Armon vuonna 2009
Eräänä kauniina syyspäivänä kävellessäni Hiskinmäen sillalla ja ottaessani kuvan tehtaista tuli mieleeni monia vanhoja asioita vuosikymmenien takaa. Kovin näytti siellä hiljaiselta. Ei ollut minkäänlaista liikettä missään. Ei näkynyt autoja, hevosia eikä edes ihmisiä missään päin. Maisemat ovat muuttuneet paljon sitten 1940–50-lukujen jälkeen, mutta niinhän ovat ihmisetkin tehneet.
1940-luvun nuoret, jotka aloittivat työelämänsä Äänekosken tehtailla, muistavat vielä hyvin sen touhun ja kiireen, mikä tuohon aikaan tehtailla vallitsi. Väkeä tuli ja meni virran molemmilla puolilla työhönsä. Hevosia käveli löntystellen vieden ja tuoden kuormiaan. Pikkupässit olivat jokapäiväinen näky alueella. Virran poikki kuljettiin viistoon Punaista siltaa pitkin. Sitä siltaa käyttivät hiskinmäkeläiset koululaisia myöten ja he kaikki kulkivat jalan. Pyöriä ei tuolloin vielä ollut monellakaan, mutta eipä ollut kiirettäkään.
Näkymä noista ajoista on muuttunut paljon. Voimalaitoskanavan oikealla puolella oli ennen ns. kuiva koski. Se oli padottu yläpäästään ja patojen vuotaessa vettä valui hiljalleen kuivaan koskiuomaan. Joskus viikonloppuisin, kun lussit avattiin, vettä ryöppysi kovalla pauhulla kohti Kuhnamoa. Tapahtumaa tuli aina seuraamaan suuri joukko ihmisiä. Kun lussit sitten lopulta suljettiin, koskeen nousseita lohia jäi usein satimeen kosken syvänteisiin. Joskus joku uskalias kalamies sai sieltä salaa itselleen helpon saaliin.
Tehdasalue on sulkeutunut
Noihin aikoihin tehdasalue ei ollut vielä suljettu kuten nykyään. Nykyisin alueelle kuljetaan vain luvan perusteella. Tehtailla käy työssä tänä päivänä paljon vähemmän työväkeä kuin ennen ja ulkotöissä ei näe enää juuri ketään. Ennen tämäkin oli toisin. Kanavan länsipuolella meni tuolloin tukkiränni, jota pitkin uitettiin vuosien ajan valtava määrä tukkeja Äänejärvestä alas Kuhnamoon. Tukkiränni oli alkujaan Kalle Piilosen omistama. 1960-luvulla aloitettu tehokkaampi nippu-uitto lopetti tukkirännin käytön. Lopulta loppui myös sahan toiminta Kuhnamon rannoilla. Se sijaitsi ennen suunnilleen niillä kohdin, missä nyt toimii Metsä-Botnian sellutehdas.
Tukkirännin vieressä oli tehtaan ulkotyöosaston tukikohta. Sieltä lähti aamuisin liikkeelle legendaarinen haalausporukka. Se oli perustettu alkujaan suurien koneiden siirtoon eli haalaukseen. Ainoana työkalunaan heillä oli muutama rautakanki. Nostureita tai muita vastaavia apuvälineitä ei vielä ollut. Työporukkaan kuului mm. Anttilan Jaska, Heikkilän Yrjö, lsi, Iso-Lassi ja muita. Se oli hupaisaa porukkaa. He kaikki ovat aikoja sitten jo kuolleet.
Väyrys-Matti ja Hauta-Matti
Virran itäpuolella lähellä happotornia sijaitsi ennen rakennusosaston tukikohta. Aamuisin siellä oli kiirettä, kun Väyrys-Matti pani tuulemaan. Työnjaon jälkeen miehet ja naiset hävisivät ripeästi työmailleen ympäri tehdas- ja asuntoaluetta. Myös hevosmiehet lähtivät hevosineen liikkeelle. Ajoja oli tuohon aikaan paljon eikä autoja vielä ollut, joten kaikki ajot tehtiin hevosten avulla.
Töitä riitti kaikille halukkaille ja töihin pääsi helposti. ”Aamulla tänne vain klo 7”, sanoi Matti jonkun töitä kysyessä. Virran länsipuolella isännöi Pohjanmaalta tullut toinen Matti, Matti Hautamäki eli Hauta-Matti, urheilumies Erkin Hautamäen isä. Erkin kanssa otettiin joskus yhteen kiekonheiton merkeissä. Yhtiön urheilutoiminta vilkastui jo Wärtsilän aikoihin ja se oli hyvinkin pirteää ja monipuolista. Se antoi mukavaa vastapainoa työlle. Osastojen väliset kilpailut olivat jännittäviä ja yleisöä oli runsaasti kesällä ja talvella.
Pikkupässit kuormajuhtina
Kuiva koskiuoma hävisi 1960-luvulla, kun paikalle rakennettiin kanava, jota pitkin tukkiniput uitettiin ja siirrettiin nippunosturilla Kuhnamoon. Senkin toiminnan päättymisestä on jo hyvin paljon aikaa. Yhtiössä toimineet monet pienet yksiköt on myös lopetettu. Monet vanhemmista muistavat vielä hyvin esimerkiksi tehtaan puutarhan nykyisen Lidlin kaupan lähellä sekä puusepänverstaan paperitehtaan viereltä.
Tehdasalueella ei näe enää hevosia eivätkä pikkupässit ja niiden vaunut kolistele enää hiljalleen eteenpäin. Yksi tehtaan pikkupässeistä on museoitu ja jätetty muistoksi tehtaan sisääntulotien varrelle muistuttamaan menneistä ajoista. Toivottavasti se kertoo jotakin tämän päivän nuorille siitä työstä ja kiireestä, joka virran molemmin puolin on aikanaan vallinnut.
Mannilan tila
Entisen kemiallisen tehtaan edessä oli vielä 1940-luvulla suuret kasat lautoja ja lankkuja. Siinä minäkin istuin monet pitkät päivät oikoen nauloja, jotka olin kiskonut irti laudoista. Jokainen naula ja lauta käytettiin siihen aikaan uudelleen, koska oli kova puute kaikesta tavarasta.
Tänä päivänä tuon ajan toiminta tuntuu vain hauskalle. Vanhempi sukupolvi muistaa, miten kaikesta oli ennen puutetta ruokaa myöten. Maataloutta yhtiössä harjoitettiin vielä jonkin aikaa sotien jälkeen. Mannilan tilalla oli hevosia ja työvoimaa. Mannilasta haettiin maitoa moneen paikkaan ja myös Hiskinmäelle. Mannilan tilakin on ollut kauan poissa. Se sai väistyä uuden kartonkitehtaan tieltä ja moni äänekoskelainen tuskin enää Mannilaa muistaakaan.
Miljoonatie, Tenttukerho ja sellutehtaat
Sulfiittisellutehtaan ja Mannilan välistä kulki Miljoonatie. Se vei sahalle ja tehtaan herrojen asunnolle. Siitä ilmeisesti on tullut tien nimi. Kemiallisen tehtaan kohdalla Miljoonatien varrella sijaitsi Tenttukerho, kunnostettu vanha Äänekosken rautatieasemarakennus.
Monet Kemiallisen pikkujoulut siellä pidettiin ja niiden seurausta lienee talon nimitys. Kerhotalo on jo kauan sitten purettu. Kun sulfaattisellutehdasta alettiin rakentamaan 1950-luvun lopulla, työmaa antoi työtä suurelle joukolle rakentajia ja valmistuttuaan vakituisia työpaikkoja.
Aika kului ja vuosikymmenet vierivät. Lopulta perinteinen sulfiittisellutehdas lopetettiin, ja happotorni purettiin. Myös 1950-luvulla käynnistynyt sulfaattisellutehdas tuli tiensä päähän tekniikan vanhentuessa. Tilalle rakennettiin 1980-luvulla uusi Botnian sellutehdas, joka piristi paikkakunnan ilmapiiriä.
Äänejärvi puuvarastona
Sillan pohjoispuolellakin oli ennen vilinää. Puuta kuljetettiin järviä pitkin suurina lauttoina. Kiramot ja nosturit nostivat puuta ylös järvestä kahdessa vuorossa. Pässinjuna tai myöhemmin traktori vei täyttyneet vaunut tehtaalle ja toi tyhjät takaisin.
Äänejärvi oli täynnä puutavaraa ja siksi myös hyvin kalaisa. Moni sai suuretkin saaliit kiramon seuduilta ja nippujen välistä onkimalla. Nykynuoria onkiminen ei enää taida kiinnostaa, vaikka se on sekä mukavaa että jännittävää.
Häränvirrasta Aution pelloille
Laivarannassa oli ennen paljon moottorikoppeja. Kukaan ei olisi uskonut, että Häränvirran yli rakennetaan joskus silta. Aution talon pelloille on noussut pitkä rivi omakotitaloja. Ennen alueella oli metsää, peltoja ja variksenpesiä.
Koko Ääneniemi, entinen Suomenniemi, on muuttunut asutuksi. Äänekosken kylä kasvaa, kunhan työtä on tarjolla.
Yksi vanhimmista tehdasrakennuksista on vesivoimalaitos, rakennettu 1930-luvun alussa. Se jauhoi sähköä tehtaalle ja valoa Äänekosken koteihin. Elämä on noista ajoista muuttunut paljon. Paikkakunnalla on tapahtunut suuria rakennemuutoksia ja tehtaat ovat hiljentyneet.
Lähteet
- Mukaelma Aarno Hämäläisen kirjoituksesta Pässinrata 2009/2010, sivut 47–49.