Erämaiden asuttaminen
Kovalan jakokunta
Jakokunnan alueella oli vuonna 1776 kaksi taloa. Kovala Keiteleen rannalla ja siitä halottu Mannila Äänekosken rannalla. Veljekset hallitsivat kumpaakin taloa ja noin 1780 Kovala jakaantui kahtia, jolloin syntyi Ruokolahden talo, jonka isännäksi tuli kolmas veljes. Mannila jakaantui 1806 veljesten kesken kahtia, jolloin isän Lauri Laurinpojan antaman määräyksen mukaan vanhempi poika Juhana, joka sai 2/3 talosta, jäi vanhalle paikalle ja nuorempi poika Matti, joka sai 1/3 talosta, teki muuton lähistöllä olevalle Koskenalusahomaalle Sarvelan taloon. Isoonjakoon ryhdyttäessä tai sen toimittamisen aikoihin jakaantuivat Kovalan ja Ruokolahden talot kumpikin kolmeen osaan, joten osakkaita jaossa tuli olemaan kaikkiaan kahdeksan taloa.
Jakokunnan maat kartoitettiin vuonna 1831 ja isojako toimitettiin 1840. Maanjako-oikeus teki 1842 eräitä muutoksia rajoihin. Senaatin hyväksymän kuvernöörin tekemän esityksen mukaan jakokunnan kaikki maat oli saatu jakaa taloille. Veronalaista maata oli 2854 tynnyrinalaa 26 kapanalaa eli nykymitoissa noin 1410 hehtaaria. Tämä oli huomattavasti enemmän kuin mitä talojen yhteinen 1/2 manttaalia edellytti niiden saavan. Kuvernöörin voidessa hyväksyä korkeintaan 1700 tynnyrinalaa manttaalia kohti senaatti korotti tämän määrän 2000 tynnyrinalaan vähäisen joutomaan johdosta, jota ei oltu erotettu veronalaisesta maasta ja lisäksi korotettiin talojen yhteinen manttaalimäärä 1 manttaaliin. Jäännös 854 tynnyrinalaa 26 kapanalaa, mitä pidettiin sopimattomana uudistalojen muodostamiseen, jaettiin taloille metsäveroa vastaan, jota nämä joutuivat vuosittain suorittamaan 1/4 kopeekkaa tynnyrinalaa kohti.
Jakokunnan talot sopivat siitä, että vanhemmat talot Kovala, Ruokolahti, Mannila ja Sarvela jäivät Paadensalon kotialueelle, joka jaettiin niiden kesken. Uudet talot Koliseva, Jokela, Heinäaho ja Kytölä tekivät muuton Keiteleen takaiselle takamaalle, joka jaettiin kaikkien kahdeksan talon kesken kapeina kaistoina, jotka alkoivat Suomenniemen jakokunnan takamaan rajalta. Talot saivat pitää joitakin toisen talon maakappaleelle joutuneita niittylohkojaan. Keiteleen saaret tulivat olemaan talojen yhteisiä ja lisäksi määrättiin, että kukin talo saisi ikuisesti käyttää takamaalle raivaamiaan suopeltoja, vaikka ne jaossa olisivat joutuneet jonkin toisen talon maalle. Laidunmaan tulisi kuten aikaisemminkin olla yhteistä. Kantatalo oli jo edellisellä kaudella ostettu perintötaloksi. 1600-luvulla talon isännyyteen tulleen Kovasen suvun jälkeläiset hallitsivat Ruokolahden ja Mannilan osataloja koko kyseisen ajan. Kantatalo ja siitä myöhemmin halotut talot joutuivat vieraisiin käsiin. Takamaalle siirretyistä taloista halottiin kyseisenä aikana kaksi taloa kahtia.
Kovalan talon jakohistoria
Kovalan kantatalosta vuokraamisten, jakamisten tai lohkomisten kautta syntyneet torpat ja talot sekä niiden isäntien tai torppareiden talonhallintavuodet.
Kovalan jakokuntaLähteet
- Laukaan historia II, Nils Berndtson, 1986
