4rven v\u00e4liss\u00e4 olevaan Hietamankoskeen. Laitos valmistui vuonna 1966 ja alussa sen omisti Hietamankoski Oy. Nykyisin laitos on Vatterfallin omistuksessa. Voimalaitoksen putouskorkeus on 13,5 metri\u00e4 ja rakennevirtaama 60,0 m3<\/sup>\/s. Teholtaan laitos on 7,2 MW ja sen tuottama vuosienergia 26 GWh. Teholtaan Hietamankosken voimalaitos on aika pieni. Esimerkiksi Fortumin nykyisin omistama Imatran voimalaitos Vuoksen yl\u00e4niskalla tuottaa 178 MW ja sen vuodessa tuottama energia on 1000 GWh. Hietamankoski tuottaakin vuodessa noin vain 2,6 % Imatran tuottamasta energiasta.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 koskea ja sen voimalaitosta tarkasteltaessa tulee mieleen, ett\u00e4 olisiko koski kannattanut sittenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakentamatta ja antaa sen kuohua vapaana ja valtoimenaan. Tuskinpa sen tuottaman energian puuttumista Suomen s\u00e4hk\u00f6verkosta t\u00e4n\u00e4\u00e4n edes huomattaisiin. Vesivoimalaitos on aiheuttanut ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n vesist\u00f6\u00f6n monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi vedenpintojen voimakas vaihtelu sek\u00e4 Kiimasj\u00e4rvess\u00e4 ett\u00e4 itse Suojoessa ja Naaraj\u00e4rvess\u00e4 vaikeuttaa j\u00e4rvireitin virkistysk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja ranta-asutusta.<\/p>\n\n\n\n

\n