Ulla-Maija Kovanen
Sulfiitin monitoiminainen
Ulla-Maija Kovanen
Teekkari Ulla-Maija Kovanen työskenteli sulfiitissa kesämestarina vuonna 1977. Hän teki myös sitä edeltävinä kesinä 1975 ja 1976 tehtaan prosesseihin liittyviä erilaisia selvityksiä mm. hakkeen ominaisuuksista. Diplomityönsä tekoa varten hän tuli tehtaan palvelukseen 23.5.1978. Diplomityössä oli tarkoitus selvitellä Äänekosken kartonkitehtaalle pumpattavan kuusisulfiittimassan ominaisuuksia ja pyrkiä tasoittaman sen laatuheittoja. Toisaalta työssä oli myös tarkoituksena kehittää tehtaalla valmistettavan erikoissellun ominaisuuksia. Sitä käytettiin siihen aikaan omalla kemiallisella tehtaalla CMC:n valmistukseen. Osa tehtaan valmistamasta erikoissellusta meni vientiin. Yhtenä asiakkaana tuolta ajalta hän muistaa South African Pulp and Paper Industries Limited:in eli SAPPI:in, jonka omistaman Kankaan paperitehtaan palveluksessa hän tuli myöhemmin työskentelemään.
Diplomityö sulfiitin keittämölle
Ulla-Maija Kovasen diplomityössä seurattiin valmistuvia sulfiittisellukeittoja ja niistä otettiin näytteitä eri vaiheista prosessia. Työ vaati lähes asumista sulfiitin keittämöllä useiden viikkojen ajan. Otetuista näytteistä seurattiin kuinka keittoprosessi kulutti keittokemikaaleja. Eräs ratkaisua vaatinut ongelma tehtaalla siihen aikaan olivat ns. mustat keitot. Niissä eräkeittimen keittoprosessi meni yli eli keittokemikaalit loppuivat liian aikaisin. Tästä seurasi ongelmana mustia keittoja, joissa sellun viskositeetti romahti ja valkaisukemikaalien kulutus valkaisuprosessissa kasvoi. Tämä aiheutti tehtaalla ajo-ongelmia ja lisäsi valmistuskustannuksia.
Ulla Maija Kovasen diplomityön seurauksena näihin ns. mustiin keittoihin löytyi syy: Kattilan lastuajon ja happotäytön jälkeen alkukeiton aikana keittohapon määrää vajautettiin. Tämä kattilasta poistettava happomäärä oli perinteisesti aina vakio. Jos kuitenkin kattilan lastutäyttö oli tehty tiiviisti, niin vakio vajautuksen jälkeen loppukeittoon saattoi jäädä liian vähän keittohappoa. Tästä syntyivät ns. mustat keitot. Diplomityön seurauksena keittämölle hankittiin Texasin ohjelmoitava laskin, johon syötettiin kattilaan ajettu lastumäärä [tn], keittokemikaalien väkevyys [SO2-% ja CaO-%] sekä kemikaalitäytöksen määrä [m3]. Ohjelma laski tämän jälkeen keitossa tarvittavan vajautuksen määrän [m3]. Kesällä 1979 se oli sulfiitin ensimmäinen tietokonesovellus ja aikansa huippua silloin. Uuden toimintatavan seurauksena mustat keitot tehtaalla loppuivat.
Ulla-Maijan diplomityö tuotti myös matemaattisen mallin keiton lopetuksesta. Kokeilujen jälkeen keiton lopetus tehtiin tämän mallin laskelman mukaan. Pieneen HP:n käsitietokoneeseen syötettiin laskelmassa tarvittu ohjelma. Koneessa ei ollut lainkaan pysyvää muistia ja jos siitä katkesi virta, oli A4-arkille kirjoitettu ohjelma syötettävä siihen käsin uudelleen. Koneeseen syötettiin kaikki keiton edistymiseen vaikuttavat muuttujat ja laskennan jälkeen kone antoi lopputuloksena tiedon, kuinka monta minuuttia keittoa jatkettiin maksimilämpötilassa. Näillä menetelmillä valmistettavan selluloosan laatua voitiin parantaa ja pienentää eri keittojen hajontaa.
Paine ja lämpötila esimerkkikeitossa
Alla olevasta kuvaajasta selviää yhden sulfiittiselluloosakeiton paineen ja lämpötilan muutokset yhden keittokierron aikana.
Kattilan lämpötila °C ja paine ajan funktiona
Alla taulukkomuodossa tilastotietoja esimerkkikeitosta.
| Si-keiton vaiheet | ||||
|---|---|---|---|---|
| Toimenpide | Alkoi klo | Loppui klo | Kesto [h] | yhteensä [h] |
| Täyttäminen lastuilla | 6:00 | 7:00 | 1:00 | |
| Täyttäminen hapolla | 7:00 | 7:20 | 0:20 | 1:20 |
| Keitto -105° | 7:20 | 11:00 | 3:40 | |
| Keitetty 105°- valmiiksi | 11:00 | 16:00 | 5:00 | 8:40 |
| Kaasutettu | 16:00 | 18:30 | 2:30 | 2:30 |
| Pesty | 18:30 | 21:30 | 3:00 | |
| Tyhjennetty | 21:30 | 22:30 | 1:00 | 4:00 |
| Netto kiertoaika | 16:30 | |||
| Brutto kiertoaika | 16:30 | |||
| Perustietoja keitosta | |
|---|---|
| Nimike | Määrä |
| Happomäärä | 200 m3 |
| Vaj.määrä | 75 m3 |
| Nestemäärä | 500 kg |
| Hapon lämpötila | 60° |
| SO2-% | 6,5 |
| CaO-% | 1,0 |
| Lastumäärä | 115 tn |
| Lastujen koskeus-% | 61 |
Sulfiittiin käyttöinsinööriksi
Syksyllä 1980 Ulla-Maija Kovanen kutsuttiin sulfiitin käyttöinsinööriksi Martti Fredrikssonin jälkeen. Tarkoituksena oli jatkaa viskoosisellun jatkokehitystä tehtaalla. Labraan hankittiin Pilot-reaktori, jolla prosessoitiin viskoosia ja tutkittiin sen ominaisuuksia sekä yritettiin samalla löytää keinoja parantaa viskoosisellun laatua. Samoihin aikoihin kuvioihin tuli kuitenkin myös Fluff-sellu, jota käytettiin lastenvaippoihin, inkontinenssituotteisiin ja terveyssiteisiin. Tähän tuotteeseen tarvittiin imukykyistä sellua, jonka kehitystyö tehtaalla aloitettiin. Fluff-sellun tuotanto alkoi vuonna 1979 ja sen tuotantomäärät kasvoivat tasaisesti tehtaan alasajoon saakka siten, että vuonna 1983 sen määrä oli noin 20 000 tn.
Sulfiitin viimeisinä aikoina tehtaan organisaatio oli jo alkanut keventyä. Käyttöpäällikkö Jouko Pirkkanen oli lähtenyt Lievestuoreelle ja Botnialle lähtevät mestarit ja työntekijät alkoivat siirtyä uuden työnantajan palvelukseen. Tehtaan päivittäisestä pyörittämisestä vastasivat siihen aikaan tehtaanjohtaja Erkki Aalto ja käyttöinsinööri Ulla-Maija Kovanen. Ulla-Maijan tehtävänä oli keskittyä prosessin ohjaukseen sekä ajastaa tarvittavat tuotteenvaihdot. Koska Fluff-sellu toimitettiin tehtaalta rullina, niin pituusleikkauksen trimmitykset kuuluivat myös hänen vastuulleen.
Sulfiitin henkilöstöä
Sulfiitin ihmisistä Ulla-Maija Kovanen muistaa vielä monia. Sulfiitin toimistosta hän muistaa tarkan tuotantosihteeri Eila Tuomaisen. Insinööreistä hän muistelee tehtaanjohtaja Erkki Aaltoa, käyttöpäällikkö Jouko Pirkkasta ja käyttöinsinööri Martti Fredriksonia. Mestareista Saarisen Kipoa, Dahlmanin Kipoa, Ritasen Antonia, Saarisen Joukoa, Palosen Heikkiä, Ahvenaisen Väinöä ja Kovasen Kullea. Keittämöltä hän muistaa Kauton Sepon, Rimpilän Toivon ja Siltasen Topin. Sihtipuolelta pitläaikaisen osaston luottamusmiehen Heikki Hytösen. Valkaisusta Lapion Esan ja Hiekkalan Jorman.
Paperitehtaan aika
Huhtikuussa 1985 hänet kutsuttiin äitiysloman lopulla Äänekosken taidepaperitehtaan palvelukseen ja noin seitsemän vuotta kestänyt lähes yhtäjaksoinen työrupeama sulfiittiselluloosatehtaan palveluksessa päättyi. Ulla Maija Kovanen siirtyi paperitehtaan palvelukseen kehitysinsinööriksi. Valmistuvan paperikoneen käyntiinlähdössä tarvittiin panostusta käyttölabraan ja sen työntekijämäärää lisättiin. Ulla-Maija sai käyttölabran vetovastuun. Tehtaalle hankittiin myös lisää prosessin hallintaa parantavaa tietotekniikkaa ja sen testauksessa ja käyttöönotossa riitti kehitysinsinöörillä tehtävää. Vuoden 1991 alusta kehitysinsinöörin tehtävät jäivät häneltä pois ja niiden tilalle tuli laatujärjestelmä ja sen rakentaminen taidepaperitehtaalle. Tehtävänimikkeeksi tuolloin tuli laatupäällikkö. Paperitehtaan käyttölabran vetovastuu jäi kuitenkin vielä hänelle.
Eläkkeelle
Äänekosken paperitehtaalta hän siirtyi vielä myöhemmin Kankaan paperitehtaan ja sittemmin sen ostaneen SAPPI:n palvelukseen, josta jäi eläkkeelle. Työelämäaikaansa muistellessaan hän kertoo olleensa ensimmäinen Metsä-Groppiin palkattu naisinsinööri. Rekrytoinnin takana oli silloinen tehtaiden kehityspäällikkö Erkki Varis. Ulla-Maija muistelee pärjänneensä varsinkin työuransa alkuaikoina sulfiitissa tiedoillaan. Miesvaltaisen työyhteisön ainoan naisinsinöörin piti pärjätäkseen miesten kanssa pitäytyä vain prosessiteknisiin asioihin. Ulla-Maija Kovanen kertoo saaneensa elää mielenkiintoisen työelämäajan lähtien manuaalisesti ohjattavasta vanhasta sulfiittiselluloosatehtaasta päätyen huippumoderniin, tietokoneohjauksella hallittavaan paperitehtaaseen. Työelämäaikaa hänelle kertyi 3 päivää vaille 35 vuotta.
Lähteet
- Ulla-Maija Kovasen haastattelu 2016
- Teknillinen korkeakoulu, diplomityö Ulla-Maija Kovanen, 1979
