Äänekoski

Keski-Suomen opisto

Opiston alkuvaiheet

Tanskasta Suomeen levinnyt kansanopistoaate sai jalansijaa pian Keski-Suomessakin. Asiasta keskusteltiin 1870- ja 1880-luvulla erityisesti Jyväskylän kouluväen piirissä ja keskustelua edisti Kansanvalistusseura, jolla oli paljon vaikutusta maakunnassa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja sen mukana Hämäläisosakunta astuivat opistojen perustamisen käytännön toteuttajiksi. Niinpä vuosina 1890-1894 perustetuista 11 kansanopistosta 8 opistoa syntyi osakuntien esityön kautta.

Keski-Suomen Maamiesseura

Keski-Suomen Opisto, jonka nimi oli vuoteen 1948 saakka Keski-Suomen Kansanopisto, syntyi kuitenkin Keski-Suomen Maamiesseuran ja sitä lähellä olevien kansanopistoaatteesta innostuneiden henkilöiden aloitteesta. Itse asiassa Maamiesseura keskusteli asiasta jo 1880-luvulla, vaikka opisto perustettiin vasta seuraavan puolivälissä. Perustamiskysymykselle tarvittiin kuitenkin käytännön vauhdittajaa, josta kunnia lankesi kiistämättä Hämäläisosakunnalle. Se keräsi rahaa ja avustuksia niin, että opistotoiminnan alkuun luotiin tarvittava niukka pääoma. Työn tuloksena maaliskuussa 1894 voitiinkin pitää kansanopistoyhdistyksen perustava kokous.

Opiston vihkijäiset 1.11.1894

Opisto oli ilman muuta suunniteltu sijoitettavan maaseudulle, koska kansanopistoyhdistys pelkäsi kaupunkielämän haittaavan maalaisnuorison opinkäyntiä. Valtiopäivämies Kalle Piilonen lahjoitti opiston perustamiseksi rahasumman ja vielä lisäksi ison tuvan, jossa oli neljä kamaria ja eteisen käsittänyt rakennus. Tämän jälkeen olikin selvää, että opisto sijoitetaan Äänekoskelle. Opisto vihittiin käyttöönsä 1. marraskuuta vuonna 1894. Hämäläisosakuntaa edusti juhlassa maisteri ja tuleva Tasavallan Presidentti Juho Kusti Paasikivi, joka oli tuotava vesikelkalla Salakasta Kuhnamon yli, koska heikko jää ei kestänyt hevosen ja reen painoa.

Opisto siirretään Suolahteen

Kiinteistö siirtyi sittemmin kaupan vuoksi vasta perustetulle Äänekosken Osakeyhtiölle, joka kuitenkin lahjoitti sen takaisin opistolle. Kun vuosien 1907 ja 1908 tienoilla opiston todettiin jääneen laajentuneen tehtaan puristuksiin, ruvettiin harkitsemaan sen siirtämistä muualle. Monien keskisuomalaisten paikkavaihtoehtojen joukosta opisto päätettiin siirtää Suolahteen, koska etelämmäksi eli Jämsään oli juuri suunnitteilla oma opistonsa ja koska Suolahti rautatien pääteasemana ohjasi luontevasti nimenomaan pohjoisen Keski-Suomen liikennettä kohti itseään.

Opiston jäämiseen Suolahteen lienee vaikuttanut arvovallallaan Äänekosken Osakeyhtiö sekä Äänekosken nuoren seurakunnan kirkkoherra Frans Oskar Niemi, joka oli ilmeisen vihkiytynyt kansanopistoaatteen mies. Hänestä tuli joksikin aikaa Keski-Suomen Opiston johtajakin. Marraskuun 1. päivänä vuonna 1912 voitiin aloittaa kansanopiston yhdeksästoista lukuvuosi Suolahden Vallilassa, jonne Raitasen veljesten lahjoittamalle tontille oli valmistunut arkkitehti Yrjö Blomstedtin piirtämä uusi opistorakennus.

Opiston ideologinen tausta ja opiskelija-aines

Keski-Suomen Opisto syntyi maamme opistoista kahdentenatoista. Se kuului kansanopistojen perustamisen ensimmäiseen aaltoon, jossa maaseudun nuorisosta osaltaan yritettiin tehdä uskonnollis-isänmaallisin keinoin voimavara maamme autonomisen aseman kaventamispyrkimyksiä vastaan. Sen opetus keskittyi siksi pääasiassa uskontoon ja historiaan, mutta lisäksi painotettiin äidinkielen hallintaa ja kirjallisuuden tuntemusta. Sen sijaan käytännön aineet, kuten kotitalous ja käsityöt, jäivät aluksi vähäisemmälle huomiolle.

Keski-Suomen Opiston oppilasmäärät 1894-1910
Lukukausi	Oppilaita
1894-1895	57
1899-1900	34
1904-1905	48
1909-1910	29

Oppilasmäärältään Keski-Suomen Opisto kuului keskikokoisiin kansanopistoihin. Alkuun oppilaista suunnilleen puolet oli poikia. Yleinen suuntaus oli kuitenkin se, että opiskelijanuorison poikavaltaisuus kääntyi myöhemmin naisvaltaisuudeksi. Opisto pysyi tiukasti keskisuomalaisen nuorison opinahjona. Vanhan Äänekosken nuorison opiskeluhalukkuus kuitenkin vaihteli. Alkuinnostuksen jälkeen seurasi lamaannusaikana, jolloin koko opiston työ oli varojen puutteen vuoksi vaakalaudalla. On mahdollista, että kansanopiston ympäristön nuoret miehet hakeutuivat seudun teollisuuden rakennustöihin, uittotyömaille ja sahoille ja eivätkä siten tunteneet kiinnostusta hakeutua opiskelemaan. Nimenomaan 1900-luvun alusta pitäen lähiseudulta opistoon kirjoittautuneista lähes kaikki olivatkin tyttöja.

1900-luvun alussa kansanopistosta valmistuneet sijoittuivat usein maataloudelliseen yhdistystoimintaan sekä osallistuivat kunnallisiin ja seurakunnallisiin luottamustoimiin. Maatalouden harjoittaminen ja siihen liittyneet kysymykset leimasivat opistoelämää siitäkin syystä, että Keski-Suomen Maamiesseura oli kiinteässä yhteydessä opiston syntymiseen. Se antoi vuodesta 1902 lähtien opiston tiloissa omaa opetustaankin. Luonnollisesti opistolaisilla oli selkeä maalaistaustakin. Keski-Suomen kansanopistolaisista pääosa eli noin 70-75% oli talollisnuorisoa. Erikoista Keski-Suomen Opistolle oli runsas tilattomasta väestönosasta lähtenyt oppilasmäärä. Osuus oli jo alkuvaiheessa kymmenisen prosenttia, mutta se kohosi myöhemmin 1900-luvun alussa neljännekseen ja eräinä lukuvuosina sen ylikin. Nimenomaan Vanhan Äänekosken kylistä kotoisin olleista opistolaisista huomattava osa oli torppareiden tai mäkitupalaisten lapsia, kun talollisnuorison edustus käsitti suunnilleen loput eli luonnollisesti pääosan.

Kansanopiston merkitys lähitienoolle

Kansanopisto korosti Äänekoskea ja myöhemmin nimenomaan Suolahtea ja teki niitä tunnetuiksi. Opettajakunta toi seudun seurakuntaelämään ja vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan lisäväriään. Kansanopisto ja sen henkilökunta lienee merkinnyt lähitienoolle ja koko Vanhan Äänekosken alueelle enemmän kuin se, mitä opisto merkitsi lähistön asukkaille opinväylänä. Huomionarvoista on myös sekin, että kansakoulun tapaan kansanopisto demokratisoi lasten ja nuorison koulutusmahdollisuuksia. Sen myötä Vanhan Äänekosken tilattoman väestönosankin jälkeläisille ja nimenomaan tytöille alkoi aueta opinsaantiväyliä.

Keski-Suomen opiston toimintakertomus

Keski-Suomen opiston ja Äänekosken emäntä- ja isäntäkoulun toimintakertomus lukuvuodelta 1900-1901. Kirjoituksen laatija on kansanopiston johtaja Frans Oskar Niemi.

Keski-Suomen opiston valokuvia

Keski-Suomen Kansanopiston alkuvaiheen valokuvia Äänekoskelta.

Maamiespäivät opistolla 1903	Iltamat opistolla 1900-luvun alussa
Kansanopistoa 1900-luvun taitteessa	Kansanopisto ja vapaa Äänekoski

Lähteet

1. Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932, Jorma Wilmi, 1991
2. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011
3. Kansallisarkiston digikokoelmat