Vankela siirrellään
Äänekosken ja Suolahden välillä
Jälleen tapahtui vankien vaihtoa, kun yksi vanha mies pääsi vapaaksi. Hänet oli puheitten perusteella pidätetty. Lindströmin saattamana tuli 27 äänekoskelaista ja 14 suolahtelaista vietiin Äänekoskelle. Tuotujen joukossa oli Eemelille runsaasti tuttuja kuten mm. Akseli Väyrynen, Kalle Ruosteinen, Julius Närhi, Onni Parkkonen, H. Hyytiäinen, puuseppä Uusitalo, Matti Eerola, Otto Poikonen ym. Nyt oli vankilassa jo 65 miestä ja ruokailukin täytyi järjestää kahdessa vuorossa.
Pieni huononnus tapahtui myöskin nukkumaolosuhteissa, kun Urhon painimatot piti viedä reserviläisten kasarmiin ja vangit joutuivat nukkumaan olkien päällä. Illalla klo 21 suoritettiin iltahuuto, jonka jälkeen vangit pääsivät nukkumaan. Niin kylmää Eemeli kertoo olleen, että aamuyöstä oli kaksi astetta pakkasta.
Maaliskuun 26. päivä Eemeli taas oli lukenut kirjan Uran aukaisijat, jonka on kirjoittanut Kauppis Heikki. Hän oli myöskin saanut August Koskiselta yhden limsapullollisen maitoa 50 pennillä. Seuraavana päivänä Eemeli kertoo taas toisten olevan työssä opistolla ja toisia rullatehtaan luona halon teossa ja jotkut myöskin nikkaroimassa. Itse hän toteaa, että -ingenting- eli edelleen sisukkaana pysyy töistä erossa. Leipäannoksen Eemeli toteaa yhä pienenevän, mutta ruuan olevan muuten hyvää. Tästä seurauksena näyttää olevan riitoja, koska Otto Humppi ja Tousapoika ovat taistelleet leivästä.
Eemeli nöyrtyy töihin
Nälkä ilmeisesti teki Eemelinkin vähitellen nöyräksi, koska 28.3. hän kertoo menneensä Ville Kauton ja 16 muun miehen kanssa tekemään koivupropsista halkoja. Vankeja on jo tuotu jälleen Äänekoskelta 25 ja muualta yksi mies lisää. Leirin vahvuus oli nyt 91 miestä. Uusilta miehiltä otettiin mm. kellot ja rahat pois. 29.3.1918 oli pitkäperjantai ja vangeille pidettiin yleinen tutkinto:
Vietiin rahat, kellot ym. Minulta kello, tyhjä rahapussi, rahani 16 mk laitoin syystalvilakkiini sekä 100 g sokeria, joka sapetti minua, kun sutiparta löysi ne. Käytiin Mäkisen saunassa 20 miestä lahden takana, olin ensimmäisessä sakissa. Piilotettuja tupakkeja löytyi salista, omistajia ei ilmaantunna, vaikka Tilanderi kovisti. Nukuin Kalle Kuneliuksen ja Eelis Hytösen välissa.
Seuraavana päivänä Eemelin vaimo Hilja ja äiti kävivät jälleen Kukkulalla Suolahdessa Eemeliä tapaamassa ja hän saikin olla heidän puheillaan. Naiset toivat hänelle maitoa ja muutakin ruokaa ja olisivat tuoneet vaatteitakin, mutta niitä ei sallittu tuotavan. Vartija oli jopa ampunut varoituslaukauksen, jolloin Eemelin äiti lähti pois, mutta Hilja oli silti jäänyt vähäksi aikaa pulpattamaan. Kaksi miestä oli tullut jälleen vankilaan lisää. Toinen oli Kornakaula-Kauppinen. Ja tuolloin näyttää äänekoskelaisilla olleen runsaasti lisänimiä.
Ensimmäisenä pääsiäispäivänä Eemeli kertoo vankien nousseen aikaisin könköilemään. Kylmyys herätti miehet. Vangeille oli myöskin annettu numerot ja Eemelin numero oli 17. Huhtikuun 1. päivä oli pääsiäismaanantai. Eemeli lähetti kellonsa Aada Hyytiäisen mukana kotiin, kun siihen tuli lupa. Vangeille annettiin myöskin liikuntaa käyttämällä heitä jäällä juoksemassa. Mukana oli 92 miestä, sekä vartijat ja leirinpäällikkö Tilander. Rivi oli jaettu 9 miehisiin joukkoihin. Ruokolahden Otto toi kotoa kaksi pannukakkua ja kirjeen. Hiljan sukulainen Hulda Puromäki oli leirillä ruuanlaitossa ja toi Eemelille pääsiäislahjana kaksi piparkakkua. Liekö tämä Eemeliä niin paljon ilahduttanut, että hän toteaa: -Kyllä se aika vaan menee. Jäntin Jussi mm. kaatunut taistelussa. Jäntti oli ensimmäinen valkoisten puolella kaatunut äänekoskelainen. Seuraavana päivänäkään ei Eemeli vielä mennyt töihin, vaan kirjoitti kirjeen, jonka laittoi menemään vaimolleen Hilja Koskisen mukana.
Eemeli suursiivoiksessa
Huhtikuun 3. päivänäkään ei tarvinnut Eemelin mennä työhön. Sen sijaan Kukkulan suursiivous suoritettiin: -Olet vietiin ulos, ne olivat muuttuneet pahnoiksi ja niistä tuli pölyä ja tomua, ikäänkuin riihessä sekä täitä. Matti Väyrynen Parantalasta kertoi haastattelussa, että ne ruumenet, jotka jäivät lattialle olkien siirron jälkeen olivat paljojen täiden takia aivan kuin liikkeessä, kun auringonvalo juuri sopivasti otti niihin ikkunasta. Uusia olkia ei enää tuotu täiden takia, vaan vangit tyytyivät nukkumaan pelkällä kovalla lattialla. Täit vähenivät, mutta kiusaksi tuli jälleen kylmä, koska Kukkula on muutenkin jo kylmä ja oljet eivät enää olleet lämmittämässä.
Yskä alkoi pian vaivata vankeja. Uutta työtä keksittiin jälleen vangeille, kun 40 miestä komennettiin lunta tamppaamaan pellolle, että reserviläiset saivat harjoituspaikan. Samana päivänä 4.4. oli iltajunassa tullut Suolahteen rintamalta 15 kaatunutta. Tampereen taistelu riehui kiivaimmillaan. Huhtikuun 5. päivän Eemeli tuli olleeksi kolme viikkoa vankeudessa. Hän ajoi puukolla partansa, joka oli hänen mielestään ennätys. Kyllä siinä varmasti jo ajamista olikin jos se oli saanut kolme viikkoa kasvaa. Seuraavana päivänä Eemeli sai taas lisäsapuskaa ja kirjeen Hiljalta. Tuojana oli leirillä vartijana ollut Ruokolahden Otto. Liekö Otto taas antanut Eemelin jaloitella vähän leirin ulkopuolella, kun hän kertoo käyneensä Pirttiahossa ja Panelaisessa.
Valkoiset hövelinä
Äänekoskelta oli tuotu jälleen 12 miestä vankilaan lisää heidän joukossaan oli mm. Selim Pynnönen ja Kalle Lind. Vahvuus oli nyt 106 miestä. Kaikki olivat saaneet sinä päivänä kolme kertaa ruokaa. Hilja Koskisen mukana Eemeli oli saanut taas vaimolleen lähetetyksi kirjeen. Kevätkin jo enteili tuloaan, sillä miehet olivat nähneet kirjavan perhosen. Huhtikuun 7. päivänä Eemelillekin alkoi selvitä miksi heitä oli eilen kohdeltu niin hyvin, että saivat kolme kertaa ruokaa. Tilander oli jälleen jakanut hyvikkeitä, nyt neljä laatikollista paperossia. Syykin löytyi: Valkoiset olivat saaneet vallatuksi Tampereen ja sen mukana 9400 vankia ja 24 veturia ym. Sen kunniaksi valkoiset laitattivat Kukkulan 17,5 metriä pitkään lipputankoon nuoran ja nostettiin sinivalkolippu liehumaan: -Ensiksi vei narun Eemeli Väyrynen, mutta pujottaessa pudotti sen, sitten laittoi sen kuntoon Lauri Sinervä.
Huhtikuun 8. päivänä otettiin vangeilta kenkien kunto ylös. 16 miestä vietiin pois Äänekoskelle. Heidän joukossaan oli mm. Hannes Liimatainen, Otto Sirkka, Eemeli Nastonen, Sistonen, Humppi ym. Ketään ei ollut sinä päivänä työssä. Kaksi Saksassa ollutta jääkäriä sen sijaan vieraili leirillä. Toinen karjasi: Ylös, kaikki miehet seisomaan! Oli pedon ääni, noustiin ylös, silmäilivät hetken ja sitten ne lähtivät. Seuraavana päivänä olikin jo työn vuoro. Lauri Koskisen kanssa Eemeli oli ollut parina halkoja tekemässä kuten 65 muutakin miestä. Partelaisessa hän oli sillä reissulla käynyt juomassa kahvit. Kirjeitä hän lähetti Uuno Kuneliuksen muijan ja Hilja Koskisen mukana vaimolleen.
Lähteet
- Sisä-Suomen lehti 15.8.1988, Taisto Poikonen