Äänekoski

Palokunnantalon tulipalo

Äänekoskea ja äänekoskelaisia: Erik Relander 2011

Nykyisen Äänekosken lukion pohjoispuolella, Hiskinmäen eläinsairaalan kupeessa sijaitsee melko vähällä käytöllä oleva Palomäen kenttä, jonka länsipäässä sijaitsi ennen Palokunnantaloksi kutsuttu rakennus. Äänekoski Oy lahjoitti tontin aikanaan Äänekosken vapaapalokunnalle ja vuonna 1903 sille rakennettiin sumialaisen Kalle Kauton johdolla palokunnantalo. Rakennus tuhoutui rajussa tulipalossa täysin keväällä 1947. Tapahtumasta on värikäs kuvaus Erik Relanderin kirjassa Äänekoskea ja äänekoskelaisia:

Palomäen punainen kukko

Maanantai-iltana 3.3.1947 Äänekosken Palomäen elokuvateatterissa esitettiin elokuva Läpi tulen ja veden. Sanotaan, että nimi on ennen ja tässä tapauksessa se piti hyvin paikkansa. Nuoret tehtaalaiset Eino Siik ja Väinö Suomi olivat saapuneet palokunnantalon ruokalaan hieman etuajassa ja hernekeitto ei ollut vielä valmista. Kello oli vähän vailla kymmenen. Joku keittiön naisista tuli hätääntyneenä sanomaan, että yhdestä keittiön komerosta tulee savua. Pojat avasivat komeron oven, jolloin aukosta tulenlieskat löivät silmille. Ei ollut muuta tehtävissä kuin kiireesti soittaa tehtaan keskukseen, josta palopillin hoitaja sai hälytyskäskyn.

Elettiin talviaikaa ja oli 4.3.1947. Palokunnat tulivat paikalle nopeasti, samoin muuta tehtaan henkilökuntaa ja kaiketi poliisikin. Palokuntalaiset vetivät letkut virtaan, jonne oli matkaa pari sataa metriä. Pumppu ja moottori olivat kovilla, koska korkeuseroa virrasta palopaikalle oli arviolta 20 metriä. Sammutustyö lähti hyvin käyntiin, vaikka palavassa rakennuksessa joku henkilökuntaan kuuluva tai muu paikalle tullut oli hätäpäissään rikkonut talon ikkunoita. Tuo tyhmä temppu oli vain lisännyt liekkien vauhtia.

Ruiskumestarina moottorin vieressä työskennellyt Eino Kotanen oli hetkeksi vetäytynyt syrjään varoittaen poikia, etteivät nämä kaataisi bensiiniä kuumaan moottoriin. Näin kuitenkin tapahtui ja moottori syttyi palamaan. Pumppu lakkasi toimimasta ja veden tulo keskeytyi kymmeneksi minuutiksi. Moottorin syttymisen näki myös tapahtumia seurannut tehtaan paloauton kuljettajana toiminut Aulis Verkkonen. Palopaikalla vallitsi täysi kaaos. ÄU:n nyrkkeilijät ja painijat olisivat halunneet pelastaa toisen kerroksen painikämpältä molskin ja nyrkkeilyvälineistöä, mutta heitä ei sinne enää päästetty. Talon pohjoispäässähän oli koko tulipalon keskus. Palomiehet saivat letkut toimimaan kymmenen minuutin kuluttua, mutta kaikki oli jo myöhäistä ja palokunnantalo paloi perustuksiaan myöten. Vain savupiiput ja tiiliset päädyt jäivät pystyyn. Jouko Huovelin kertoi, että elokuvakone säilyi eteläpäädyn konehuoneessa ehjänä ja että tehtaanjohtaja Wahlforss adjutantteineen olisi vähän myöhemmin käynyt katsastamassa, olisiko kunnalliskodin vanhasta navetasta eli Ammulasta vielä elokuvateatteriksi. Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut. Huovelin itse ei ollut tulipalon aikaan Äänekoskella, vaan hän oli Riihimäellä asepalveluksessa. Tulipalopaikalla oli sankasti väkeä. Tehtaan Vartija Kalle Häkkinen eli Tuti-Kalle yritti häätää pikkupoikia kauemmaksi, mutta kun kiväärinluoti napsahti koivunrunkoon hänen lähellään, tuli lähtö kunnon yövartijallekin. Näin kertoi Savelan Tippe.

Tulipalon jälkipuintia

Tulipalon syy selvisi jo sen kahdenkymmenen minuutin aikana, jolloin palomiehet alkuvaiheessa ennen konerikkoa olivat pääsemässä tulen herraksi. Paikalla olleet tehtaan palopäällikkö Ahllund ja VPK:n päällikkö Caján totesivat omin silmin, että keittiön savupiippu oli haljennut ja sieltä tuli oli päässyt leviämään laipion täytteisiin. Tilanne palopaikalla oli senkin takia jännittävä, että palavasta rakennuksesta kuului koko ajan paukahduksia. Liikkeellä oli hurjia huhuja asevarastoista ja muusta sellaisesta. Toinen huhu, jota palon jälkeen leviteltiin oli sellainen, että talo olisi sytytetty tahallaan palamaan. En tiedä, toimittiko poliisi virallisen tutkimuksen paloon liittyvistä asioista, mutta sen kummempaa asiasta ei seurannut. Todennäköisesti talossa oli suojeluskunnan jäljiltä jonkun verran ammuksia, jotka sitten palossa räjähtelivät. Jouko Huovelin sanoi itse varmasti nähneensä kiväärinpatruunoita sahanpurun seassa rakennuksen vintillä.

Vuonna 1947 elettiin Suomessa ns. vaaran vuosia, joihin kuului myös asekätkentäjuttu. Tätä koskevat oikeudenkäynnit olivat palokunnantalon palon aikoihin juuri meneillään ja kansa sekä sanomalehdet saivat aihetta peitsentaittoon. Laittonmia aseita lienee ollutkin Äänekoskella mutta ei VPK:n talolla. Toisenkinlaisia puheita tulipalosta on esitetty. Jotkut ovat olleet vakuuttuneita siitä, että Palomäen talon palo oli tuhopoltto.

Palokunnantalon omistuskysymys

Toinen huhu liittyy siihen, että tulipalon aattona oli kiistelty palokunnantalon omistussuhteista ja että tehtaan johto olisi halunnut tämän asian pois päiväjärjestyksestä. Tämän kirjoittaja ei usko kumpaankaan tuhopolttoteoriaan. Se kyllä ihmetyttää, ettei palokunnan talossa ollut huolehdittu paloturvallisuudesta. Tämä johtunee siitä, että talon omistussuhteet todella olivat oudot.

Aikanaan Äänekoski Oy oli lahjoittanut Palomäen alueen VPK:lle, joka omin varoin oli rakentanut sinne talon. Kirjallista lahjakirjaa ei ollut olemassa. Jatkossa kiinteistön käyttö ajautui suuressa määrin palokunnan lisäksi tehtaan ja suojeluskunnan käyttöön. Kun Äänekoski Oy möi koko tehtaan maaomaisuuksineen Wärtsilä-yhtymälle ja perustettiin Oy Wärtsilä Ab Äänekosken tehtaat, kauppakirjaan unohdettiin tehdä merkintä palokunnantalon ja sen tontin kuulumisesta VPK:lle. Uudet omistajat eivät aluksi ottaneet kuuleviin korviinsakaan palokunnan edustajien omistusvaatimuksia. Äänekosken tehtaiden paikallisjohtajana oli vuosina 1941- 51 tohtori Eric Wahlforss ja koko yhtymän pääjohtaja oli hänen veljensä Wilhelm Wahlforss eli kuuluisa Vikkelä-Ville. Vapaapalokunta kävi neuvotteluja Jyväskylästä palkatun asianajajan välityksellä ja mukaan vedettiin myös entistä jo ikääntynyttä Äänekoski Oy:n johtoa, muun muassa johtaja Ungern ja sahanhoitaja Lund.

Palokunnantalon tulipalo nopeutti tilanteen ratkaisua. Palopäivän iltana tohtori Wahlforss totesi: Se oli VPK:n talo, joka paloi. Hän myös ilmoitti, että palovakuutussumma 300 000 markkaa olisi palokunnan nostettavissa. Vähän myöhemmin pääjohtaja vuorineuvos Wahlforsskin ilmoitti tulleensa siihen tulokseen, että palanut kiinteistö oli VPK:n omaisuutta. Wärtsilän taholta ilmoitettiin, että uutta palokunnantaloa ei voitaisi rakentaa Palomäelle, jonka aluetta yhtiö tarvitsisi omaan käyttöönsä, mutta että yhtiö lahjoittaisi 3 000 neliön tontin Viiskulmasta ns. Myllylän pellosta uuden paloaseman paikaksi. Tontti oli entisen postitalon liepeillä. Wolter Westerholmin tullessa Eric Wahlforssin kuoleman jälkeen Äänekosken tehtaiden johtoon olympiavuonna 1952 paloaseman rakentaminen sai uutta vauhtia. Yhtiö ilmoitti tukevansa hanketta 6 miljoonalla markalla. Samanaikaisesti Äänekosken kauppala ilmoitti itse tarvitsevansa Viiskulman tonttia muihin tarkoituksiin ja tarjosi uutta tonttia Pitkänkadun varrelta ynnä välirahaa ja rakennusavustusta. Näin paloasema rakennettiin Koulunmäen perukoille, jossa sen vihkiäisiä vietettiin 2.10.1955.

Äänekosken uusi pelastuslaitos sijaitsee oivassa paikassa virran partaalla sadan metrin päässä entisestä palokunnan talon alueesta. Palomäen alueella jatkoi toimintaansa tehtaan rakennuttama ja vuonna 1939 valmistunut urheilukenttä, joka näki parhaat vuotensa 1950-luvun alussa. Siellä oli kolmella äänekoskelaisseuralla: Huimalla, ÄU:lla ja ÄPS:llä omat harjoitusvuoronsa arki-iltaisin. Sunnuntaina oli useinkin jokin kilpailutapahtuma. Urheilutapahtumista suurimpia olivat Huiman voimistelujuhlat ja jalkapallo-ottelut, ÄU:n amerikkalaiskilpailut yleisurheilussa ja ulkoilmanyrkkeilyt sekä tehtaan puulaakiottelut. Mutta ylivoimaisesti suosituin tapahtuma oli Äänekosken VPK:n syysjuhla. Niitä juhlamarsseja, pussitappeluja, lautasten särkemisiä, voimavasaranlyöntejä, musiikkiesityksiä ja elokuisten iltojen ilotulituksia en unohda koskaan. Soittopaviljonki, tanssilava ja huoltorakennukset muistuttivat vanhoista ajoista.

Lähteet

1. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander 2011