Tehtaanjohtaja Erkki Aalto
Erkki Aalto
Erkki Aalto syntyi Porissa 14.5.1926. Vuonna 1937 hän aloitti lukio-opinnot Porin perinteikkäässä lyseossa, jota ehti käydä vuoteen 1943 eli seitsemännelle luokalle saakka. Tämän jälkeen tuli kutsu rintamalle, jossa hän palveli 4./KTR 9:ssä Länsi-Kannaksella. Sotilasarvoltaan hän on korpraali. Aselevon jälkeen Erkki Aalto palasi kouluunsa ja pääsi ylioppilaaksi 1945. Tästä eteenpäin seurasi opiskelu Helsingin teknillisestä korkeakoulussa. Diplomityönsä hän teki Porin sulfiittiselluloosatehtaalle ja valmistui diplomi-insinööriksi 1951. Opintomatkoja hän on tehnyt Saksaan 1954 ja 1957, Englantiin 1955 ja Yhdysvaltoihin 1961. Hänen puhuu äidinkielensä lisäksi ruotsia englantia ja saksaa.
Opiskelunsa jälkeen Erkki Aalto oli Rosenlew-yhtiön Porin sulfiittisellutehtaalla kemian insinöörinä vuodet 1950-1958. Porin teknisen koulun kemian tuntiopettajana hän toimi vuodet 1953-1955. Ensimmäinen yhteys Äänekosken teollisuuteen tapahtui vuonna 1958, jolloin hän tutustui Olavi Sonniin. Sen jälkeen Erkki Aalto kutsuttiin Äänekosken sulfiittiselluloosatehtaan käyttöpäälliköksi vuonna 1959. Pian Äänekoskelle tultuaan hän joutui eräiden sattumien takia sulfiittitehtaan historian suurimman investoinnin johtoon kesällä 1959. Tämän jälkeen hän palveli Äänekosken sellutehtaita eri tehtävissä kunnes nimitettiin sulfiitti- ja sulfaattiselluloosatehtaiden johtajaksi vuonna 1976, jossa toimessa hän oli tehtaiden alasajoon saakka 1980-luvun puolivälissä. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo Elvi ja kolme jo aikuista lasta.
Kahden sellutehtaan johtaja
Yli 90-vuotiaan Erkki Aallon käsistä on lähtenyt runsain mitoin sellutonneja Äänekoskelta maailmalle. Nyt jo purettujen sulfiitti- ja sulfaattiselluloosatehtaiden johtajana hän näki aitiopaikalta, mikä merkitys selluloosalla on ollut ympäröivään kaupunkiin. Erkki Aalto kertookin tästä seuraavasti[1]:
"Kun saavuin Äänekoskelle, tämä oli pieni kylä. Sitten 60-luvun uusi sulfaattisellutehdas toi mukanaan pari sataa uutta, hyvin palkattua työpaikkaa. Koko paikkakunta ja sen liike-elämä piristyi, ja Äänekoski muutti muotoaan. Katukuvaan ilmestyi nopeasti runsaasti autoja, ja kulttuuria riitti monipuolisesti. Hyvin pian sellutehtaan jälkeen, vuonna 1966, tuli uusi kartonkitehdas, ja myös paperitehtaan tuotantoa kehitettiin. Sellu on kuitenkin aina ollut alueella metsäteollisuuden ykkönen."
Tehtaanjohtajana Erkki Aalto vastasi sellun myynnistä ja henkilöstöasioista ja hänen työparinsa tekniikasta. Sellua Äänekoskelta ostaneista asiakkaista Erkki Aalto muistaa mm. englantilaisen East Lancashire Paper Mills Ltd lähellä Manchesteria. Se on ostanut koivusulfiittia 20 vuoden aikana yhteensä 206.000 tonnia. Tästä asiakkaasta hän muistaa sen, että kun suomalaisia oli käymässä tehtaalla, oli siellä vieraiden kunniaksi aina Suomen lippu liehumassa tehtaan korkeimmalla paikalla. Tämä myös silloinkin, kun neuvoteltiin hankalasta valituksesta.
Kahden hyvin erilaisen tehtaan arjen pyörittäminen oli vaativaa mutta antoisaa työtä. Valtakunnalliset teollisuuden kehityssuunnat vaikuttivat luonnollisesti myös Äänekoskella. Ensimmäiset tietokoneet saapuivat selluloosatehtaille 1970-luvulla. Samalla vuosikymmenellä Suomessa havahduttiin myös ympäristön- ja erityisesti vesistönsuojelulle. Äänekoskella elettiin tiukkojen lupien puitteissa. Ympäristöasiat olivat merkittävässä roolissa nykyisen MetsäFibren tehtaan rakentamispäätöstä tehdessä. Vanhoihin sellutehtaisiin tarvittavat muutokset olisivat tulleet liian kalliiksi, kertoo Erkki Aalto.
Äänekoski sai 1980-luvun alussa julkisuutta kahden tehtaan YT-neuvotteluista ja huojennukseksi tiedon omassa luokassaan maailman suurimpiin lukeutuvan sellutehtaan rakentamisesta vanhojen tilalle. Uusi tehdas turvasi kaupungin ja työntekijöiden tulevaisuuden ja herätti runsaasti mielenkiintoa. YT-neuvottelut sujuivat ilman konflikteja, vaikkakin niitä ruodittiinkin siihen aikaan tavallista avoimemmin lehtien palstoilla, muistelee Aalto.
Sulfiittikeitto loppui 1984
Erkki Aalto kertoo, että sulfiittikeiton loppuminen Äänekoskella tietää erään merkittävän vaiheen päättymistä Äänekosken historiassa. Sulfiittitehtaalla on ollut tärkeä vaikutus Äänekosken tehtaiden kehityksessä. Jo 1940-50 luvuilla sulfiittisellu loi edellytykset puukuidun silloiselle jalostukselle paperiksi ja kartongiksi. 1960-luvulla sulfiittitehtaan liiketoiminta oli kannattavaa. Yhdessä uuden sulfaattitehtaan kanssa se loi sellaisen perustan Äänekoskelle ja Metsäliiton Selluloosa Oy:lle, että uskallettiin lähteä ottamaan paljon velkaa jatkojalostuksen kehittämiseksi. Tällöin syntyi Kirkniemen PK1 ja Äänekosken uusi kartonkikone. 1970-luku oli alkuvuosiltaan tuloksellista sulfiitissa, mutta 1976 alkanut lamakausi oli tehtaalle erittäin raskas. Kaksi vaikeaa tappiovuotta jättivätkin sulfiittiin pahat jäljet. Uusimman tuotteensa Fluffin avulla vuonna 1981 saatiin tehdas vielä kerran voitolliseksi, mutta sen jälkeinen taantuma painoi jälleen tuloksen tappiolliseksi. Joka tapauksessa sulfiitin viimeinen ponnistus eli Fluffin kehittäminen on antanut erittäin hyvän lähtökohdan jatkaa ja laajentaa sen tuotantoa sulfaattisellulla.
Viitteet
- [1] ÄKS Äänekosken kaupunkisanomat 29.04.2015
Lähteet
- Äänekosken Rotaryklubi: Erkki Aalto sellumaakarin päiväkirja, 3.12.2014
- Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, Ääneseudun veteraanimatrikkeli 1939-1945
- ÄKS, Äänekosken kaupunkisanomat
- Paperi-insinöörien matrikkeli
- Valokuva Väinö Kautto