Äänekoski

Keski-Suomen vesireitit

Vesireittien merkitys alueelle

Keski-Suomen vesiliikenteen rungon ovat muodostaneet Kymijoen vesistöalueen pohjoisosien Päijänteen, Viitasaaren ja Saarijärven reittien laajat alueet. Ne tarjosivat jo varhain oivan kulkuväylästön ihmisten, raaka-aineidenkin ja valmiiden tuotteiden kuljettamiseen. Höyrylaivaliikenne Päijänteellä alkoi jo 1850-luvun tietämissä ja Keiteleellä noin 20-vuotta myöhemmin hinaaja- ja matkustajaliikenteenä. Vesistöjen merkitys kulkuväylinä korostui entisestäänkin 1900-luvun alun teollisessa laajenemisessa Keiteleen eteläpäässä. Järviliikenteeseen tarvittiin lisää uittotoiminnassa ja matkustajaliikenteessä toimivia höyrylaivoja. Niiden lisäksi alueen vesireittejä ja koskialueita oli kunnostettava uittoon ja laivaliikenteeseen paremmin sopiviksi.

Orastavat uittotoiminnan haasteita

Vesiliikenteen ja varsinkin uittotoiminnan laajentuminen lisäsi ristiriitoja muiden vesien- ja rannankäyttäjien ja -omistajien kanssa. Asutuksen tihentyessä alkoi jokivarsilla olla yhä enemmän myös muita intressinomistajia, joiden edut törmäsivät teollisuuden etuihin kuin tukit lohipatoihin. Erityisen nurjamielisesti suuruittoon suhtautuivat kalastajat. He olivat huolissaan siitä, että kalat kieltäytyisivät uimasta samoissa vesissä tukkien kanssa ja että tukkien kuoret likaisivat ja muuttaisivat vedet sekä lopulta mataloittaisivat ne kaloille ja kalastukselle kelpaamattomiksi. Kalastus olikin pitkään niskan päällä jokiväylien käyttökiistoissa. Uittoa rajoitti erityisesti pohjoisessa, mutta myös muilla tärkeillä uittoalueilla jokien kulku-uomat lähes kokonaan katkaisemat pyyntilaitteet. Niiden aiheuttamista vaikeuksista vapauduttiin ensin rahan avulla ja myöhemmin vesilainsäädännön myötä.

Viitasaaren reitti

Viitasaaren reitin alkulähteet ovat Pihtiputaan, Reisjärven, Haapajärven ja Pyhäjärven rajamaisemissa. Ylimpänä reitin vesistä on pitkämuotoinen Muurasjärvi, josta vesi juoksee vähäistä Autionjokea myöten Alvajärveen, jonka vedet laskevat Heinäjokea Kolimaan. Kolimasta vesi purkautuu alkuosaltaan kaksihaaraista Kärnä-Kymönkosken kuohuisaa koskireittiä Ylä-Keiteleeseen. Koskireitin pituus on puolitoista peninkulmaa. Putousta siinä on noin yhdeksän metriä, josta Kärnänkosken osalle tulee 4,5 metriä.

Viitasaaren reittiin kuuluva Kivijärven reitti saa alkunsa Suomenselällä olevista järvistä, lammista ja laajoilta soilta. Reitin keskijärveen, Kivijärveen, laskee vesijaksoja lähes joka ilmansuunnalta. Kivijärven kirkonkylä on järven länsirannalla, Kinnula järven pohjoispään lähellä ja Kannonkoski järven eteläpäässä. Kivijärven eteläosasta vesi virtaa useiden järvien, jokien ja koskien kautta Vuosjärveen. Suurimmat koskista ovat Potmonkoski ja Hilmonkoski. Vuosjärvi laskee Huopanankosken kautta Muuruejärveen sekä sieltä edelleen Keihärinkoskesta Ylä-Keiteleeseen.

Keitele on 85 kilometrin pituinen Viitasaaren reitin keskusjärvi ja Päijänteen jälkeen koko Kymijoen vesistön suurin järvi. Ylä-Keiteleen ja samalla koko järven luoteisin kärki on nimeltään Turunpohja, joka tunnetaan paremmin nimellä Keitelepohja. Ylä-Keiteleen aavoin vesi on Viitasaaren kirkonkylän luoteispuolinen Pihkurinselkä. Ylä-Keiteleen vedet ovat yhteydessä Keiteleen Kymönselkään Hännilänsalmen, Haapa- eli Kirkkosalmen ja Miekkasalmen kautta. Pihtiputaan vedet laskevat idästä Kymönselkään. Viitasaaren kirkko sijaitsee Kirkkosalmen ja Miekkasalmen välissä. Kirkonkylän eteläpuolella on Suovanselkä, josta päästään Kokonselälle.

Sen alapuolelta alkaa Keski-Keiteleen vesialue, jossa on useita luoteeseen pistäviä lahtia. Tärkeä vesialue on kaakkoon suuntautuva Kuhjonlahti. Sen keskellä on suuri Pängätsalon saari. Kuhjonlahden eteläosa on kanavien kautta yhteydessä Rautalammin reitin vesiin. Keski-Keiteleen vedet johtuvat Iitsalonsaaren kahta puolta Kertonselkään. Sen koillispuolella on Patasalon saari ja länsipuolella Konginkankaan iso Riihiniemi. Konginkangas on vesien keskellä. Sen maarannat ovat repaleiset, samoin kuin koko Ala-Keiteleen rannikko.

Matilanvirrasta alkava Ala-Keiteleen vesijakso on täynnä saaria ja kapeikkoja. Monet isot saaret täyttävät kaakkoon Sumiaisten kirkonkylään pistävän Kieränlahden. Suolahti on Keiteleen eteläisin kohta. Keitele laskee lounaiskulmastaan etelään kahdesta eri paikasta: ylempänä lännessä olevasta Mämmenkoskesta ja hieman alempana Äänekoskesta. Molemmissa putous on seitsemän metriä ja molemmat kosket laskevat kapeaan ja korkearantaiseen Kuhnamo-järveen.

Saarijärven reitti

Kuhnamo-järvessä yhtyy Viitasaaren reittiin Saarijärven reitti, joka on läntisin Kymijoen latvareiteistä. Sille ominainen on pitkä, lähes yhtäjaksoinen koskireitti. Siinä on kaikkiaan 22 koskea, joiden korkeusero on yhteensä 42 m. Koskireitin pituus on 84 kilometriä. Vesistön pohjoisin haara alkaa Perhon rajoilta Kotijärvestä ja laskee pienvesien kautta Kyyjärven pohjoispäähän. Kyyjärvi laskee edelleen Pääjärveen, jonka itärannalla sijaitsee Karstula. Pääjärvi laskee erittäin mutkittelevaa ja koskirikasta vesijaksoa myöten Summasjärveen. Matkalle on kasautunut 14 koskea, joista suurimmat ovat Vaajakoski sekä Leuhunkoski.

Koskireitin suurimmat järvet ovat Kalmarinjärvi, Mahlunjärvi ja Saarijärvi. Viime mainittu laskee Kallinjärven ja Majakosken kautta Summasjärveen eli Summaseen. Summasjärven vesi solisee Summaskosken kautta kapeaa vesijuoksua pitkin Kiimasjärveen. Tämä vesi laskee Äänekosken Kuhnamojärveen. Saarijärven itäpuolella sijaitseva Pyhäjärvi on yksi maamme kahdeksasta isoimmasta Pyhäjärvi-nimisestä vedestä. Pyhäjärven vedet virtaavat Kiimasjärveen. Kuhnamossa yhtyvät Saarijärven ja Viitasaaren reitit jatkavat kapeaa vesiuomaa Kapeenkosken kautta Vatianjärveen. Se laskee Kuusaankosken kautta kaakkoon Saraveden Torronselälle. Saravesi kuuluu suurelta osin Laukaaseen, jonka keskus on sen länsirannalla. Kaakossa järveen yhtyy Liesunsalmen kautta Kuusvedeltä tuleva Rautalammin reitti. Saravedestä vedet jatkavat Kuhankosken kautta Leppäveteen, joka on Päijänteen koillispuolella. Leppäveden eteläpään läheisyydessä on Toivakka. Leppävesi purkaa vetensä Haapa- eli Vaajakosken kautta Päijänteeseen, Kymijoen vesistön keskusjärveen.

Päijänteen latvavedet

Alla olevassa kuvassa on esitetty Päijänteen latvavesien rakennetta. Ympyrässä olevat luvut kuvaavat järvien pinta-alaa km². Koskien nimien perässä olevat luvut esittävät niiden putouskorkeutta m (Lähde: Keiteleeltä Iisvedelle, Vellamo Paananen, Esko Pakkanen, 1992).

Lähteet

1. Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932, Jorma Wilmi,1991
2. Keiteleeltä Iisvedelle, Vellamo Paananen, Esko Pakkanen, 1992
3. Joka uittaa se voittaa, Suomen Uittajayhdistys ry 1912–2004, Esko Pakkanen, 2012