Paperitehdas

Paperituotannon historia

Äänekoski Oy:n tuotannolliset toiminnan siihen asti paras tulos saavutettiin 1903. Vuosien 1901, 1902 ja 1904 tulosta heikensivät paha Keiteleen vesipula sekä lisäksi tehtaan tuotteiden jatkuvat markkinointivaikeudet, jotka kohdistuivat erityisen pahoina varsinkin käsin tehtyyn puupahviin. Vuoteen 1906 saakka yhtiön tuotevalikoimaan olivat kuuluneet ainoastaan puuhioke, kartonki ja sahatavara. Yhtiön kehittämisen kannalta tuotantopohjan laajentaminen nähtiin kuitenkin ensiarvoisen tärkeänä ja siitä syystä päädyttiin laajentamaan toimintaa kokonaan uudelle toimialalle. Yhtiössä päätettiin aloittaa paperin valmistus ja tätä varten tilattiin Yhdysvalloista paperikone vuonna 1905.

The Pusey & Jones Co. Ltd

Paperikone valmistumisensa aikoihin loppuvuodesta 1906

Koneen valmistajaksi valittiin hyvin tunnettu amerikkalainen konepaja The Pusey & Jones Co. Ltd Willmingtonista Delawaren osavaltiosta. Yhtiölle tilatun paperikoneen työleveys oli 3120 mm ja sen mitoitettu vuosituotanto oli noin 6000 tonnia. Äänekoskelle tilattu paperikone oli siihen asti suurin Suomeen rakennettu paperikonelinja. Suomen suurimpana koneena Äänekosken paperikone pysyikin lähes 20-vuotta aina 1920-luvun puoliväliin saakka. Syksyllä 1905 aloitettiin tehdastilojen laajennukset uutta tuotantosuuntaan varten. Sen yhteydessä rakennettiin kokonaan uusi 1-kerroksinen paperikonehalli ja vanhoja olemassa olevia rakennuksia pidennettiin lähes 30-metrillä. Tässä yhteydessä myös yhtiön höyrykattilarakennusta laajennettiin tulevien lisätarpeiden varalta ja uudet sähkökäyttöiset voimansiirtokoneet sijoitettiin omaan rakennukseensa.

Ruskean käärepaperin valmistus alkaa

Paperikoneen käynnistymistä seuranneiden vuosien aikana Äänekoskella ja eräillä muillakin teollisuuspaikkakunnilla toimintaansa aloittelevan ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajan eturistiriidat törmäsivät ensi kertaa vastakkain. Kiista 12-tuntisen työpäivän muuttamisesta 8-tunnin mittaiseksi aiheutti pitkän ja vaikean työtaistelun puhkeamisen Äänekosken tehtailla. Useiden kuukausien mittaiseksi venynyt lakko päättyi toukokuussa 1909, jonka jälkeen päästiin vähitellen palaamaan normaaliin tuotantorytmiin. Tunteet kuumenivat työtaistelun aikana puolin ja toisin ja ajoittain järjestyksen turvaamiseen tarvittiin virkavallankin apua. Työaikariitojen jälkeen tilanteen rauhoituttua paperin vuosituotantomäärät lähtivät tasaiseen kasvuun. Vuoden 1907 hieman vajaasta 4000 tonnin tasosta ruskeaa käärepaperia kivuttiin vuoden 1913 reiluun 7800 tonniin, jolloin oltiin jo lähes 30% koneen mitoittettua vuosituotantoa suuremmassa tuotantovauhdissa. Vuoden 1910 paikkeilla toimintaa tehostettiin ja tehtaan puumassan käsittelyä uudistettiin ja paperitehtaan konekantaa täydennettiin ja osin parannettiin.

Siirtyminen sanomalehtipaperin valmistukseen

Tehtaan valmistaman ruskean käärepaperin markkinat alkoivat 1910-luvun puolivälin jälkeen kuihtua. Samaan aikaan sanomalehtipaperin markkinat olivat vähitellen kasvaneet ja sen markkinanäkymät näyttivät valoisilta. Näistä syistä johtuen yhtiössä päätettiin kesällä 1917 luopua kokonaan ruskean käärepaperin valmistuksesta ja siirtyä ajamaan koneella sanomalehtipaperia. Teknisesti koneeseen tarvittavat muutokset olivat pieniä, mikä varmaan helpotti päätöksen tekemistä yhtiön johdossa. Samaan aikaan vuosikymmenen takaisten työaikakiistojen kohteena ollut 8-tunnin työaika otettiin Äänekosken tehtailla käyttöön.

Paperikoneen suurempi kiillotuskalanteri

Vuoden 1920 loppupuolella tehtaan konekantaa vahvistettiin hankkimalla mm. uusi 12-valssinen kiillotuskalanteri. Näiden hankintojen takia paperikonesalia pidennettiin noin 15-metriä. Tehtaan sanomalehtipaperin tuotanto ylitti 7000 tonnia vuonna 1923 ja parin vuoden kuluttua oltiin jo yli 8000 tonnin vuosituotantomäärissä. Tämän lisäyksen mahdollisti koneen tuotantonopeuden lisääntyminen 130 metristä aina 150 metriin minuutissa. 1920-luvun puoliväliin tultaessa sanomalehtipaperista alkoi maailmalla olla paljon korkealuokkaista tarjontaa ja tämä johti paperin laatuvaatimusten kiristymiseen. Äänekosken paperikone oli tässä vaiheessa ollut käytössä jo reilut 20-vuotta ja sen tekniikka oli jo hieman vanhentunutta. Tästä syystä yhtiössä tehtiin vuonna 1927 päätös uudistaa paperikoneen tekniikaa 4 miljoonan markan investoinnilla. 1930-luvun alkupuolella paperikonelinjaan tehtiin vielä sen pullonkauloja poistavia investointeja. Niiden ansiosta koneen tuotantokyky kasvoi merkittävästi. Vuosina 1934-1937 sanomalehtipaperin vuosituotanto kasvoikin vajaasta 16000 tonnista yli 18000 tonniin.

Sota-ajan ongelmia paperituotannossa

Sota-aika oli Äänekoskella niinkuin muillakin Suomen tehdaspaikkakunnilla tuotannollisesti hyvin vaikeata aikaa. Markkinat olivat II-maailmansodan takia kuihtuneet lähes olemattomiin ja tehtaiden työvoima oli kutsuttu asepalvelukseen. Paperikonetta pystyttiinkin käyttämään vuoden 1941 aikana vain viisi kokonaista päivää. Kesällä 1942 paperikone pystyttiin kuitenkin käynnistämään uudelleen, mutta vaikea markkinatilanne pakotti luopumaan sanomalehtipaperin valmistuksesta ja siirtymään takaisin paino-, kääre- ja kehruupaperin valmistukseen.

Paperikoneen uudistustyöt sodan jälkeisenä aikana

Paperikonesalia 1940-luvulla

1940-luvun loppua kohti mentäessä paperikoneen markkinatilanne synkkeni erittäin voimakkaasti ja käytännössä tultaessa vuoteen 1949 tilauksien tulo paperitehtaalle loppui lähes kokonaan. Osin tästä syystä johtuen tehtaalla aloitettiin koneen uudistustyöt tarkoituksena päästä entistä korkealuokkaisemman tuotteen valmistukseen. Uudistustöiden aikana paperikoneen märkäpää modernisoitiin lähes kokonaan sekä massan jauhatusta parannettiin. Lisäksi tehtaan arkkisalia uudistettiin hankkimalla uusi arkkileikkuri. Tehtaalla suoritetuista teknisistä parannuksista huolimatta paperikoneen tilauskanta ei kuitenkaan parantunut ja yhtiössä oltiin pakotettuja siirtymään takaisin sanomalehtipaperin valmistukseen. Vuoden 1949 jälkipuoliskolla sanomalahtipaperin osuus koneen tuotannosta oli noin 92%. Vähitellen 1950-luvun puolelle tultaessa sanomalehtipaperin osuus tuotannosta alkoi kuitenkin pienentyä ja lopulta se oli enää vajaa puolet tuotannosta.

Paperikoneen uudistustyön jälkeen tuotanto saavutti vuonna 1955 uuden ennätyksen 18500 tn. Tästä määrästä oli sanomalehtipaperia enää noin 30%. Samoihin aikoihin tehtaalla siirryttiin jatkuvaan 3-vuorotyöhön, jonka seurauksena vuosituotanto ylitti 20000 tn rajan. Sitä seuraavina vuosina sanomalehtipaperin valmistusta rajoitettiin ja vuonna 1961 sen valmistus lopetettiin kokonaan ja tehdas siirtyi valmistamaan pelkästään puupitoisia painopapereita.

Paperikoneen peruskorjaus 1960-luvulla

Paperikonetta peruskorjattiin 1960-luvun lopussa uudistamalla koneen puristinosaa sekä käyttöä ja hankkimalla tehtaalle toinen kiillotuskalanteri. Modernisoinnilla koneen tuotantokapasiteetti lisääntyi lähes 35% ja se kykeni tämän jälkeen peittämään kokonaan päällystyslaitoksen tarvitseman pohjapaperin tarpeen. Tehtaalla saavutettiin vuonna 1970 uusi tuotantoennätys 28800 tn, joka koostui kokonaisuudessaan korkealaatuisista päällystetyistä paperilaaduista.

1970-luvun haasteet paperituotannossa

Rullien lastausta paperitehtaalla VR:n lavetille

Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa paperin hinta laski maailmanmarkkinoilla hyvin voimakkaasti, mutta alkoi taas nousta kohti vuosikymmenen loppua. Tämä hintojen voimakas turbulenttisuus aiheutti ongelmia tehtaan kannattavuuteen ja kapasiteetin käyttöön. Vuonna 1979 tehtaalla ajettiin kuitenkin uusi tuotantoennätys 33300 tn. Päämarkkina-alueilla tapahtui samoihin aikoihin talouden vilkastumisen vuoksi voimakas kysynnän kasvu, johon tehtaan vanhaksi käyneellä ja pienellä paperikoneella ei pystytty enää vastaamaan. Oltiin siis tultu tilanteeseen, jossa kysyntä ylitti reilusti tarjonnan. Vuosikymmenen loppua kohti mentäessä tehtaalla panostettiinkin pääosin tuotannon kapasiteetin lisäämisen sijasta tuotteen laadun parantamiseen ja laadun tasaisuuden varmistamiseen. Tähän liittyen tehtaan arkkisalia laajennettiin, paperin päällystyskoneen nopeutta lisättiin hankkimalla siihen uudet Even Ray -tyyppiset infrapunasäteilijät sekä paperikonelinjaan asennettiin laadun tasaisuutta lisäävät prosessitietokoneet. Lisäksi tehtaalla kehitettiin uutena tuotteena puolihimmeä painopaperi, jonka markkinointi aloitettiin aivan vuosikymmen lopulla.

PAKE-projekti

Paperitehtaan käyntiaste oli koko 1980-luvun alun varsin korkea ja vuonna 1984 paperikoneella ajettiinkin uusi tuotantoennätys 37000 tn. Huolimatta tehtaan korkeasta käyntiasteesta ja saatutetusta tuotantoennätyksestä tuottavuus ei kuitenkaan ollut hyvällä tasolla. Tämä johtui siitä, että tehdas oli varsin pieni ja sen tekniikka alkoi olla jo melko vanhentunutta. Laadun ylläpitänen tuotti yhä suurempia ongelmia ja sen myötä kokonaan hylättävän tuotannon osuus kasvoi.

Tilanteen korjaamiseksi tehtaalla käynnistettiin 1980-luvun alkupuolella PAKE-projekti, jonka kolmen vaiheen aikatauluksi määriteltiin vuodet 1984-1986. Projektin tavoitteeksi asetettiin hiokkeettoman kaksoispäällystetyn taidepainopaperin kehittämisen. Kehittämisohjelman alussa paperikoneen kapasiteettia nostettiin uudistamalla sen perälaatikkoa ja kehittämällä prosessin säätötekniikkaa. Samalla tehtaan käyttöön kehitettiin Kemiran kanssa uusi kipsipohjainen päällystyspasta. Arkkisalin kapasiteettia lisättiin hankkimalla sinne uusi pakkalinja, arkkileikkuri ja pituusleikkuri. Uusi lievästi puupitoinen päällystetty paperilaatu saatiin markkinoille syksyllä 1985. Samaan aikaan jatkettiin kuitenkin täysin hiokkeettoman painopaperin koeajoja tehtaan ja asiakkaina olevien kirjapainojen kanssa.

Uuden paperikoneen rakentaminen Äänekoskelle

Vanhan PK:n alasajotunnelmissa 1987

Metsäliitto-yhtymän johdossa oli jo vuonna 1980 tehty periaatepäätös puuvapaita painopapereita valmistavan uuden paperitehtaan rakentamisesta Äänekoskelle. Alun perin oli aikomus siirtää Kirkniemestä vapautuva kone Äänekoskelle, mutta tämä ei sitten kuitenkaan toteutunut. Yhtymän johto julkisti kesäkuussa 1986 päätöksen kokonaan uuden paperitehtaan ja samalla myös uuden koneen rakentamisesta. Äänekoskella 81-vuotta toiminnassa ollut paperikone ajettiin alas kesäkuussa 1987. Koneella valmistettiin sen tuotantotoiminnan aikana yhteensä 1,34 milj. tonnia paperia eli tasaisen tuotantomäärän mukaan noin 16500 tn per vuosi. Uuden paperikonelinjan rakentaminen aloitettiin 1986 ja sen tuotantoon ottaminen alkoi kesäkuussa 1987. Elokuussa päästiin kokeilemaan ajoa jo 90% teholla. Konelinjan käynnistymisessä ilmeni kuitenkin melko pian ongelmia ja niiden korjaamiseksi jouduttiin paperikonelinjaan tekemään muutoksia ja uudistuksia. Tuotantomäärät lähtivät tämän jälkeen nousemaan ja vuoden 1990 tuotanto oli jo 80000 tn ja tuotantoennätys 112000 tn ajettiin vuonna 1995.

Paperin valmistus päättyy Äänekoskella

Paperin valmistus päättyy Äänekoskella 2011

Metsäliiton tytäryhtiö m-real lopetti loppuvuodesta 2011 Äänekoskella taidepainopaperia valmistavan paperikoneensa toiminnan ja päätöksen takia 180 työntekijää menetti työpaikkansa. Yhtiö perusteli ratkaisua sillä, että hienopaperin valmistus kannatti hyvin huonosti ja että kun tuotanto Äänekoskella lopetetaan, yhtiön tuloksen pitäisi parantua noin 20 miljoonaa euroa. Äänekosken tuotannon yhtiö päätti samalla siirtää osittain Ruotsiin Husumin tehtaalleen. Yhtiö perusteli tuotannon siirtoa Ruotsiin sillä, että Husum on tehtaana tehokkaampi. Äänekosken paperikone oli verrattain uusi, sillä se rakennettiin 1980-luvun puolivälissä. Siitä piti tulla konsernin lippulaiva, mutta investointi ei onnistunut suunnitellulla tavalla. Investoinnin yksi perusvirheistä oli se, että paperikone sijoitettiin osittain vanhoihin tiloihin ja siitä syystä valmiita kone- ja paperirullia jouduttiin siirtelemään edestakaisin paikasta toiseen. Tämä lisäsi tuotannon läpimenoaikoja ja siten alensi tehokkuutta. Tähän m-realin päätökseen loppui yli 100-vuotta lähes katkotta tapahtunut paperin valmistaminen Äänekoskella.

Lähteet