Äänekoski

Tehdasalueen historia

Tehtaiden merkitys Pukkimäen historiassa

Tehtaiden toiminnan laajentuessa Vanhan Äänekosken alueella seutukunnalla oli 1900-luvun alkupuolella alkanut ilmetä ajoittain pahaakin asuntopulaa, joka oli omalta osaltaan heikentänyt tehtaiden työvoiman saantia. Yhtiössä tehtiinkin tätä ongelmaa helpottamaan 1920-luvulle tultaessa päätös työntekijäasuntojen lisärakentamisesta. Osana tätä päätöstä syntyi Pukkimäen asuntoalue vuosien 1920-1927 välisenä aikana. Alueen luonteesta johtuen tehtaat, niiden kasvu ja kehitys ovat aina olleet ratkaisevan tärkeässä roolissa alueen ihmisten hyvinvoinnissa ja päivittäisessä elämässä. Voitaneen jopa todeta, että Pukkimäen asuntoalue on sykkinyt samassa tahdissa tehtaiden toiminnan kanssa niin hyvinä aikoina kuin lamankin tullessa kohdalle.

Tehtaiden kehitys ja kasvu

Alla oleva kuvasarja antaa karkean kuvan siitä millaisen teollisuuden parissa alueen asukkaat ovat työssä käyneet ja leipänsä ansainneet. Kuvasarja lähtee liikkeelle Äänekoski OY:n tehdasalueen ilmakuvasta vuodelta 1928 ja päättyy m-real OY:n tehdasalueen kuvaan 2010-luvun puolivälin paikkeilla. Kuvasarja käsitää siten yli 60-vuoden historian Äänekosken tehtaiden ja sen tehdasalueen kehityksessä. Jokaisesta kuvasta on myös suurempi noin 200kt kokoinen 1200px * 717px suurennos.

Äänekosken tehdasalue vuonna 1926

Vuonna 1926 otetussa ilmakuvassa vanha kosken uoma oli vielä vapaana ja lusseilla yläpäästään suljettu. Vesikanava kulki alkuperäistä mutkaista reittiään ja käyttövoima tehtaaseen saatiin turbiinihallin kautta akselien ja hihnojen avulla. Tässä vaiheessa Äänekoski OY:n tehdasalue käsitti lähes kokonaan vain virran länsipuolisen alueen Äänejärven rannalla sijainneen sahalaitoksen ollessa ainoa koskiuoman itäpuolla sijainnut teollisuuslaitos. Näihin aikoihin Äänekosken rautatieasema sijaitsi tehdasalueen itärannalla aivan nykyisen lukion alapuolella. Valmis tuotanto paperi- ja kartonkitehtailta siirrettiin koskiuoman yli itärannalle, josta matka maailmanmarkkinoille varsinaisesti alkoi. Pääkonttori ja paloasema olivat valmistuneen muutamaa vuotta aikaisemmin vuonna 1923. Höyryvoimalaitoksen uudistus oli kesken ja tehdasosastojen sähköistys oli alkamassa. Tehdasalueen rakenne oli kuvan mukainen Pukkimäen asuntoalueen valmistuessa käyttöönsä vuonna 1927. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue vuonna 1928

Tässa pari vuotta edellisen kuvan jälkeen otetussa ilmavalokuvassa tehdasaluetta etelän suunnasta vuodelta 1928. Kuvasta nähdään, että nykyisen 2011 alas ajetun paperitehtaan rakennuskanta oli osittain perua aivan 1900-luvun alusta. Vanha tukkiränni, joka oli alunperin Kalle Piilosen rakennuttama ja omistama, kulkee tässä kanavan läntistä reunaa ja vesiväylän alittaen laskee lopulta tehtaan alapuoliseen Kuhnamo-järveen. Tukkiränni jäi myöhemmin pois käytöstä, kun koskipohja kanavoitiin ja sen alaosaan rakennettiin nosturi siirtämään puut nippuina Keiteleestä Kuhnamon puolelle. Yhtiön vuosituhannan alussa käynnistynyttä paperitehdasta uudistettiin vuonna 1927 ja käyttöön valmistui uusi sahalaitos Kuhnamo-järven rannalle tehdasalueen alapuolelle vuonna 1929. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue 1940-luvun lopulla

Tehdasalue oli laajentunut koskiuoman itäpuolisille peltoaukeille jo ennen sotia. Tässä 1940-luvun lopulla otetussa kuvassa Äänekoski OY:n toiminnan merkittävä laajennus si-selluloosatehdas oli ollut toiminnassa jo runsaan vuosikymmennen verran. Tuotettu sellu oli vielä valkaisematonta kuusisellua. Myös yhtiön kemiallinen teollisuus oli ottanut ensiaskeleitaan ja sen tuotantolaitosten rakentaminen alkoi sotavuosien aikana 1943. Yhtiön saha paloi vuonna 1943 ja sen uudelleenrakentaminen alkoi sodan päätyttyä 1946. Paperitehdasta uudistettiin toisen kerran vuonna 1949 modernisoimalla koneen märkäpäätä sekä massan jauhatusta. Lisäksi tehtaan arkkisalia uudistettiin hankkimalla uusi arkkileikkuri. Tehdasalueelle valmistui uusi korjauspaja ja paloaseman laajennus vuonna 1949. Vesivoiman rakentaminen oli vielä kesken vanha koskiuoman ollessa kuivana, mutta vesivoimalaitos oli ollut toiminnassa jo reilun vuosikymmenen verran. Alueen liikenneyhteyksiä suuresti parantanut Äänekosken ja Suolahden taajamia yhdistävä maantiesilta oli tuolloin vielä rakennusvaiheessa. Normaaliraiteinen rautatie taajamien välillä oli ollut käytössä jo vuodesta 1942 saakka. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue 1960-luvun lopulla

Tultaessa 1960-luvun lopulle tehdasalueen itäinen puoli oli rakentunut lähes laajimman vaiheensa tasolle. Jo ennen näitä aikoja tehdastoiminnan painopiste oli siirtynyt virran länsipuolelta sen itäiselle rannalle. Toimivan sulfiittisellutehtaan ja kemiallisen tehtaan laajennusten lisäksi käyttöön oli saatu 1954 uusi höyrykattila ja voimalaitos, sulfiittitehtaan valkaisulaitos sekä jäteliemen haihduttamo 1956 sekä 1960-luvun aikana käyttöön otetut sulfaattiselluloosa- ja kartonkitehdas. Tehtaiden huippuvuodet työntekijämäärissä ajoittuivatkin 1960- ja 1970-lukujen vaiheille. Vanha rautatieaseman rakennus on vielä paikallaan Miljoonatien varrella kemiallista tehdasta vastapäätä, mutta itse aseman toiminta oli jo siirtynyt tehdasalueen alta hieman Suolahden suuntaan Mannilan alueelle. Vanha koskiuoma oli jo kanavoitu ja sen alaosaan rakennettu nippunosturi ja vesilaitos. Paperitehtaan sivua kulkeva Kalle Piilosen rakennuttama tukkiränni oli tässä vaiheessa jäänyt jo pois käytöstä. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue 1970-luvun lopulla

1960-luvun suurinvestointien jälkeen tultaessa seuraavalle vuosikymmenelle yhtiön panostukset kohdistuivat lähinnä vesiensuojeluun ja raakapuun käsittelyyn. Kaikissa toimivissa yksiköissä tehtiin lisäksi vuosikymmenen alkuvuosina tuotantotaloutta ja ympäristönsuojelua parantavia investointeja. Sulfiittiselluloosatehtaan yhteyteen käynnistyi 1974 rehuhiivatehdas, jolla pyrittiin vastaamaan kiristyneisiin vesiensuojeluvaatimuksiin. Tehdasalueelle valmistui kokonaan uusi mekaaninen jäteveden puhdistuslaitos, jonka I-vaihe otettiin käyttöön 1972 ja II-vaihe seuraavana vuonna. Suurin tällä vuosikymmenellä tehty investointi oli kuitenkin uuden keskuskuorimon valmistuminen vuonna 1973. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue 1980-luvun lopulla

Sulfiittitehtaan kannattavuus oli 1970-luvun loppuvuosina heikentynyt voimakkaasti. Tuotannon jatkaminen 1980-luvun puolelle oli kuitenkin varmistettu jätevesien käsittelyä parantamalla sekä tuotetun selluloosan laajamittaisella käytöllä omissa tuotantolaitoksissa Äänekoskella. Vuosikymmenen vaiheessa oli jo kuitenkin selvää, että sulfiittitehtaan toiminta tulisi loppumaan muutaman vuoden aikana. Yhtiössä käynnistettiinkin tässä vaiheessa Sellu-90-projekti, jonka tarkoituksena oli aluksi vanhan sulfiittitehtaan lopettaminen ja kaiken selluloosan tuotannon keskittäminen 1960-luvulla käynnistyneeseen sulfaattitehtaaseen. Suunnitelmat kuitenkin täsmentyivät myöhemmin ja johtivat kokonaan uuden sellutehtaan rakentamiseen tehdasalueen itäreunalle. Metsä-Botnian uusi sellutehdas käynnistyi 1985 ja samalla molemmat vanhat selluloosatehtaat ajettiin alas. Myös Yhtiön lähes 100-vuotta jatkunut sahaliiketoiminta lopetettiin vuosikymmenen puolivälin paikkeilla kannattamattomana. Integraatin paperitehdas oli ollut käytössä jo yli 80-vuotta ja sen tekniikka oli vanhentunutta. Tästä johtuen yhtiössä päätettiin rakentaa Äänekoskelle kokonaan uusi paperitehdas, joka käynnistyi 1987. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue 1990-luvulla

1980-luku oli tuonut mukanaan Äänekosken tehdasintegraatille sen historian suurimpia muutoksia. Yhtiön selluloosantuotanto oli uudistunut täysin ja oli luovuttu kokonaan sahaustoiminnasta. Paperin tuotannossa oli lisäksi siirrytty kokonaan uudentyyppisen, korkealuokkaisen painotyön mahdollistavan tuotteen valmistukseen. Tehdasalue on saanut tämän jälkeen vielä kaksi uutta toimijaa, ensin Specialty Mineralsin rakentaman PCC-tehtaan kautta 1993 ja sitten kemiantehtaan, Noviantin eli nykyisen CP-Kelcon, myynnin muodossa vuonna 1996. Tehdasintegraatin olemassa oloa varjosti kuitenkin jo 1990-luvulla paperitehtaan kannattavuusongelmat. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Äänekosken tehdasalue 2000-luvulla

Paperiliiketoiminnan pahat kannattavuusongelmat johtivatkin vuonna 2011 paperitehtaan alasajoon. Tehtaan arkkaamo muutettiin tässä yhteydessä kartongin arkitukseen sopivaksi ja se jäi tehtaan lopettamisen jälkeen toimintaan. Lopetetun paperitehtaan rakennukset sijaitsivat virran länsirannalla. Virran oikealla puolella ylhäältä alaspäin tullen ovat CP Kelkon tuotantolaitokset. Niiden alta on purettu kokonaan pois vuonna 1937 käyntiin lähteneen ja 1980-luvun puolivälissä alas ajetun si-selluloosatehtaan tuotantorakennukset. Myös 1960-luvulla käynnistyneen sa-selluloosatehtaan toiminta on lopetettu Metsä-Botnian uuden selluloosatehtaan lähiessä käyntiin 1980-luvun puolen välin paikkeilla. Sulfaattisellun tuotannosta vapautunut soodakattilalaitos muutettiin Äänevoima Oy:n kaukolämpövoimalaksi ja 1954 valmistuneen PW-voimalaitoksen toiminta lopetettiin kokonaan. Äärimmäisenä oikealla tyhjäksi jääneet hiivatehtaan sekä kartontitehtaan rakennukset. 2000-luvun alussa jo lähes 40-vuotta toiminut uudempi kartonkikone virran itärannalla modernisoitiin nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Katso kuvaa suurempana alla olevasta linkistä.

Lähteet

1. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011
2. Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996
3. Äänekosken tehtaat 75-vuotta, Jaakko Auer, 1971
4. Valokuvat Äänekosken kaupunki, Äänekosken tehdasmuseo