Äänekoski

Koulut sota-aikana

Kansakoulu sotasairaalana

Äänekosken keskuskansakoulu oli sotavuosien aikana sotasairaalana. Jo lokakuussa 1939 puolustuslaitoksen suorittamassa tarkastuksessa koulu todettiin sotasairaalaksi erittäin sopivaksi. Sairaala suunniteltiin 300-paikkaiseksi. Lääkäreitä ja osaa sairaanhoitajia lukuun ottamatta koko muu henkilökunta oli hankittava Äänekoskelta. Koulun vahtimestari Onni Parkkonen siirtyi Sotasairaala 30:n palvelukseen. Sairaalan muualta tullut henkilökunta majoittui eri puolille Äänekoskea. Monet hoitajista saivat majapaikan opettaja Korhosen kotoa Pitkäkatu 10:stä. Poikien käsityöluokat toimivat leikkaussaleina ja tyttöjen ompeluluokka henkilökunnan ruokalana. Sairaalassa tarvittiin monenlaisia apulaisia mm. osastoapulaisia, vaatevaraston hoitajia, keittiöhenkilökuntaa jne. Työtä oli aamu seitsemästä ilta kuuteen ja juosta sai niin paljon kuin kerkisi. Potilaat sairaalaan tuotiin öiseen aikaan. Talvisodan kovien pakkasten aikoihin oli paljon paleltumapotilaita, keneltä olivat kädet, keneltä jalat paleltuneet. Leikkauksia tehtiin usein. Oli myös ampuma- ja kranaatinosumia milloin missäkin. Potilaita oli vuoteissa, jaloissa ja käsissä jos jonkinlaisia häkkyröitä kannattajina. Siellä luokissa tunsi silloin kipujen ja tuskien alituisen läsnäolon.

Opettaja Bertta Vuorinen muistelee Urpo Sparfin Äänekosken koululaitoksen historiikissa, miten potilaat vietiin tai he itse hakeutuivat ilmahälytyksen tultua alakertaan. Muut juoksivat lähimetsään. Sairaalassa koetettiin järjestää illanviettojakin, joissa oli runsaasti yhteislauluja. Yleensä potilaat huolehtivat ohjelmasta. Rauhan tultua koulutyö Äänekosken keskuskansakoululla pääsi alkamaan vasta 22.5.1940. Jatkoluokkia ei voitu käynnistää ollenkaan, koska koulussa oli vielä sairaala. Lukukausi jäi lyhyeksi, sillä koulutyö päätettiin lopettaa kesäkuun 15. päivänä. Oppilasmäärä kasvoi yhtä-äkkiä 75 siirtolaislapsella, jotka olivat tulleet lähinnä Lahdenpohjan kauppalasta.

Venäläisten suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 evakuoitiin Äänekosken kansakoululle Salmista Sotasairaala 67. Sairaala saapui 24.6. vastaisena yönä, ja seuraavana yönä tuotiin ensimmäiset potilaat. Kaikki tapahtui kovassa kiireessä. Vain koulun voimistelusali jäi omaan käyttöön irtaimen kaluston säilytyspaikaksi. Koska koulu oli aina marraskuuhun asti puolustusvoimien käytössä, niin koululaisten sisäänkirjoitus tapahtui 3.-4.11.1944 Äänekosken kirkossa. Kansakoulun työtä jouduttiin aloittelemaan yhteiskoulun tiloissa.

Hiskinmäen koulu sotilaskäytössä

Äänekosken Hiskinmäellä toimi oppikoulu. Se laajeni välirauhan aikana, kun ensimmäinen lukioluokka aloitti syksyllä 1940. Koulun vuosikertomus toteaa lukuvuoden 1939-1940 menneen hajalle sodan takia, joskin koulua voitiin sijaisvoimin pitää sodan syttymiseen asti. Sodan aikana oli koulun johtaja rintamalla ja muut opettajat erilaisissa kotirintaman toimissa. Koulun poikaoppilaista lähti suuri joukko vapaaehtoisina asepalvelukseen, mutta vain II-luokan oppilas Antti Vuorenmaa ehti rintamalle asti. Kaikki koulun opettajat ja oppilaat säilyivät sodan aikana vammoitta. Itse koulutalo oli ensin evakuoitujen asuinpaikkana ja sitten sotilastarkoituksissa tammikuun sekä maaliskuusta toukokuun loppuun.

Koulun sotilaskäyttö tarkoitti koulutusyksikköä, joka toimi lisäksi VPK:n talossa Palomäellä. Talvisodan aikana yhteiskoulun tiloissa pidettiin tallukkakursseja ja siellä kokoontui muitakin käsityöpiirejä. Äänekosken yhteiskoulun opiskelua leimasi suuri epäsäännöllisyys myös jatkosodan puhjettua. Koulun opettajia ja oppilaita oli edelleen sotapalveluksessa, koulun lukukaudet olivat epämääräisiä sekä mottitalkoot ja erilaiset pullo- ja jätepaperikeräykset häiritsivät koulutyötä. Kireä polttopuutilanne, huonosta jalkinetilanteesta johtuva yskäisyys, siirtokarjalaisten lasten aiheuttama oppilastulva ja Helsingistä sekä muualta rannikolta evakuoitujen oppilaiden mahduttaminen kouluun helmikuussa 1944 tuottivat suuria ongelmia. Lisäksi koulun toiminen siirtoväen majoitustilana koko kesän 1944 aiheutti sen, että koulutyö pääsi alkamaan vasta marraskuun 6. päivänä 1944. Materiaalipulasta huolimatta koulun välirauhan aikana alkaneet laajennustyöt edistyivät kuitenkin jatkosodan vuosina. Tilanteesta johtuen Äänekosken yhteiskoulun kaksitoista ensimmäistä ylioppilasta vuonna 1943 olivat pelkkiä tyttöjä. Abiturienttityttöjen autoajelu suuntautui maalaiskunnan puolelle Honkolaan. Lukiolaispojille järjestettiin poikkeusoloissa pikakursseja.

Keski-Suomen kansanopisto sota-aikana

Suolahdessa sijaitsevalla Keski-Suomen opistolla kuului kova hevosten hirnunta jo ennen talvisodan puhkeamista, sillä kansanopisto palveli yhtenä hevosottopaikkana. Kylältä kerääntyi opistolle naisia sideharsotalkoisiin. Opistolaiset jättivät opinahjonsa itkien marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Johtaja O.V. Sirkka tuli luokan eteen ja sanoi: Opisto loppuu tänä iltana. Ehditte vielä kello yhdeksän junaan! Talvisota oli alkanut. Kahden päivän kuluttua tilalle tulivat sotasairaalan lääkärit ja hoitajat. Tuotiin sänkyjä ja sänkyvaatteita. Luokat tyhjennettiin, kangaspuut purettiin. Kivitalon veistoluokasta vietiin höyläpenkit pois. Hoitohenkilökunta saapui. Öisin junat toivat haavoittuneita opiston sotasairaalaan. Väkeä oli paljon ja oli ahdasta. Lopulta voimistelusaliinkin tuotiin sänkyjä. Heikompia potilaita hoidettiin puutalon puolella, lievemmin haavoittuneita kivitalossa. Näin kertoi opistolla työskennellyt Jenny Hämäläinen.

Kaisa Noronen muistaa toipilaiksi parantuneita potilaita siirretyn opistolta läheiseen Kirppulan taloon. Elvi Koukkunen hoiti kovan pakkastalven aikana keskuslämmitystä Kirppulassa avaten sivutoimisesti joskus ikkunan, jotta jotkut kylällä käyneet toipilaat pääsivät sisään. Opisto oli koko talvisodan ajan sotasairaalana. Sodan päätyttyä opisto palveli aina kesään asti armeijan koulutuskeskuksena. Salmista evakuoidun vanhainkodin asukkaat, joiden luku oli evakkotaipaleen aikana huvennut puoleen, majaili opiston kivitalossa pari viikkoa.

Uudelleen vauhtiin päässyt opiston oma toiminta rajoittui taas huomattavasti, kun jatkosodan puhjettua kivirakennus lähes kokonaan ja vanha puutalo osittain otettiin puolustusvoimien käyttöön. Keski-Suomen kansanopistolla koottuihin osastoihin kuului mm. sumialaisista muodostettu JR50:n 9. komppania. Opiston päiväkirjaan merkittiin näinä kiireisinä päivinä, että muonitus- ja siivoustöitä oli koko vuorokauden. Vuosikertomuksessa todettiin juhannuksenajasta 1941: Taas oli Vallila täynnä vakavaa kansaa. Miehiä, poikia, äitejä, veljiä ja hevosia. Poikia puettiin kruunun uuteen sarkaan jälleen teit isäin astumaan. Komppania toisensa jälkeen häviää hiljaisesti maantien tomuun.

Kuten Keski-Suomen opiston perinnepuistossa vuonna 1987 paljastetussa muistolaatassa todetaan, palveli kansanopisto elokuusta 1944 aina marraskuun alkuun 1945 Äänislinnan ja Viipurin sotilasapteekeista muodostetun Sotilasapteekki 2:n sijoituspaikkana. Parhaimmillaan 15 farmaseuttia työskenteli kivirakennuksen kahteen kerrokseen sijoitetussa apteekissa. Yksi heistä oli suolahtelainen Helvi Karjalainen. Hän kertoi, että tilanahtauden takia apteekin varastoja sijoitettiin kirkon alakertaan ja Osuusliike Keskimaan varastoon satamaan.

Opiston lukukaudet olivat jatkosodan vuosina huomattavasti normaalia lyhyempiä ja suppeampia. Ensimmäisenä sotatalvena tuli lupa opistotyön aloittamiselle vasta tammikuussa 1942. Vain tyttöjä oli opiskelijoina. Sodan päättyessä puutalokin oli puolustusvoimien käytössä, niin että opiskelu voitiin aloittaa vasta tammikuun lopulla 1945. Opiston jatkosodan aikaisesta moninaiskäytöstä mainittakoon vielä kivirakennukseen sijoitetut armeijan huoltovarastot. Kellarikerroksessa korkean häkkiaidan takana oli suuret määrät sika-nautasäilykepurkkeja. Rakennuksessa toimivat mm. suutari ja kaasunaamarikorjaamo.

Nämä huoltotoiminnot kuuluivat Suolahteen Sijoitetun suojeluskuntapiirin esikunnan alaisuuteen. Sumialainen Rauni Hytönen puhdisti komennuslottana opiston kivirakennuksessa talvikautena 1943-1944 kaasunaamareita. Ne purettiin hajalle, desinfioitiin ja sen jälkeen koottiin. Kaasusuojelukurssikin järjestettiin. Majoituspaikka oli juomatehtailija Leskisen talon yläkerroksessa Niemelänkadulla. Lottien ruokailu tapahtui Kukkulalla. Ruoka tosin oli joskus jokseenkin pilaantuneista aineksista, mutta joskus tarjottiin maittavaa kalalaatikkoa. Siihen aikaan pysyttiin hoikkina.

Armeija käytti opistoa tärkeisiin tarpeisiinsa, mutta aika hulvattomasti. Esimerkiksi puutalon alahallin lattiaa puhdistettiin kaatamalla sille suoraan sangollisia vettä, kuten opistolla emäntänä toiminut Eeva Sorri on kertonut. Keski-Suomen kansanopisto oli sotilaskäytössä seuraavasti:

Keski-Suomen opisto sota-aikana
Aikajakso	Toiminta
2.12.1939 - 6.4.1940	Sotasairaala
6.4.1940 - 3.6.1940	Koulutuskeskus 8
25.5.1944 - 25.8.1944	Sotasairaala 67
25.8.1944 - 3.11.1945	Lääkintävarikko 5
25.8.1944 - 1.11.1945	Sotilasapteekki 2

Lähteet

1. Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, Ääneseudun veteraanimatrikkeli 1939-1945