Äänekoski

Kuhnamon sauna

Peseytymispaikka ja sosiaalisen elämän keskus

Pukkimäen keltaisissa puutaloissa ei ollut pesumahdollisuutta. Tästä syystä yhtiö oli rakentanut Kuhnamo-järven rantaan 1920-luvun lopulla sauna- ja pyykkituparakennuksen. Se oli suuri tiilistä muurattu ja rappauksella pinnoitettu keltaiseksi maalattu rakennus. Saunaa hoiti saunottaja, joka asui lähellä olevassa pienessä mökissä. Saunottajan työtä hoitivat ainakin Maija Kauno, Kerttu Heimonen, Liisa Kaukometsä, Liisa Honkonen ja loppuvaiheessa aikaa myös Rauha Toivanen. Saunottajalla oli apunaan päivittäisissä toimissa lipunmyyjä ja ainakin Kaunon Maijan aikaan lipunmyyjänä oli Kaisa Aaltonen. Heidän lisäkseen saunan henkilökuntaan kuului pesijöitä, jotka yhdessä muun henkilökunnan kanssa pesivät saunan kylpyviikon jälkeen maanantaina. Sauna oli kiinni sunnuntaina sekä maanantaina ja varsinainen saunomisviikko alkoi sitten tiistaina, joka oli yleisellä puolella naisten saunapäivä. Keskiviikkona saunoivat miehet, torstai oli puoliksi ja perjantaina oli naisten saunavuoro. Lauantain koko päivä oli varattu miesten käyttöön.

Yleinen puoli ja tuntipuoli

Saunarakennuksessa oli yleisellä puolella sisälle tultaessa kapea eteinen, jonka sivustalla olevasta luukusta ostettiin saunalippu. Saunominen oli edullista ja maksoi lapsilta 10 penniä ja aikuisilta 25 penniä kerta. Useat saunojat ostivat lipun yhteydessä myös virvoitusjuomaa joko olutta tai limsaa. Juomat oli pinottu koreihin saunottajan kopin seinällä. Juoma maksoi 1970-luvulla yhden markan. Saunaan tultaessa vaatteet riisuttiin suuressa pukuhuoneessa, jonka vaatenaulakoihin ne asetettiin riippumaan. Usein pukuhuone oli täynnä tulevia tai pois lähdössä olevia saunojia ja siellä oli kostea, raskas ilma. Joskus joku halusi avata ovea tai ikkunaa tuulettaakseen pukuhuonetta, jotkut muut olivat heti sitä mieltä, että se piti sulkea kylmän tulon takia. Pesuvälineet mukana siirryttiin pukuhuoneesta pesuhuoneeseen, josta otettiin ämpäri mukaan ja mentiin löylyhuoneen puolelle. Muutamat saunojat toivat mukanaan oman ämpärin, mutta monet käyttivät saunan yhteisiä ämpäreitä. Siihen laskettiin kuumaa vettä ja huuhdeltiin pois edellisen käyttäjän jäljet. Tuntipuolella kävivät saunassa perheet ja siellä saunomisaikaa oli puolituntia löylyssä ja toinen puolituntinen pesuhuoneessa. Tuntipuolen käytössä oli kolme pukukoppia, joissa riisuttiin ja puettiin saunomisvuorojen yhteydessä. Kaksi kopeista oli ikkunallisia ja yksi ikkunaton niiden välissä.

Saunojen lauteet sijaitsivat korkeiden portaiden päässä rakennuksen etupuolella. Tilasta oli ulos ikkuna sekä pieni tuuletusluukku. Tapana oli, että uusi lauteelle tulija heitti tullessaan napullisen vettä saunan kiukaan suurista luukuista kuumille kiville. Lauteella saunottiin usein vastan kanssa ja kovien vastojien väliin joutuessaan saattoi saada kovat löylyt. Muutamat saunojat olivat niin taitavia, että saivat heitettyä vettä lauteilta monen metrin päässä olevalle kiukaalle. Lauteilla istuminen oli paljon muutakin kuin vain saunomista. Siellä puhuttiin työasioita työpaikoilta, muisteltiin sota-aikoja, kerrottiin kalajuttuja Keiteleeltä ja muisteltiin kovia löylynottajia sekä voimakkaita persoonia vuosien varrelta. Keskustelun aiheet vaihtelivat aina ajankohdan ja saunojien mukaan. Usein löylyhuoneesta kuuluikin kovaäänistä puhetta ja vastan läiskettä. Löylyn jälkeen saunojat pesivät itsensä vesiämpärin kanssa pesuhuoneessa. Suuren tilan seiniä kiersivät istuinpenkit, joilla saattoi istua. Pesuvälineinä saippua ja erilaiset harjat ja vamput. Monet pyysivät vieressä istujaa pesemään selkäänsä. Saunan ja pesun jälkeen höyryävät hahmot palasivat pukuhuoneeseen kuivattelua ja pukemista varten. Pyyhe päällä istuttiin penkeillä nauttien virvoitusjuomaa ja jutellen toisten kanssa. Talvella pakkasten aikaan kotiin palatessa tukka jäätyi ja joskus ehti tulla hieman kylmäkin. Tämä sama toistui päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen saunalla vuosikymmenien ajan. Kuhnamon sauna olikin asuinyhteisönsä tärkeä kohtaamispaikka ja sillä oli suuri sosiaalinen merkitys.

Saunatarinoita Pukkimäeltä

Aivan Kuhnamon saunan alkuaikoina rakennuksessa oli eri osastot miehille ja naisille. Tuolloiseen ajan kuvaan sopi hyvin se, että miesten ja naisten saunominen erotettiin ihan fyysisestikin toisistaan. Hiskinmäen saunassa oli tosin vuosisadan alkupuolella saunottu miesten ja naisten yhteissaunassa. Se koettiin silloin luonnollisena ja asiaa ei sen kummemmin ihmetelty. Tehtaiden myötä paikkakunnalle alkoi myöhemmin tulla vierasta väkeä ja sen myötä perinteinen yhteissaunakin alkoi saada ei-toivottuja piirteitä. Lopulta Hiskinmäelläkin luovuttiin yhteissaunomisesta. Miehet ja naiset saivat omat saunavuoronsa.

Martti Mäkisen kertomuksissa Kuhnamon saunaan liittyy monia hauskoja tarinoita. Hän kertoo esimerkiksi, kuinka naiset kuullessaan miesten puolella avattavan kiuasluukkuja, heittivät omalta puoleltaan täyden ämpärillisen vettä kiukaalla ja sulkivat sitten oman puolensa kiuasluukut. Tästä seurasi tietysti se, että kaikki löyly purkautui miesten avoimena olleiden kiuasluukkujen kautta miesten puolelle. Miehet oppivat piankin antamaan samalla tavalla takaisin. Myöhemmin tällainen ehkä vaarallinenkin kiusottelu kiellettiin.

Hän kertoo myös poikien tirkistelyretkistä naisten puolelle seuraavasti. Löylyhuoneiden välissä oli alakerran huoltotilaan johtavat portaat ja molemmilta puolilta saunaa portaikkoon avautuivat ovet. Kuhnamon vesi oli siihen aikaan vielä puhdasta ja portaiden kautta oli mahdollista päästä nopeasti uimaan. Tietysti pojat huomasivat, että naistenpuolen ovessa oli avaimenreikä, jossa ei ollut avainta. Reiästä katsomalla saattoi nähdä naistenpuolen vesiraanan edustaa. Siitä aitiopaikalta pojat seurailivat ja ihailivat avautuvia näköaloja. Tätä hauskuutta riitti niin kauan, että joku naistenpuolelta halusi samaan aikaan päästä uimaan. Menijä avasi huoltotilaan avautuvan oven ja sen takana kyykyssä ollut poika sai tällin ja mustelman päähänsä. Tämän jälkeen naistenpuolen oven avaimenreikään ilmestyi harmittavasti näköesteeksi avain.

Dallapé oli 1920-luvulla aloittanut suomalainen tanssiorkesteri, joka saavutti suurimman suosionsa 1930-luvulla. Orkesteri oli Keski-Suomen kiertueellaan tullut esiintymään myös Äänekoskelle. Oli lauantai ja aikaa sopivasti ennen esiintymisen alkua. Tällöin he kysyivät, että olisiko paikkakunnalla mahdollista päästä saunaan. Muusikot ohjattiin pian sen jälkeen Kuhnamon saunalle, jossa saunoivat ainakin Jori Malmstén, Helke Pahlman ja Eino Katajavuori. Monelle pukkimäkeläiselle oli varmaan suuri ja mieliinpainuva kokemus päästä saunaan yhtä aikaa maankuulujen Dallapé-orkesterin muusikkojen kanssa.

Pyykkitupa

Saunarakennuksen yhteydessä oli myös pyykkitupa. Siellä oli ainakin kolme suurta vesipataa kuuman veden lämmitystä varten. Pyykkärit laittoivat patojen alle tulet ja suuri vesimäärä kuumennettiin lähes kiehuvan kuumaksi. Ainakin osa pyykkäreistä toi mukanaan omat puut veden lämmitystä varten. Pyykkituvan toisella seinustalla olivat pesualtaat, joissa pyykki pestiin pyykkilautoja vasten hankaamalla pesuaineen kanssa. Kuuma vesi kannettiin pesualtaisiin ämpärillä ja kylmä vesi taas saatiin vesiraanasta laskemalla. Pyykinpesu oli hyvin fyysistä, koska apuna ei ollut koneita tai laitteita. Pyykinpesu Kuhnamon saunan pyykkituvalla oli ilmaista. Niin saunan kuin pyykkituvankin likavedet laskettiin putkella suoraan puhdistamatta Kuhnamo-järveen.

Mankeli

Saunan yläkerrassa oli suuri kivillä täytetty mankeli, jolla voitiin käydä mankeloimassa lakanat ja muut suuremmat tekstiilit. Laite piti käydessään kovaa kolinaa ja oli lasten mielestä vähän pelottavakin. Kierreportaat mankeliin nousivat tuntipuolen saunan eteisestä. Portaiden yläpäästä johti pimeä käytävä mankelihuoneeseen, joka sijaitsi rakennuksen eteläpäässä.

Saunarakennus kaupungin omistukseen

Kuhnamon sauna- ja pesularakennuksen sisätilat peruskorjattiin Metsäliiton Teollisuus Oy:n toimesta vuonna 1981. Tällöin rakennuksen tilojen käyttöä muutettiin rakentamalla yleisen puolen tiloihin WC ja ja suihkuhuoneet. Samalla toinen rakennuksen puusaunoista poistettiin ja sen tilalle tehtiin pienempi sähkösauna. Loppuvaiheessa käyttöään yhtiö myi Kuhnamon saunan Äänekosken kaupungille, jonka toimesta saunaan tehtiin suuria muutoksia. Tällöin saunan suuri puu kiuas muutettiin öljylämmitteiseksi ja samassa yhteydessä mm. lauteiden rakenne muuttui toisenlaiseksi. Lopullisesti Kuhnamon sauna poistui käytöstä Äänekosken uimahallin valmistuttua 1990-luvulla. Sen jälkeen rakennus myytiin yksityiselle yrittäjälle, joka on kunnostanut sitä kokous- ja ravintolakäyttöä varten.

Kuhnamon saunan pohjakuvat

Kuhnamon sauna- ja pesularakennus ehti palvella seudun asukkaiden pesu- ja pyykkipaikkana lähes 70-vuoden ajan. Toimintansa loppuaikoina saunarakennukseen tehtiin suuria muutoksia ja lopulta Äänekosken uimahallin valmistuttua vuonna 1996 rakennus poistettiin käytöstä. Alla olevat piirrokset kuvaavat Kuhnamon saunan rakennetta ennen siihen tehtyjä toiminnallisia muutoksia.

Lähteet

1. Valokuvat Väinö Kautto
2. Martti Mäkisen muistoja Äänekoskelta 1920- ja 1930-luvulta
3. Piirrokset Seppo Hännien 2015