Sotajuttuja Äänekoskelta

Uuno Hännisen jatkosota

Uuno Hänninen 1914-2008

Uuno Hänninen 1914-2008

Reilun vuoden siviilissä olon jälkeen reservin korpraali Uuno Hänninen lähti jatkosotaan ilmoittautumalla 18.6.1941 11.D. Esikuntakomppaniaan, jonka pääasiallinen tehtävä oli huolehtia esikunnan arkisista toiminnoista kuten kuljetuksista sekä liikennepartioista. Kantakortin mukaan Hänninen toimi lähettinä kuten talvisodassakin, nyt vain etulinjan sijasta divisioonan esikunnassa. Eversti Kaarlo Heiskasen komentaman 11.D:n jalkaväkirykmentit JR8, JR29 ja JR50 aloittivat hyökkäyksen Värtsilän koillispuolelta 4.7.1941 edeten nopeasti kohti Jänisjärveä ja sen itäpuolta etelään Laatokan rantaan ja Jänisjoelle sulkien näin Sortavalan alueella olevien neuvostojoukkojen perääntymistien itään. Divisioonan esikuntakomppania seurasi hyökkäävien joukkojen perässä. Tämän vajaat kaksi viikkoa kestäneen hyökkäysoperaation jälkeen seurasi rauhallisempi jakso kunnes 11.D siirtyi uudelle toiminta-alueelleen Hyrsylän suuntaan.

E./JR50

Ennen taistelutoiminnan jatkumista korpraali Uuno Hänninen siirrettiin 16.8.1941 JR50:n Esikunnan jääkärijoukkueeseen, joka toimi suoraan rykmentin esikunnan alaisuudessa. Jääkärijoukkueen tehtävänä oli mm. rykmentin esikunnan suojaaminen ja sitä myös alistettiin tarpeen mukaan rykmentin pataljoonille. Korpraali Uuno Hänninen toimi jääkärijoukkueessa kivääriryhmän johtajana. Majuri Ahon, tulevan kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, komentama JR50 eteni helposti Ignoilan kylään 19.8.1941, mutta samana iltana Hautavaaran kylässä jääkärijoukkue joutui ankaraan taisteluun vihollisen kanssa. I/JR50:n avustuksella kylä vallattiin vielä samana iltana. Hautavaarasta hyökkäys jatkui Suojoen yli länteen Suvilahden kylään, joka vallattiin 21.8.1941. Suvilahdessa kohdattiin myös lännestä edenneet saksalaiset joukot. Suvilahdesta siirryttiin autokuljetuksin n. 40 kilometrin päähän Säämäjärvelle, jonka etelärantaa edettiin itään elokuun viimeisellä viikolla. Kovia taisteluita käytiin varsinkin Jessoilan ja Alekkan kylien alueella, missä vihollinen puolustautui sitkeästi panssarivaunujen tukemana.

Motti Säämäjärven eteläpuolla

Alueella Uuno Hännisen jääkärijoukkuetta käytettiin mm. nopeissa takaa-ajotehtävissä vihollisen perääntyessä kohti itää. Alekkan valtauksen jälkeen levättiin pari päivää kunnes 3.9.1941 JR50 aloitti etenemisen Alekkan itäpuolelta suoraan etelään. Säämäjärvelle johtavalle tielle syntyi motti jota III/JR50 jäi kypsyttämään I ja II Pataljoonan jatkaessa samaan aikaan kiivaasti etelään. Uuno Hännisen jääkärijoukkue alistettiin III Pataljoonalle 4.9.1941 yöllä ja aamuun mennessä motti oli selvitetty vihollisen rippeiden antautuessa. Seuraavana päivänä 5.9.1941 JR50 valtasi Suojunjoen rannalla oleva Kinnasvaara ja sen itäpuolella olevan Pogranitsnikin kylän. Lyhyen levon jälkeen JR50 ylitti Suojunjoen 7.9.1941 aamulla ja jatkoi etenemistä itään kohti Prääsää, joka oli liikenteen solmukohta ja portti Petroskoihin.

Prääsä

Prääsä-Petroskoi -maantie katkaistiin taistellen Prääsän pohjoispuolella Deggilammen alueella. Aamulla 8.9.1941 I-Pataljoona hyökkäsi tietä pitkin pohjoiseen Petroskoin suuntaan ja II ja III-Pataljoona etelään kohti Prääsää. Vihollisella oli tiellä useita panssarivaunuja mm. raskaita Klim Vorošhiloveja. Prääsä vallattiin 8.9.1941 kuluessa ja JR50 siirtyi kokonaisuudessaan sinne lepoon. Pohjoiseen edennyt ja puolustuskannalle joutunut I/JR 50 oli luovuttanut asemansa III/JR29:lle.

Prääsän valtauksen jälkeen rykmentin komentaja majuri Ahon esityksestä kaksi JR50:n miestä nimitettiin Mannerheim-ristin ritareiksi. Konepistoolimies Emil Pasasesta tuli ritari nro 14 päivämäärällä 26.9.1941 ja panssaritorjuntakivääriryhmän johtajasta Antti Sokasta ritari nro 23 päivämäärällä 12.10.1941. Perusteluissa mainitaan taistelupaikat Suvilahti, Jessoila, Kinnasvaara ja Prääsä.

Matrossa ja Polovina

JR50 oli Prääsän alueella kymmenisen päivää ja tänä aikana Uuno Hänninen osallistui useisiin syvälle vihollisen selustaan ulottuneisiin jääkärijoukkueen partioihin. Niillä tiedusteltiin vihollisen voimia ympäristössä. JR50:n hyökkäys jatkui 20.9.1941 aamulla kohti Matrossaa, jonka 22.9.1941 suoritetun valtauksen jälkeen tuli käsky edetä Polovinan kylään, joka vallattiin taistellen 24.9.1941.

Kohti Petroskoita

Tavoite oli näin saavutettu viisipäiväisten kovien taisteluiden jälkeen ja joukot asettuivat puolustukseen. Jääkärijoukkue sai rantavarmistustehtävän Suojunjoen etelärannalla Matrossan kylän kohdalla. Lepo ei kestänyt pitkään ja hyökkäystä jatkettiin kohti Petroskoita, joka oli vain 20 kilometrin päässä. Aamulla 26.9.1941 aloitettiin eteneminen kohti Vilgan kylää, joka vallattiin taistellen 28.9.1941. Valtauksen jälkeen Uuno Hännisen jääkärijoukkue lähetettiin ottamaan kosketusta viholliseen. Edettyään muutaman kilometrin se kuitenkin luovutti tehtävän JR 29:lle ja palasi takaisin Vilgaan, johon JR50 oli jäänyt divisioonan reserviksi.

Petroskoin valtaus

Suomalaiset olivat nyt Petroskoin porteilla sekä etelässä että lännessä ja lopullinen hyökkäys kaupungin valtaamiseksi oli alkamassa. JR50 ei osallistunut varsinaisen kaupunkialueen taisteluihin vaan se eteni 1.10.1941 aamulla Suolusmäkeen pari kilometriä Petroskoin luoteispuolelle. Samana päivänä suomalaiset valtasivat myös Petroskoihin joka nimettiin Äanislinnaksi. JR50:n taistelukomentoporras ja jääkärijoukkue siirtyivät kaupunkiin 1.10.1941 aamulla.

Jääkäriosasto Jäntti

JR50:n komentajan käskystä muodostettiin 3.10.1941 jääkäriosasto Jäntti, jonka osana jääkärijoukkue/JR50 aloitti seuraavana aamuna Gromovskojen niemimaan etelä- ja kaakkoisosien puhdistamisen vihollisista. Edellä tietä pitkin edennyt 32. Rajajääkärikomppania ilmoitti, että vihollinen on varustetuissa asemissaan Jalguban lahden koillisrannalla. Jääkäriosasto Jäntti lähetettiin kiertämään puoli kilometriä leveää lahtea. Polkupyörillä liikkunut osasto joutui vihollisen saartamaksi ja katkeraan taisteluun. Vetäytyminen onnistui vain raskain tappioin. Jääkarijoukkueesta kaatui taistelussa 3 miestä. Se oli suurin yhden päivän tappio koko hyökkäysvaiheen aikana joukkueelle. Seuraavana päivänä rykmentin komentaja majuri Aho palkitsi miehiä kunniamerkein. Korpraali Uuno Hänninen sai 2. luokan Vapaudenmitalin perusteluilla: Jatkuvasti tarmokas ja rohkea partiomies.

Jalguba

Vihollisen tuleen sytyttämä Jalguba vallattiin syöksyveneiden ja savutuksen avulla 6.10.1941. Jääkäriosasto Jäntillä oli operaatiossa vihollista sitova tehtävä lännessä ja luoteessa. Valtauksen jälkeen jääkäriosasto Jäntti alistettiin II/JR50:11e ja se aloitti yhdessä 32. RajaK:n kanssa etenemisen kohti Äänisen rannalla olevaa Keski-Suisaaren kylää. Vihollinen vetäytyi Äänistä pitkin pois ja suomalaiset saapuivat 7.10.1941 kylään, jonka siviiliväestöä ei oltu evakuoitu.

Siirtyminen Syvärille

Tänne Äänisjärven maisemiin päättyi korpraali Uuno Hännisen hyökkäysvaihe vuonna 1941. Koko 11. Divisioona koottiin reserviksi muiden joukkojen jatkaessa hyökkäystä pohjoiseen kohti Karhumäkeä. Lokakuun puolessa välissä 11.D aloitti siirtymisen etelään kohti Syvärin alajuoksua ja se alistettiin saksalaiselle 163. Divisioonalle, jonka aikomuksena oli hyökätä Syvärin yli ja kohdata etelästä etenevät saksalaisjoukot Tihvinän alueella. JR50 siirtyi rintamavastuuseen 1.12.1941 Syvärin rannalle Kuuttilahden ja Lotinanpellon väliselle alueelle. Syvärin ylimeno ei koskaan toteutunut saksalaisten jouduttua vetäytymään valtaamastaan Tihvinästä.

4./JR8

Joulukuussa aloitettiin myös suomalaisten joukkojen uudelleenjärjestelyt vanhempien ikäluokkien kotiuttamiseksi. Korpraali Uuno Hänninen siirrettiin 7.12.1941 JR8:n II Pataljoonan 4. Komppanian II joukkueeseen. Komppanianpäällikkönä siinä toimi luutnantti Karanka ja II joukkueen johtajana oli vänrikki Mylläri. JR8 kuului myös 11. Divisioonaan. Rykmenttiä on kutsuttu Ukoksi sen peitenimen mukaan ja myös Tuntemattoman sotilaan rykmentiksi, koska sen I Pataljoonassa palveli kirjailija Väinö Linna. Uudelleenjärjestelyssä JR8:sta piti tulla 8. Prikaati, mutta muutos ei koskaan toteutunut.

Asemasota Syvärillä

4./JR8 oli mm. Laatokalla rantavarmistuksessa ennen kuin se helmikuun 1942 alussa siirtyi autokuljetuksin Syvärin eteläpuolelle Pertjärvelle, josta hiihdettiin linjoille Juksovanjärven eteläpuoliselle alueelle. Tällä asemasodan rintamalinjalla JR8 tuli olemaan yli kaksi vuotta aina kesään 1944 asti. Asemasodan kovimmat taistelut käytiin huhtikuussa 1942 vihollisen aloittaessa Syvärin rintamalla hyökkäysten sarjan. II/JR8 torjui hyökkäykset lohkollaan aiheuttaen viholliselle satojen miesten tappiot. Omista tappioista kirjattiin taistelukertomukseen: Ei yhtään haavoittunutta. Ei yhtään kaatunutta. Asemasota jatkui kyllästyttävänä Kim- ja Särkijärvien alueella ja päällystöllä oli täysi työ keksiä mielekästä tekemistä miehille. Vuoden 1943 heinäkuussa komppanioita numeroitiin uudelleen, kun konekiväärikomppaniat otettiin mukaan samaan juoksevaan numerointiin kuin kiväärikomppaniatkin. Uuno Hännisen komppaniasta tuli silloin 5./JR8.

Suurhyökkäys Kannaksella 9.6.1944

Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella alkoi 9.6.1944 edeten nopeasti kohti Viipuria. 11. Divisioona siirrettiin apuun Karjalan kannakselle, mutta JR8 jäi Itä-Karjalaan 7. Divisioonan alaisuuteen. Rykmentti irtautui 18.6.1944 asemistaan vihollisen huomaamatta. Majuri Prihan komentama II/JR8 vetäytyi reittiä Latva-Tarsepol-Kaskana. Neuvostoliitto oli aloittanut suurhyökkäyksen myös Syvärillä, mutta sen painopiste oli lännempänä lähempänä Laatokkaa. Ensimmäiset viivytysvaiheen tappiot 5./JR8 kärsi 1.7.1944, kun neljä miestä haavoittui marssilla Vieljärvi-Palalahti vihollisen ilmatoiminnan seurauksena. II/JR8 asettui 3.7.1944 puolustukseen Tulemajärven kaakkoispäähän Kohtaselän alueelle.

Varsin sekava vaihe JR8:n historiassa ajoittuu päiviin 4.-6.7.1944, jolloin II/JR8 taisteli Tulemajärven lounaispuolella ja Tulemajoella. Vihollinen pääsi 5.7.1944 läpimurtoon II/JR8:n lohkolla ja katkaisi 5./JR8:n yhteydet selustaan. Pataljoona vetäytyi hajanaisina osina yli Tulemajoen jättäen mm. ajoneuvonsa viholliselle. Seuraavana päivänä sama toistui ja pataljoona kiersi jälleen metsien kautta päätyen vanhan valtakunnan rajan yli Käsnäselän pohjoispuolelle Retshuun. Rykmentissä ei oltu tyytyväisiä pataljoonaan ja sen komentaja majuri Priha sai mennä. Uudeksi komentajaksi tuli 6.7.1944 illalla kapteeni Pietiläinen. 5./JR8:n tappiot 4.-6.71944 oli viisi haavoittunutta.

Vihollinen oli katkaissut Retshusta pohjoiseen Saarijärvelle ja edelleen Loimolaan johtavan tien. III/JR8 ja II/JR8 määrättiin avaamaan tietä. Varhain aamulla 7.7.1944 III/JR8 aloitti etenemisen ja kohtasi vihollisen 2 km suuresta Retshujärvestä pohjoiseen ja työnsi sitä taistellen kilometrin verran taaksepäin. Etenemisen pysähdyttyä oli II/JR8:n vuoro. Klo 7 aloitettu hyökkäys pysähtyi murhaavaan tuleen vain kivenheiton päähän vihollisen asemista. Tappiot olivat suuret, 5.K:sta kaatui 7 miestä ja sotamies Pekkinen katosi lopullisesti. Haavoittuneita oli niin ikään 7 miestä, joista luutnantti Pöyhönen kuoli vielä samana päivänä. Kaikkiaan rivistä poistui siis 15 miestä. Suurimmat yhden päivän tappiot koko vuoden 1944 aikana ja tämä kaikki reilun tunnin aikana.

Lännempää löydettiin uusi perääntymistie kohti Loimolaa. Näin päättyi kesän 1944 vetäytymisvaihe ja JR8 asettui puolustukseen U-asemaan, joka alkoi Laatokan rannalta ja kulki Nietjärven kautta pohjoiseen Loimolan alueelle. II/JR8 asettui etulinjaan Loimolasta n. 5 km kaakkoon. U-asemassa II/JR8 kävi kovimmat taistelunsa heti asemiin ryhmittymisensä jälkeen. Vihollinen eteni Käsnäselästä tulevaa tietä pitkin ja pääsi 10.7.1944 JR8:n asemien taakse. 5./JR8 määrättiin vastaiskuun, joka pysähtyi komppanianpäällikkö luutnantti Räsäsen ja joukkueenjohtaja Tähkan haavoittumiseen. Lisäksi kaatui sotamies Matikainen ja haavoittui 7 miestä, joista sotamies Sorsa kuolettavasti. Linja saatiin kuitenkin muiden toimesta palautettua ja läpi päässeet viholliset panssarivaunuineen motitettiin. Vihollinen jatkoi hyökkäilyään seuraavinakin päivinä ja yritti saada yhteyden palautettua motissa olleisiin joukkoihinsa siinä kuitenkaan onnistumatta. Motti piti puolensa kuitenkin melkein viikon kunnes 16.7.1944 varhain aamulla se saatiin puhdistettua. Samana päivänä 5./JR8 kärsi viimeisen tappionsa sodassa Neuvostoliittoa vastaan, kun kersantti Jääskeläinen haavoittui kuolettavasti. Taistelu U-asemassa alkoi rauhoittua asemasodaksi.

Aselope ja Lapinsota alkaa

Sota Neuvostoliittoa vastaan päättyi 4.9.1944 aselepoon. JR8:n sota ei kuitenkaan vielä loppunut, vaan se komennettiin vielä Lappiin saksalaisia karkottamaan. Rykmentti laivattiin Oulussa ja se saapui jo aikaisemmin vallattuun Tornioon 11.10.1944, mistä rykmentti lähti pohjoiseen seuraamaan Tornionjoen vartta pohjoiseen vetäytyviä saksalaisjoukkoja. 5./JR8 jäi kuitenkin Tornioon suorittamaan ikävää tehtävää. Se määrättiin suorittamaan kaatuneiden huoltoa. Saksalaiset haudattiin paikalle ja suomalaiset lähetettiin kotipitäjiin. Komppania liittyi takaisin pataljoonaansa vasta n. viikko myöhemmin Pellossa 120 kilometrin päässä Torniosta. Matkaa jatkettiin pohjoiseen ja 24.10.1944 Kolarissa 5.K menetti ensimmäisen miehensä Lapin sodassa, kun sotamies Hämäläinen haavoittui miinasta. Seuraavana päivänä II/JR8 siirtyi ensimmäistä kertaa kärkeen. Viholliskosketusta ei ollut pieniä varmistusosastoja lukuun ottamatta, kunnes 26.10.1944 noin 30 km Muonion kirkonkylän eteläpuolella eteneminen pysähtyi tykistön ja kranaatinheittimien tukemien saksalaisten tuleen. Saksalaisilla oli iso huoltokeskus Muoniossa ja se haluttiin evakuoida ennen kuin vetäytymistä jatkettaisiin pohjoiseen.

Aselepopäivän tapahtumia

Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton kanssa solmittiin 4.9.1944. Päämaja antoi sen vuoksi II ja VI:lle AK:lle 4.9. kello 3.15 käskyn vihollisuuksien lopettamisesta 4.9. kello 7. Joukkojen oli kuitenkin yhä pysyttävä asemissaan. Suomalaisten aseet vaikenivat II AK:n ja VI AK:n vastuualueella määräaikana, mutta neuvostoliittolaisten tulitoiminta jatkui seuraavaan päivään saakka. Neuvostoliittolaiset lopettivat taistelutoimintansa Laatokan Karjalassa vasta 5.9. kello 8. Seuraavassa joitakin tapahtumia JR8:n lohkolta aselepopäivältä.

Muonion taistelu

Muonion valtaamiseksi JR8 lähti koukkaamaan. I/JR8 ja II/JR8 koukkasivat idästä ja tulivat takaisin maantielle noin 2 km Muonion kirkonkylän eteläpuolella 29.101944 aamupäivällä. Alkoi ankara taistelu, kun katkaisukohdan eteläpuolelle saarroksiin jääneet ja heitä pohjoisesta avustavat saksalaiset yrittivät avata perääntymistietä. Aukko syntyikin suomalaisten puolustukseen ja iltapäivällä saksalaiset murtautuivat pohjoiseen. Tässä Uuno Hännisen viimeisessä taistelussa 5./JR8 kärsi raskaat tappiot. Kaatuneita oli 6 miestä ja haavoittuneina 7. Eteneminen jatkui poltetusta Muoniosta vielä pohjoiseen. Saksalaiset nähtiin vielä Utkujärven koillispäässä mihin II/JR8:n koukkausyritys pysähtyi. Yli-Muonion kylään päästiin kuitenkin tien suunnassa ja saksalaiset jatkoivat vetäytymistä.

Palvelusaikaa yli 5-vuotta

JR8 ei enää lähtenyt seuraamaan vihollista, vaan aloitti kotiutustoimet. Korpraali Uuno Hänninen lähti 5.11.1944 pitkälle kotiutusmarssille kohti etelää. Lopullisesti hänet kotiutettiin 27.11.1944. Sotapalvelusta jatkosodassa hänelle kertyi siten liki 3,5 vuotta. Yhdessä n. 7 kuukauden talvisotapalveluksen ja vuoden varusmiesajan kanssa palvelusta kertyi kaikkiaan yli 5 vuotta. Vuonna 1968 Uuno Hänninen ylennettiin reservin alikersantiksi. Hän kuoli 94-vuotiaana 20.12.2008.

11.DE henkilöluettelo

Luettelo 11.Divisioonan vahvuuteen otetuista henkilöistä 18.6.1941.

Taistelukertomus Syväriltä 11.4.1942-20.4.1942

Komentaja majuri Heikki Väänänen II/JR8. 6.K. oli poissa vahvuudesta, koska se oli alistettuna I pataljoonalle. Tykistöä käytettävissä: Rask.Psto 30 ja Kev.Psto 10 tuli. Patterin päällikkönä pataljoonan lohkolla kapteeni H. Blomqvist tulenjohtueineen Rask.Psto 30:stä. Pioneeria: alistettu 2 joukkuetta pioneeria 3/Pion.P28:sta.

Tuntolevyluettelo 4./JR8:n II-joukkue

JR8:n 4.komppanian II-joukkueen tuntolevyluettelo 15.12.1944

Lähteet

  1. Propatria/Sota-arkisto