Toiminut vuosina 1938-1985

Äänekosken sulfiittisellutehdas

Tekninen johtaja Bo Kuve

Bo Kuve

Bo Kuve 1903-1988

Bo Kuve (Boris Kuffschinoff) syntyi Varsinais-Suomessa Loimijoella 16.10.1903. Hänen isänsä oli pankinjohtaja Ivan K. Kuffschinoff ja äitinsä Olga Kuffschinoff o.s. Johansson. Boris kävi Turun ruotsalaista lyseota, josta sai päästötodistuksen vuonna 1922. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan Åbo Akademiin kemian tekniikan osastolle, josta valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1927. Åbo Akademin lisäksi hänellä oli myös opintoja Skandinaviassa ja Euroopassa.

Bo Kuve aviotui vuonna 1929 Käthie Margarethe Carlstedtin kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa ja tyttö: Bertil 1930, Leif 1933 ja Else 1944. Opiskelunsa jälkeen hän toimi ensin laboratoriopäällikkönä Kemin selluloosatehtaalla vuodet 1929-1937. Tämän jälkeen hän tuli Äänekosken rakennusvaiheessa olevalle sulfiittisellutehtaalle käyttöinsinööriksi keväällä 1937. Vuonna 1942 hänet nimitettiin tehtaan tekniseksi johtajaksi, jossa toimessa hän oli eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1967.

Talvisodassa Bo Kuve toimi suojelutoimiston päällikkönä Seinäjoen teollisuuspiirin esikunnassa. Jatkosodan aikana hän toimi ilmasuojelupäällikkönä Äänekoskella. Bo Kuve oli sotilasarvoltaan insinööriluutnantti. Hänen harrastuksiinsa kuului mm. kuorolaulu ja matkailu.

Tulo Äänekoskelle

Helsingin sanomat 23.6.1936

Helsingin sanomat 23.6.1936

Äänekosken rakentumassa olevalle sulfiittitehtaalle tarvittiin lisää sellutekniikkaa tuntevaa insinöörityövoimaa. Insinööri Gösta Dahl toimi vuosina 1936-1942 yli-insinööriksi nimitettynä tekninen johtaja Ungerin apulaisena vastaten sulfiittitehtaan suunnittelusta ja rakennustyöstä. Hänen johdollaan julkaistiin suurimmissa lehdissä oheinen hakuilmoitus, jossa tehtaalle haettiin suunnittelukokemusta omaavaa nuorempaa sulfiitti-insinööriä.

Helsingin sanomissa ilmoitus julkaistiin 23.6.1936. Rakennettava tehdas oli silloin vielä piirustuslautavaiheessa varsinaisten rakennustyöiden alkaessa syyskuussa 1936. Ilmeisesti haku ei alkuun tuottanut kiinnostavia kandidaatteja, koska paikka täytettiin vasta likimain vuoden kuluttua keväällä 1937 Bo Kuven tullessa Äänekosken tehtaiden palvelukseen Kemin sellutehtaiden laboratoriopäällikön toimesta.

Bo Kuven tullessa Äänekoskelle tehdasrakennustyömaa oli jo varsin pitkällä. Pääosa rakennuksista oli saatu vesikattoon ja happotornin rakentaminen oli juuri alkanut. Seuraavassa hän kertoo tunnelmistaan ja Äänekoskelle tulostaan[1]:

"Tulin Äänekoskelle vuoden 1937 keväällä, jolloin sulfliittitehtaan rakennustyöt olivat vielä käynnissä ja happotornin rakentaminen oli juuri aloitettu. Työmaan myllerrystä saarsi idyllinen maalaismaisema. Kaura viheriöi peltosaroilla, ladot nuokkuivat niittyjen laitamilla ja kosken rannalla oli vielä vanha mylly ja siinä vanha Pietikäinen myllärinä."
"Tarkoituksena oli saada tehdas käyntiin syys-lokakuun vaihteessa, mutta konepajateollisuuden lakko viivästytti toimituksia ja ensimmäiset koekeitot saatiin vasta joulukuun alkupuolella. Meillä oli kova kiire käynnistää tehdas vuoden 1937 nimiin, se kun merkitsi yhtiölle huomattavia taloudellisia etuja. Selluloosayhdistyksen sääntöjen mukaan tuottajatehdas sai tietyt ostonsa muita halvemmalla."
"Uudenvuoden aattona lähdettiin ajamaan kuivauskonetta ja lajittelua, mutta tappelemaan siinä jouduttiin. Vaikka koneet olivatkin täysin moderneja, oli niissä yhtä ja toista opettelemista. Tärkeimmät ammattimiehet olivat kaikki juuri muualta saapuneita. Puoli kahden maissa yöllä saimme kuitenkin ensimmäisen selluloosapaalin koneelta, ja vain pari tonnia siinä kiireessä valmistimme, selluloosayhdistykselle voitiin kuitenkin hyvällä omallatunnolla ilmoittaa, että tuotanto oli alkanut."

Mielet tuliterän tehtaan seinien ulkopuolellakin olivat jännittyneet. Huolestunein kaikista oli ehkä Edvin Hammarénin leski Alice Hammarén, sillä hän omisti yksinään noin 40% yhtiön osakkeista. Bo Kuve jatkaa kertomustaan[2]:

"Ensimmäinen selluloosa-arkki luovutettiin rouva Hammarénille, tehtaanjohtaja Ungernin sisarelle. Vanharouva nimittäin odotti johtajan asunnossa jännityksellä, miten yöllinen painimme koneiden parissa päättyisi. Huolekkaan rouvan ilo oli suuri, kun hän vähän ennen kello kahta sai tuoreen tuotteen käteensä."

Keväällä 1942 Wärtsilä perusti Wärtsilä-Selluloosa Oy -nimisen yhtiön. Se hankki omistukseensa Hackman & Co:lta takaisin vallatulla Karjalan kannaksella Johanneksen pitäjässä sijainneet teollisuuslaitokset metsäomaisuuksineen. Äänekosken tehtaiden yli-insinööri Gösta Dahl nimitettiin Johanneksen tehtaiden johtajaksi. Sulfiitin johto jäi tämän jälkeen Bo Kuven vastuulle.

Sulfiitissa 30 palvelusvuotta

Aikalaiset muistavat Bo Kuven herrasmiehenä, joka kulki aina tehtaallakin rusetti kaulassa. Hänet muistetaan myös ystävällisenä ja leppoisana seurapiiri-ihmisenä, joka osasi kuitenkin tarvittaessa olla myös jämäkkä. Kuvet harrastivat paljon matkustamista ja he kiertelivät varsin laajasti sen aikaista Eurooppaa. Bo Kuvella oli hyvä kielitaito ja hän puhui äidinkielensä ruotsin lisäksi hyvää suomea ja täydellistä saksaa. Hauskana yksityiskohtana matkoiltaan hän kertoi kerran Itävallassa saaneensa kutsun jopa kauneuskilpailujen tuomariksi!

Tehtaan tavaraliikennettä hoidettiin rautatietä pitkin Suolahden kautta maailmalle. Veturien höyrykattiloiden käytönvalvojana toimi tehtaiden insinööri. Suurimman osan yleisen liikenteen aikaa tehtävässä toimi sulfiitin käyttöpäällikkö DI Bo Kuve, joka joutui vuonna 1937 saksan kielen taitoisena lähtemään moottoriveturiin koneapulaiseksi tulkitsemaan varsinaiselle kuljettajalle veturin valmistajatehtaan paikalle lähettämän ummikkosaksankielisen asentaja Gerhard Degenerin ohjeita.

Selluloosatehtaan teknillinen johtaja Bo Kuve suoritti vuonna 1941 puunjalostusteollisuuden sosiaalipäällikkökurssin. Tämän johdosta hän joutui sivutoimenaan huolehtimaan tehtaiden työntekijöiden hyvinvoinnista sota-aikana. Hän kertoo tästä seuraavasti[3]:

"Eräs tehtaan työntekijöistä määrättiin vakinaiseksi kalastajaksi ja poikansa kanssa hän vetikin Keiteleestä miltei Pietarin kalansaaliita. Myös yhtiön metsäosaston tehtäväksi annettiin suolakalan hankkiminen. Yhteisiä rattoisia kalamatkojakin Keiteleelle järjestettiin. 16 venekuntaa niissä taisi olla ennätysmäärä. Marjamatkojakin myös tehtiin joukolla. Metsäosasto otti selvää, missä Konginkankaan tai Pylkönmäen suolla parhaat marjapaikat kulloinkin olivat."
"Masentavat muistot liittyvät niihin aikoihin, jolloin evakuoituja virtasi Äänekoskelle. Kauppalan asukasluku kaksinkertaistui hetkessä, mutta sovun oli annettava sijaa. Jouduin olemaan mukana ja paljon töisissä vastaanotto- ja kuljetusjärjestelyissä, kun siirtolaisia saapui tänne ja naapuripitäjiin."

Bo Kuve palveli Äänekosken sulfiittiselluloosatehtaalla kaikkiaan noin 30 vuotta. Tähän pitkään aikaan mahtui monenlaista taloudellista aaltoliikettä. Hän kertoi, että parasta taloudellista tulosta sulfiitissa tehtiin Korean sodan aikana 1950-luvun alussa. Sellun hinta kohosi silloin ennätyksellisen korkeaksi. Bo Kuven aikana tehtaan tuotanto kasvoi reilut 30%. Valkaistujen selluloosalaatujen valmistus tehtaalla aloitettiin vuonna 1956. Vuoteen 1957 saakka tehtaalla oli käytetty raaka-aineena pelkästään kuusta. Koivun käyttö raaka-aineena alkoi vuonna 1958 ja sen määrä nousi maksimiinsa 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Kesällä 1959 tehtaalla suoritettiin mittavat laajennus- ja modernisointityöt. Niiden aikana tehtaan puunkäsittely uudistettiin kokonaan, kiisutehtaalle hankittiin moderni pyörrekerroskiisu-uuni, keittämölle tuli uusi happoteräskeitin ja massakuopat rakennettiin kokonaan uudelleen. Tämän lisäksi lajitteluosasto uudistettiin kokonaan, valkaisulaitokselle tehtiin parannuksia, haihduttamoa laajennettiin ja kuivauskoneen kapasiteettia nostettiin. Myös sellun paalaus uusittiin ja varastoon hankittiin uudet Valmetin trukit. Sulfiittitehtaan teknisenä johtajana Bo Kuvella yhdessä Olavi Sonnin kanssa oli keskeinen rooli suur-investoinnin suunnittelussa. Kuven sairastuttua projektin vetovastuun sen toteutusvaiheessa sai kuitenkin vuonna 1959 palvelukseen tullut DI Erkki Aalto.

Bo Kuve jäi eläkkeelle loppuvuodesta 1967 ja he muuttivat pian sen jälkeen Etelä-Suomeen. Bo Kuve kuoli 8.8.1988 ja hänet on haudattu Vantaan Honkanummen hautausmaalle.

Viitteet

Lähteet

  1. Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, Ääneseudun veteraanimatrikkeli, 1939-1945
  2. Äänekosken tehtaat 75 vuotta, Jaakko Auer, 1971
  3. Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996
  4. Teollisuuden akateemiset ry, Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1968
  5. Jouko Pirkkasen haastattelu 2016 ja 2017
  6. Erkki Aallon kirje: Sulfiitin suurinvestointi vuonna 1959, 25.9.2017