Äänekoski

Eemeli Salmelinin tarinoita

Eemelin vuodenvaihde 1915-1916

Äänekoski OY:n saha yritti käydä yhtenä päivänä joulun jälkeen, mutta jäi sitten seisomaan koko viikoksi. Siitä huolimatta Eemelillä, kuten monella muullakin riitti töitä sahalla, koska ennen sahatun tavaran käsittelyä jatkettiin. Koneita ei ollut paljon apuna sahatavaran siirtelyssä ja lajittelussa ja siksi käsiä tarvittiin paljon. Työsuojelusta ei juuri voinut puhua. Tapaturmia sattui usein. Tuolla viikolla suurin turma oli Kalle Honkosen särkemä kallis lamppu kuurissa. Heti ei uutta saatu, kun vielä 4.1. Eemeli kertoo, että kuurissa ei ollut valoa.

Uudenvuoden aattonakin Eemeli työskenteli klo 16 saakka. Töiden jälkeen Eemeli meni Hiljansa kanssa työväentalon perheiltamaan, jonne pääsivät vain yhdistyksen jäsenet ja heidän perheenjäsenensä. Perheiltamassa oli ohjelmaakin. Esitettiin mm. näytelmä Uusi pastori. Piirileikkiä ja parimarssia mentiin aina uuden vuoden puolelle saakka, sillä tilaisuus loppui vasta klo 02. Päiväkirjamerkintään ylsi myös L.B.:ltä saatu huvipostikortti.

Ilmarin juhlat

Eerolan talon isäntä Ilmari Honkonen, joka oli vuokrannut tontin työväentalolle, näyttää suosineen työväentalolla tapahtuvia rientoja. Hänen nimissään pidettiin oikein rymyjuhlat työväentalolla uudenvuoden päivänä. Eerolaisen juhliin meni Eemelikin. Mukaansa hän sai Hiljansa lisäksi myös Hiljan vanhemmat, joita ei juuri muuten työväentalolla nähty. Lähes kaikki muutkin kynnelle kykenevät juhlissa olivat, sillä Eemelin mukaan siellä oli yli 900 henkeä. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy. Eemeli kertoo: Puhvetista loppuivat aineet kesken, se oli vasta syöntikilpailu, jossa oli tehty nisuja 30 kg jauhoja. Ne riittivät klo 5-9. Suurena herkkuna vielä tuolloin pidetty vehnänen teki siis kauppansa yli odotusten. Herkuttelu taisi olla viimeisiä niissä merkeissä moneen vuoteen, sillä lupaavasta alusta huolimatta maailmansodasta johtuva puute elintarvikkeista alkoi näkyä pian.

Ihmismassasta johtuva tungos oli iltamaruuhkiin tottuneesta Eemelistäkin kauhea. Ohjelmaakin esitettiin. Kiven Kihlaus oli näytelmänä. Jotenkin oli sovittu tanssimaankin. Hiljansa lisäksi Eemeli oli tanssittanut paria muutakin tyttöä. Juhlista tyytyväinen Eemeli merkitsi päiväkirjaansa ravintolan tuottaneen 440 mk, mikä pönkitti työväenyhdistyksen taloutta kovasti.

Tiliä tuloista ja elämisestä

Seuraava päivä oli sunnuntai. Eemeli nukkui aamulla klo 9 saakka sekä ulkoili käymällä enonsa luona. Pistäytyipä hän työväentalollakin ilmeisesti juhlien jälkiselvittelyissä. Maanantaina alkoi taas harmaa arki. Saha alkoi käydä ja työt alkoivat klo 5.30.

Vuodenvaihteessa Eemeli teki ruokakuntansa rahatuloista tiliä. Vuoden 1915 aikana Eemeli oli tienannut 1045 mk 291 työpäivänä. Näin päiväansioksi tuli hieman yli 3,5 mk. Eelis oli hankkinut samaan tahtiin mutta isäpuoli Konsta Parantainen oli saanut kasaan vain 912 mk, vaikka oli tehnyt 322 työpäivää. Keskiansio jäi päivää kohti alle 3 mk. Konstapa ei ollut enää mies parhaimmillaan, työskenteli tehtaassa eikä päässyt juuri urakoihin mukaan. Maitolitra maksoi tuolloin 15-20 penniä ja miehen puku noin 40 mk.

Ennen loppiaista ei Eemeli ollut työssä. Hiljansa luona käyntien lisäksi hän raportoi vain Niko Leppäsen vaimon kuolemisesta keuhkokuumeeseen. Vainaja oli vasta 29-vuotias. Antibiootteja ei vielä tunnettu. Ravinto oli yleensä työläisperheissä niukkaa ja ainakin yksipuolista. Perheenäitejä heikensivät usein toistuvat synnytykset ja huolenpito suurista perheistä. Silloin eivät kodinkoneet olleet työtaakkaa helpottamassa.

Loppiaisena VPK:n talolla olivat iltamat kansakoululaisten vaateavun hyväksi. Eemeli oli siellä mukanaan Hilja ja Tilda Puromäki. Kihlaus oli taaskin näytelmänä. Kuvaelmiakin esitettiin: Aleksanterin patsaan työryhmä ja Tuomas Takasen Repekka. Tanssia oli tietysti lopuksi. Vasta klo yksi yöllä iltamat loppuivat. Seuraavana päivänä päiväkirjan keskeisin merkintä onkin: Uni maittoi!

Lähteet

1. Sisä-Suomen lehti 3.1.1986, Taisto Poikonen