Äänekoski

Rudolf Holsti

Kuka hän oli?

Eino Rudolf Woldemar Holsti syntyi Jyväskylässä 8.10.1881. Hänen isänsä oli kihlakunnantuomari Frans Michel Severin Holsti ja äitinsä piirin lääkärin tytär Ilma Ihanelma Fredrika Schildt. Perhe hankki omistukseensa Hietaman Suojoen tilan 40000 markalla ja muutti sinne asumaan vuonna 1881. Suuren tilan ylläpito ja kehittäminen vaati jatkossa kuitenkin runsaasti pääomia ja Frans Holstille kävi niinkuin monelle muullekin, että varat loppuivat kesken ja Suojoen tila asetettiin pakkomyyntiin. Suojoen huusi pakkohuutokaupassa 1896 koko Keski-Suomessa kuulu ja rikas valtiopäivämies Kalle Piilonen 68000 mk hinnalla.

Suojoelta lähdön jälkeen Rudolf Holsti pääsi ylioppilaaksi 1901, valmistui filosofian kandidaatiksi 1908 ja filosofian maisteriksi 1908. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi 1913 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1914. Hänen puolisonsa olivat ensin Hellin Aliina Horelli 1906-1932 ja sitten Liisa Annikki Franssila 1932 alkaen. Heidän perheeseensä kuului kaksi poikaa Kalevi ja Olavi Holsti.

Elämänkertatietoja

Rudolf Holsti on toiminut elämänsä aikana mm. seuraavissa työtehtävissä: Hämettären toimittaja Hämeenlinnassa 1903-1905, Lahden Lehden päätoimittaja 1906-1907, Helsingin Sanomain Lontoon kirjeenvaihtaja 1909-1911, Helsingin Sanomain ulkomaanosaston toimittaja 1911-1917, Helsingin yliopiston sosiologian dosentti 1914-1923, Suomen diplomaattinen edustaja Lontoossa 1918-1919, erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri Riikassa 1923-1925, erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri Tallinnassa 1923-1927, ministeri Bernissä ja Suomen vakinainen edustaja Kansainliitossa 1927-1940, Stanfordin yliopiston kesäkurssien professori 1930, Stanfordin yliopiston kesäkurssien luennoitsija 1940-1945.

Ero ulkoministerin tehtävistä 16.11.1938

Ulkoasiainministeri Holsti joutui eroamaan virastaan marraskuussa 1938. Tähänastisessa tutkimuksessa eron on katsottu johtuneen lähinnä Saksan painostuksesta. Äskettäin on esitetty myös tulkinta, että eroon johtaneen painostuksen takana olisi ollut lähinnä suomalainen oikeistolainen salaliitto, joka käytti Suomen Berliinin-lähettilästä Aarne Wuorimaata puhetorvenaan. Urho Kekkosen muistiinpanot osoittavat kuitenkin, että prosessin liikkeelle panneet syyt olivat muualla. Samoin niistä käy ilmi, että Kekkosella oli tapahtumien kulussa keskeisempi rooli kuin tähän mennessä on tiedetty.

Urho Kekkonen kävi 20.10.1938 presidentin luona selostamassa edellisenä päivänä IKL:n lakkauttamisesta hallituksen piirissä järjestettyä neuvottelua. Asian tultua puiduksi presidentti siirsi keskustelun yllättäen toiseen aiheeseen.

"Kallio otti puheeksi Holstin aseman. Valtiovarainvaliokunnan muistutus lisäpalkkauksen laillisuudesta on asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Paras olisi muuttaa nopeasti miestä, sillä Holsti ei pysty tehtäväänsä täyttämään.

Presidentti Kallion esiinnostamat ongelmat juonsivat juurensa jo parin vuoden takaa. Lokakuussa 1936, Holstin astuttua ulkoasiainministerin virkaan, valtioneuvosto oli päättänyt, että hänelle tultaisiin maksamaan ulkoasiainministerin palkkion lisäksi hänen peruspalkkansa Geneven-lähettilään virasta siten kuin se Genevessä suoritettiin. Tämän mukaisesti hänelle oli vuonna 1937 maksettu runsaat 273000 markkaa, mistä summasta ulkoasiainministerin palkkion osuus oli vain noin 120000 markkaa. Valtion tilintarkastajat olivat kiinnittäneet tähän huomiota. Keväällä 1938 eduskunnalle jaetussa kertomuksessaan he asettivat koko palkkausjärjestelyn kyseenalaiseksi.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta, johon Kallio viittasi, asettui perustuslakivaliokunnan tavoin sille kannalle, ettei tämänkaltainen palkkajärjestely käynyt päinsä vain asetukseen nojautuen. Valiokunta korosti tapahtuneen saattavan johtaa ristiriitaan eduskunnan budjettioikeuden kanssa. Holstin kannalta epäsuotuisaan tapahtumakulkuun liittyi myös syyteuhka väärästä veroilmoituksesta ja maksettavaksi määrätty huomattava lisävero. Palkkauskysymys sai julkisuudessa runsaasti huomiota osakseen, erityisesti opposition taholta. Se huononsi Holstin suhteita ministeritovereihin ja päähallituspuolueisiin sekä eduskuntaan, jonka enemmistön tukeen hän ei enää syksyllä voinut luottaa. Holstin asemia hallituksessa heikensi myös Lontoon-lähetystössä puhjennut kiusallinen selkkaus. Holstin aseman heikentyminen oli kesästä 1938 lähtien näkynyt myös eräänlaisena otteen herpautumisena, mihin heikentyneellä terveydelläkin oli oma vaikutuksensa. Ulkoasiainjohto oli luisunut yhä enemmän pääministerin käsiin.

Tällainen oli tilanne siinä vaiheessa, kun Kallio puuttui asiaan. Viisi päivää myöhemmin se vielä vaikeutui, kun eduskunta yhtyi valtion tilintarkastajien Holstin palkkajärjestelyjä kritikoivaan kantaan. Samana päivänä, 25.10.1938, Kekkonen otti asian esille Cajanderin kanssa. Hän korosti, että Holstista oli vapauduttava, mitä pikemmin sitä parempi. Pääministeri olikin valmis ulkoministerinvaihdokseen ja esitti Holstin tilalle va. kansliapäällikkö Urho Toivolaa. Myöhemmin samana päivänä Kekkonen puhui asiasta vielä Hannulan, Heikkisen ja Niukkasen kanssa.

Tämän jälkeiset tapahtumat ovat osittain epäselvät. Näyttää kuitenkin siltä, että yhteisymmärrys Holstin vaihtamisesta syntyi hallituksen piirissä jo tässä vaiheessa. Esimerkiksi Pakaslahti toteaa päiväkirjassaan 10.11.1938, että Holstin asia on ollut jo yli kaksi viikkoa selvä. Eroa ei kuitenkaan voitu toteuttaa ennen 3.-6.11.1938 Ruotsin kanssa järjestettäviä Ahvenanmaan-neuvotteluja, koska Holstin seuraajakysymys oli edelleen ratkaisematta. Neuvottelujen jälkeen tuli uusi mutka matkaan. Suomen Berliinin-lähettiläs tiedotti 5.11.1938 Helsinkiin, että Saksan ulkoministeriö oli kohdistanut ankaria syytöksiä Holstia vastaan. Niiden mukaan hän oli esiintynyt syyskuussa eräässä Kansainliiton tilaisuudessa juopuneena ja solvannut tällöin törkeästi Hitleriä ja Saksan hallitusta. Wuorimaan mukaan hänelle oli myös ilmoitettu, ettei Suomen ja Saksan välille saataisi aikaan hyviä suhteita niin kauan, kun Holsti pysyisi Suomen ulkoasiainministerinä. Tämä painostus, joka pian jatkui eri muodoissa, vaikeutti Holstin eron hoitamista. Oli olemassa vaara, että ulkoministerin vaidos tulkittaisiin Saksan aikaansaannokseksi.

Kekkonen oli tällä välin ollut pari viikkoa lähes yhtämittaisesti matkoilla eikä ilmeisestikään tuntenut asian kaikkia välivaiheita. Kun hän palasi Helsinkiin ja huomasi tilanteen olevan lähes ennallaan ja Holstin kaiken lisäksi tietämätön erokaavailuista, hänen kärsivällisyytensä loppui. Hän kävi pääministeriltä kysymässä että saako Holstille sanoa, että olen vaatinut häntä eroamaan hallituksesta. Cajander eväsi Kekkosen pyynnön sen vuoksi, että Holsti oli sairastunut. Samalla hän rauhoitteli sisäministeriä toteamalla, että Holstin lähtö oli selvä ja että hänen seuraajakseen tulisi Voionmaa. Kekkonen kehotti kiiruhtamaan asiassa ja korosti samaa myöhemmin Hannulalle.

Kaikesta päättäen pääministeri otti pian tämän jälkeen yhteyttä Holstiin. Jo 12.11.1938 tämä tiedusteli Pakaslahden välityksellä Kekkoselta, olisiko hänen esitettävä eronpyyntönsä vielä samana päivänä. Kekkonen kehotti näin tekemään ja Holsti totteli. Seuraavana päivänä Holsti yritti kuitenkin taivutella Kekkosta hyväksymään eron lykkäytymisen tammikuuhun. Tämä pysyi kuitenkin tiukkana. Hän piti välitöntä eroa välttämättömänä sen vuoksi, ettei Holstin julkisuuteen päässyt palkka-asia ollut enää hoidettavissa. Lisäksi Kekkonen vetosi siihen, että Holsti oli menettänyt ministeritoveriensa arvostuksen ja eduskuntaryhmien luottamuksen. Vielä samana päivänä Kekkonen laati tekstin STT:lle annettavaksi Holstin erouutiseksi.

Yhtä vähän ymmärtäjiä Holsti löysi muualta. Mielialoja kuvasi hänen eroasiansa käsittely hallituksen neuvottelutilaisuudessa. Kun ministeri Heikkinen pahoitteli Holstin kaatumista, katkaisi Tanner enemmät myötätunnon osoitukset tokaisulla: Holsti kaatuu aina. Presidentti myönsi eron Holstille ulkoministesrin tehtävistä 16.11.1938 ja hänen tilalleen nimitettiin Erkko.

Rulodf Holsti kuoli Kaliforniassa 1945

Pian eronsa jälkeen Rudolf Holsti muutti poikiensa Kalevi ja Olavi Holstin kanssa Yhdysvaltoihin opettamaan Stanfordin yliopistoon. Yhdysvalloissa Holsti toimi mm. presidentti Herbert Hooverin neuvonantajana terveysasioissa. Rudolf Holsti kuoli 64-vuoden ikäisenä Palo Alton sairaalassa Kaliforniassa leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin 3.8.1945.

Jäsenyydet Suomen eduskunnan toimielimissä:

• Toimitusvaliokunta (pj)
• Valtiovarainvaliokunta
• Eduskuntaryhmä: Nuorsuomalainen puolue 02.02.1914-28.05.1918
• Eduskuntaryhmä: Kansallinen edistyspuolue 05.09.1922-10.04.1923
• Kansanedustaja: 02.02.1914-28.05.1918, vapautettu edustajantoimesta 28.5.1918 valtion viran hoidon takia
• Kansanedustaja: 05.09.1922-10.04.1923, Vapautettu edustajantoimesta 10.4.1923 siirryttyään erikoislähettilääksi

Valtioneuvoston jäsenyydet

Rudolf Holsti on osallistunut ministerinä vuosien 1919-1938 välisenä aikana seitsemän eri valtioneuvoston toimintaan pääministerin sijaisena ja ulkoministerinä.

• pääministerin sijainen (Kallio IV) 17.02.1937-12.03.1937
• ulkoasiainministeri (Castren K.) 28.04.1919-15.08.1919
• ulkoasiainministeri (Vennola) 15.08.1919-15.03.1920
• ulkoasiainministeri (Erich) 15.03.1920-09.04.1921
• ulkoasiainministeri (Vennola II) 09.04.1921-20.05.1922
• ulkoasiainministeri (Kallio IV) 17.02.1937-12.03.1937
• ulkoasiainministeri (Cajander III) 12.03.1937-16.11.1938

Yhteiskunnallinen toiminta

• senaatin talousosasto, kamaritoimituskunta (vt. päällikko) 1917
• senaatin talousosasto, sosiaalitoimituskunta (vt. päällikko) 1917
• (pj) 1919
• Kansainliiton yleiskokouksen Suomen valtuuskunta 1922-1930
• Kansainliiton neuvoston Suomen valtuuskunta 1927-1940
• Nuorsuomalaisen puolueen keskustoimikunta
• Suomalaisen kirjakaupan johtokunta
• Valtiotieteiden käsikirjan toimitus

Arvot ja arvonimet

• Ph. D. h.c. 1938 (Templen yliopisto, Philadelphia, USA)

Lähteet

1. Suomen Eduskunta: Rudolf Holsti Kansanedustajana
2. Viljo Mehtola, Suojoen talon isännistä ja työntekijöistä
3. Urho Kekkonen 1936-1944 Myrrysmies, Juhani Suomi, 1986, sivut 134-138