Sulfiitin markkinointi ja organisaatio
Finncell 1918-1995
Suomalaisten sellutehtaiden yhdistys eli Finncell perustettiin sisällissodan aikaisessa Suomessa vuonna 1918. Se toimi suomalaisten sellutehtaiden myyntiyhdistyksenä aina toimintansa päättymiseen saakka vuonna 1995. Finncellin toiminta perustui maailmanlaajuiseen myyntikonttoreiden ja agenttien käyttöön. Finncellin myyntimies oli maailmalla mahtitekijä, jolla oli myyntilistallaan yli 20 sulfiitti- ja yli 10 sulfaattitehtaan tuotteet ja niiden rinnakkaiset laadut. Tämä markkinointistrategia antoi yhdistyksen sellutehtaille hyvin vahvan kilpailuedun esimerkiksi yksittäiseen ruotsalaiseen sellutehtaaseen verrattuna.
Finncell myi kaikkien tehtaiden tuotteet suomalaisena si- tai sa-paperiselluna. Erikoissellut kuten liukosellu ja fluff oli ryhmitelty erikseen. Näissä asiakaskohtaiset vaatimukset olivat suuremmat ja niissä tuotetta ei voinut korvata automaattisesta toisen tehtaan tuotteella. Myös paperisellusta löytyi erityisiä käyttökohteita. Finncell oli mukana koko toimitusketjussa tilauksesta toimitukseen, laskutukseen ja mahdolliseen valitukseen saakka. Finncell tilitti tehtaalle lähetetyt sellutonnit kuukauden keskihinnalla. Kun tehdas joutui selvittämään asiakasvalitusta, lähti asiakkaan luokse yleensä kolmen henkilön joukkue: tehtaan edustaja, Finncellin edustaja Helsingistä ja paikallinen agentti.
Tehtaan yhteydet Finncelliin hoiti tehtaanjohtaja. Hän oli mukana Finncellin läsnäollessa keskusteltaessa laadusta tai laatuun kohdistuvista vaatimuksista. Hintaneuvottelut asiakkaan kanssa hoiti Finncell ilman tehtaan edustajaa. Jos neuvoteltu hinta oli liian alhainen, tehdas saattoi kieltäytyä tilauksen vastaanotosta.
Sulfiitin organisaatio 1966 alkaen
Sulfiittisellutehdas
Tehtaanjohtajana sulfiitissa oli vuodesta 1937 asti mukana ollut Di Bo Kuve. Hän jäi eläkkeelle 30 palvelusvuoden jälkeen vuonna 1967. Tehtaan teknillisenä johtajana oli silloin Di Erkki Aalto. 1960-luvun alussa valmistuneen sa-sellutehtaan rakentaminen työllisti häntä merkittävästi, koska sulfiitin vastuulle tuli sellutehtaille yhteisiä osastoja. Tehtaiden kehityspäällikkönä toimi ensin Di Timo Poranen ja sitten myöhemmin Di Mauno Ruhanen sekä Di Erkki Varis. Myöhemmältä ajalta Timo Poranen muistetaan mm. MetsäSerlan ja Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana sekä Erkki Varis Metsä-Botnian toimitusjohtajana. Käyttöinsinööreinä tehtailla toimivat ins. Jouko Pirkkanen ja ins. Uuno Koponen. Jouko Pirkkanen juuri tehtaan palvelukseen tulleena perehtyi tuotanto-osastojen toimintaan sekä tekniikkaan ja Uuno Koponen vastasi mm. erilaisista paperitöistä.
Erkki Aalto vastasi alkuun itse valkaisusta ja kemikaaliosastosta. Myöhemmin ne siirtyivät Jouko Pirkkasen vastuulle. Uuno Koposen jäätyä eläkkeelle käyttöinsinööriksi tuli Di Tage Hauki. Sulfiitin ylimestarina oli Kalle Hänninen ja päivämestarina vuonna 1951 tehtaan palvelukseen tullut teknikko Kauko Saarinen. Kalle Hännisen jäätyä eläkkeelle vuonna 1967 ylimestariksi nimitettiin Kauko Saarinen. Tuotevaraston mestarina oli Väinö Ahvenainen ja vuoromestareina toimivat Antton Ritanen, Kauko Dahlman ja Kullervo Kovanen. Myöhemmin mukana olivat vielä ainakin teknikot Jorma Tassi, Erkki Kolehmainen, Jorma Mäntymaa, Jouko Saarinen ja Eero Puranen. Lisäksi sulfiitin konttorissa oli työssä konttoristi/palkanlaskija Eila Tuomainen.
Vuorineuvos Wolter Westerholmin jäätyä eläkkeelle vuonna 1974 sellutehtaiden johtaja Di Olavi Sonni nimitettiin Äänekosken tehtaiden paikallisjohtajaksi. Samaan aikaan sellutehtaiden tekninen johtaja Erkki Aalto nimitettiin sellutehtaiden johtajaksi ja sulfiitin käyttöpäälliköksi tuli Jouko Pirkkanen ja käyttöinsinööriksi ins. Kalevi Träskelin. Hänen jälkeensä käyttöinsinöörinä toimivat vielä Di Martti Fredriksson ja Di Ulla-Maija Kovanen. Ylimestarina jatkoi Kauko Saarinen ja hänen rinnallaan päivämestarina oli teknikko Heikki Palonen.
Tilaustenkäsittely ja ajo-ohjelmien hallinta
Selluloosapaaleja
Insinööri Uuno Koponen otti vastaan Finncellistä tulevat selluloosatilaukset ja ohjeisti ne tehtaalla tarvittavaan muotoon. Sellutilauksen koko vaihteli tuolloin 100-300 tonnin välillä. Tämä vastasi noin 12-36 tunnin keskimääräistä tuotantomäärää tehtaalla. Viikon jokaisena arkiaamuna klo 9:00 alkaen pidettiin tehtaalla aamupalaveri, johon osallistuivat tehtaanjohtaja, insinöörit ja paikalla olevat päivä- ja vuoromestarit. Alussa ne pidettiin mestarikonttorissa pöydillä istuen, mutta Erkki Aallon siirryttyä sa-konttoriin hankittiin käyttöpäällikön huoneeseen iso neuvottelupöytä ja aamupalaverit pidettiin jatkossa siellä. Palaverissa käytiin läpi sellutehtaan prosessin tilanne tekniikan ja tuotannon osalta. Yleensä aamupalaverin ohje tehtaalle oli: Ajetaan toistaiseksi! Poikkeuksellisesti asiakasvaatimusten mukaan saatettiin joskus nostaa sellun vaaleutta, jolloin valkaisuohjetta muutettiin vastaavasti. Yleensä kuitenkin osastokohtaiset ajo-ohjeet olivat lähes vakioita. Niitä muutettiin kuitenkin. Ajo-ohjetta tehtaalla käytettiin pääasiassa keittämön, valkaisun ja kuivauskoneen tuotannonohjaukseen. Muiden osastojen toimintaan niiden luonteesta johtuen ei ollut yleensä tarvetta puuttua ajo-ohjeiden muodossa. Kemialliselle tehtaalle CMC:n raaka-aineeksi valmistettiin paperisellusta poikkeavaa laatua. Selluloosan viskositetti pyrittiin nostamaan korkeammaksi varsinkin öljynporauslaaduissa. Silloin valkaisu tehtiin hyvin hellävaraisesti pudottamalla hypokloriittivaiheiden lämpötiloja. Sellun vaaleus jäi tällöin hieman alemmaksi.
Tehtaan ajo-ohjelman teki käyttöpäällikkö tilaustenkäsittelijän ja tehtaanjohtajan antamien tietojen ja ohjeiden perusteella. Asiakastilaukset täytettiin joko kokonaan prosessista tai osittain prosessista ja varastosta tai kokonaan varastosta.
Osalla asiakkaista oli erityisvaatimuksia toimitettavalle sellulle. Näitä olivat vaaleus, puhtaus eli roskaisuus ja pihkaisuus. Tilaustenkäsittelyssä oli tehtaalla henkilö, jonka tehtävänä oli valita kullekin asiakkaalle toimitettavat sellupaalit. Joskus jouduttiin jonkun paalierän keskeltä poistamaan tietyt paalinumerot laatusyistä. Tämä aiheutti usein runsaasti ylimääräistä työtä tuotevarastoon ja sellunlastaukseen. Paalierien etsinnän ja paalien lajittelun käytännön työstä tuotevarastossa huolehti pitkään Pirkko Wacklin. Sellun lastauksen jälkeen Äänekosken tehtaiden laivausosasto järjesti rahdit satamaan. Finncell organisaationa vastasi toimituksen merirahdeista.
Vastuualueet sulfiitissa
Tehtaanjohtajalla oli budjetointi ja kokonaistulosvastuu alueellaan. Vielä 1970-luvun alkupuolella osastokohtaisia tuloksia ei julkistettu edes insinöörikunnalle. Vuosikymmenen lopulla vuorineuvos Veikko Vainion aikana tehtaiden tuloksia alettiin julkistaa toimihenkilöille ja luottamusmiehille. Henkilöstöhallinto ja palkkausasiat kuuluivat myös tehtaanjohtajalle. Hän kävi palkkaneuvottelut suoraan tehtaan pääluottamusmiehen kanssa henkilöstöosaston koordinoidessa toimintaa. Tehtaanjohtaja päätti myös toimihenkilöorganisaation rakenteen ja rekrytoi uudet ihmiset siihen. Hän vastasi myös markkinoinnista ja yhteyksistä Finncelliin ja sitä kautta asiakkaisiin. Tehtaan tilustenkäsittely ja tuotevaraston toiminta olivat suoraan hänen alaisuudessaan. Hän hoiti myös pääraaka-aineiden hintaneuvottelut yhdessä osto-osaston kanssa. Tehtaanjohtajalla oli myös kokonaisvastuu suurten projektien suunnittelusta ja toteutuksesta alueellaan.
Käyttöpäällikkö vastasi tehtaan käynnistä. Hän suunnitteli ja ajoitti laadunvaihdot. Omalta organisaatioltaan saamiensa tietojen perusteella hän päätti korjausseisokeista ja pesupäivistä. Tavoitteena oli se, että konerikkoja ei saanut tulla suunniteltujen seisokkien ulkopuolella. Tätä varten pidettiin ennen seisokkia ns. seisokkipalaveri, johon osallistuivat insinöörit, paikalla olevat työnjohtajat sekä konekorjaamon, sähköosaston, instrumenttiosaston ja rakennusosaston työnjohtaja. Tässä kokouksessa käytiin yksityiskohtaisesti läpi kaikki hoidettavat korjaukset ja näistä tehtiin korjauslista. Käyttöpäällikkö asetti myös organisaatiolleen tuotannon laadulliset ja määrälliset tavoitteet ja määritteli prosessissa käytettävät ajo-olosuhteet. Hänen vastuullaan oli myös sellun laadun ja tuotantoprosessin kehittäminen yhdessä tehtaan henkilöstön kanssa. Käyttöpäällikkö osallistui myös toimihenkilöiden rekrytointiin.
Tehtaan tuotanto-osastojen vastuut oli jaettu käyttöpäällikön ja -insinöörin kesken. Kumpikin vastasi omalla osastollaan perusasioita kuten koneiden ja laitteiden toiminnasta ja kunnosta sekä tuotannon määrällisestä ja laadullisesta toteutumisesta. Osastojen vastuut oli jaettu kulloinkin henkilöiden ydinosaamisen perusteella. Usein uuden insinöörin tullessa tehtaan palvelukseen aloitettiin kuorimosta, hapon valmistuksesta, keittämöstä ja lajittelusta.
Ylimestari toimi päivä- ja vuoromestareiden suorana esimiehenä. Hän vastasi työntekijöiden työhönotosta henkilöstöosaston ja asianomaisen vuoromestarin kanssa. Hän vastasi myös vuorojen varamiesten koulutuksesta kaikkiin tarvittaviin ammatteihin. Hän siirsi tarvittaessa henkilöitä vuorosta toiseen tai vuoron sisällä uusiin tehtäviin tarpeen mukaan. Ylimestari oli siis tehtaalla vastuussa siitä, että kaikkiin ammatteihin oli riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Ylimestari myös suunnitteli tehtaan lomalistat ja valvoi yleisten perusasioiden kuten järjestyksen ja siisteyden tasoa tehtaalla. Hän valvoi myös tehtaan pesu- ja korjausseisokkien edistymistä. Hänen vastuullaan oli myös tehtaan päivätyötä tekevät työntekijät. Ylimestarin esimiehenä oli tehtaan käyttöpäällikkö.
Päivämestari oli tehtaan vuoromestareiden varamies. Hän myös avusti ylimestaria päivätyönjohdossa. Normaalitilanteissa ylimestari ja päivämestari jakoivat päivätöiden valvonnan osastokohtaisesti.
Vuoromestari valvoi toimintaa omassa vuorossaan ja vastasi sen toiminnasta ja tuloksesta. Vuoronvaihdossa vuoromestarit käyttivät aikaa noin 15 minuuttia vuoronvaihtoon. Siinä siirrettiin prosessin tila seuraavalle ja kerrottiin mahdolliset ongelmat ja ennakoitiin tulevia tapahtumia prosessissa.
Organisaatiosta yleisesti
Tehtaana sulfiitin organisaatio oli melko raskas. Tämä johtui pitkälle siitä, että sulfiitti sai keskeisen sijaintinsa vuoksi aikojen kuluessa monia palvelutehtäviä muille osastoille. Nämä eivät mitenkään liittyneet sulfiitin omaan ydinprosessiin. Kartonkitehtaalle sulfiitin kuorimo kuori kaikki hiomon tarvitsemat kuusipuut ja kartonkitehtaan pulpperiasemalta pulpperoitiin kahdessa vuorossa kaikki kartongin tarvitsema paalimassa. Sulfaattitehtaalle toimitettiin sulfiitin klooridioksidilaitokselta kloori ja klooridioksidi. Sulfiitti vastasi myös sellutehtaiden yhteisestä tuotevarastosta, josta toimitettiin myös paperitehtaan rautateitse lähtevä tuotanto. Kemialliselle tehtaalle toimitettiin sen tarvitsema paali- ja myöhemmin rullasellu CMC:n valmistusta varten. Nämä kaikki toiminnot nostivat sulfiittitehtaan henkilöstövahvuutta merkittävästi.
Lähteet
- Jouko Pirkkasen haastattelu 2016