Päivämestari Heikki Palonen
Heikki Palonen
Heikki Palonen tuli sulfiittiin palvelukseen vuonna 1967 heti armeijasta päästyään. Työ oli apukeittäjien kesälomantuuraaja. Sen aikaisista keittäjistä hän muistaa Arvi Nyyssösen, Ville Korhosen, Toivo Rimpilän, Eino Viikin ja Martti Niemisen. Heikki muistelee keittäneensä sellua heidän kaikkien kanssa. Heikki kuuluu niihin harvoihin sen aikaisiin sulfiitin työntekijöihin, jotka eivät ole tulleet tehtaaseen prässin kautta. Keittämöltä hän siirtyi sulfiitin haihduttajan oppiin. Haihduttamolla hän teki haihduttajien vuorovapaita ja sairaslomia. Heikin tehtäviin kuuluivat myös kuorimon tuuraukset lähinnä rummulla, hajotuspöydällä ja rasvarina. Hän oli usein mukana myös hakun terien vaihdossa. Kuorimon työnjohtajista siihen aikaan hän muistaa Toivo Siltasen, Heikki Helanderin, Aulis Salovaaran ja Heikki Raitamäen. Heikki Palonen tuurasi myös kloorin ja kloraatin purussa ennen teknilliseen kouluun menoaan.
Teknillisessä häntä kiinnostivat uudet haasteet ja pääsy ehkä vähän toisenlaisiin tehtäviin. Teknillisen kesälomien aikana hän toimi sulfiitin vuoromestareiden tuuraajana. Koulun jälkeen hän oli Keuruun-Multian kuntainliiton töissä ja sen jälkeen 1,5 vuotta Lievestuoreen sellutehtaalla teknikkona. Niihin aikoihin Botnian Kaskisten sellutehdas oli käynnistymässä ja Äänekosken sulfiitistakin meni sinne toimihenkilöitä. Tästä johtuen sulfiitin senaikainen käyttöpäällikkö Jouko Pirkkanen soitti Heikki Paloselle Lievestuoreelle ja kyseli kiinnostusta tulla Äänekoskelle takaisin. Heikki Palonen palasikin Äänekosken sulfiittiin syksyllä 1976. Yhtä aikaa hänen kanssaan tuli myös teknikko Erkki Kolehmainen. Heidän tehtävänään oli toimiminen päivä- ja vuoromestarina. Toimenkuvaan kuului puolivuosijaksolla vuoro- ja päivämestarin tehtäviä. Vaihto oli aina jouluna ja juhannuksena. Sulfiitin päivämestari toimi hyvin läheisessä yhteistyössä tehtaan ylimestarin kanssa.
Heikin paluuta Äänekoskelle helpotti tehtaan ja sen työntekijöiden tuntemus. Sulfiitin avainhenkilöt keittämöltä konesaliin ja tuotevarastoon saakka olivat hänelle entuudestaan tuttuja. Heikki Palonen kertoi periaatteistaan esimiehenä sen, että hän pyrki aina noudattamaan työehtosopimuksia tarkasti ja käsittelemään kaikkia työntekijöitään samalla tavalla. Nämä olivat hänelle tärkeitä asioita. Tehtaalta vuosien varrelta mieleen jääneitä persoonia olivat mm. Eino "Tökkö" Rahkonen, Heikki Hytönen ja Tauno Leppänen.
Vuoro- ja Päivämestari
Vuoromestarin työtä Heikki Palonen muistelee mielellään. Vuoron vaihduttua mestarin piti selvittää tehtaan prosessin tilanne ja katsoa, että eri osastot olivat tasapainossa keskenään. Prosessin pullonkaulan toiminnan varmistaminen ja muiden osastojen tasapainottaminen sen suhteen oli vuoromestarin tärkeimpiä tehtäviä sulfiitissa, kertoo Heikki Palonen. Piti välttää esim. tilannetta, jossa massakuopat odottivat tyhjentymistä ja keitintä ei päästy siitä syytä puhaltamaan. Sellutehtaan toimintafilosofia oli hänen mukaansa kuitenkin varsin yksinkertainen: Täysillä eteenpäin ellei ole mitään rikki! Vuoromestarin piti myös varmistaa sellun vaaleus, roskaisuus ja laatu yleensäkin. Ongelmatilanteissa piti katsoa, mihin tilaukseen laadullisesti vajaa tuotanto ajetaan. Heikki Palonen muistelee, että loppuajasta sulfiitin toiminnassa valkaisun sisäänotto muodostui pullonkaulaksi. Heikki kertoo mieltäneensä vuoromestarin tehtävät vuorossa lähinnä edellytyksiä luovaksi ja tuotantoa ohjaavaksi toiminnaksi.
Vuoromestarin piti myös katsoa, että kaikki vuoron työntekijät ovat paikalla ja työkunnossa. Alkoholin käyttö oli siihen aikaan jossakin määrin ongelma sulfiitissa niin kuin muillakin osastoilla Äänekoskella. Tosin suurempia ongelmia sen tiimoilta hän ei kuitenkaan muistanut. Vuoromestari myös kirjasi vuoronsa työntekijöiden tunnit tuntilappuihin. Sairastumistapauksissa yli- ja päivämestari pyrkivät hankkimaan vuoroon tilalle tuuraajan jo hyvissä ajoin ennen vuoron alkua.
Sulfiitin päivämestarin tehtävät olivat Heikin Palosen mukaan hyvin moninaisia. Niihin kuului mm. tehtaan pesu- ja korjausseisokkien suunnitteluun osallistumista, osastojen materiaalivirtojen hallintaa sekä osallistumista tuotantoprosessin ongelmien selvittelyyn. Toimenkuvaan kuului myös päivätyöntekijöiden työnjohtoa sekä tehtaan käyttöpäällikön antamia erillisiä tehtäviä. Lisäksi sulfiitin päivämestari toimi varavuoromestarina.
Metsä-Botnia
Sulfiittisellun keitto päättyi Äänekoskella tammikuussa 1984. Näihin aikoihin sulfiitista alkoi päästä vanhimpia työntekijöitä ja toimihenkilöitä eläkeputkeen. Mestarikunnasta mm. Kauko Dahlman ja Anton Ritanen jäivät putkeen. Ylimestari Kauko Saarinen jäi eläkkeelle tammikuussa 1984. Heikki Palonen siirtyi Botnialle kuitulinjan osastomestariksi vuonna 1984, jossa toimessa hän jatkoi vuoteen 1989 saakka. Sen jälkeen hän siirtyi Botnian vuoromestariksi. Tämän jälkeen hän oli mukana tehtaan pesemön laajennusprojektissa, jonka jälkeen palasi takaisin osastomestariksi, josta jäi eläkkeelle vuonna 2005. Heikki Palonen muistelee, että hänelle kertyi selluntekovuosia yhteensä noin 40 neljässä eri sellutehtaassa.
Lähteet
- Heikki Palosen haastattelu 2016