Äänekoski

Hiljaiset tehtaat

armon vuonna 2009

Eräänä kauniina syyspäivänä kävellessäni Hiskinmäen sillalla ja ottaessani kuvan tehtaista tuli mieleeni monia vanhoja asioita vuosikymmenien takaa. Kovin näytti siellä hiljaiselta. Ei ollut minkäänlaista liikettä missään. Ei näkynyt autoja, hevosia eikä edes ihmisiä missään päin. Maisemat ovat muuttuneet paljon sitten 1940-50 lukujen jälkeen, mutta niinhän ovat ihmisetkin tehneet.

1940-luvun nuoret, jotka aloittivat työelämänsä Äänekosken tehtailla, muistavat vielä hyvin sen touhun ja kiireen mikä tuohon aikaan tehtailla vallitsi. Väkeä tuli ja meni virran molemmilla puolilla työhönsä. Hevosia kävellä löntysteli vieden ja tuoden kuormiaan. Pikkupässit olivat jokapäiväinen näky alueella. Virran poikki kuljettiin viistoon Punaista siltaa pitkin. Sitä siltaa käyttivät hiskinmäkeläiset koululaisia myöten ja he kaikki kulkivat jalan. Pyöriä ei tuolloin vielä ollut monellakaan, mutta eipä ollut kiirettäkään.

Näkymä noista ajoista on muuttunut paljon. Voimalaitoskanavan oikealla puolella oli ennen ns. kuiva koski. Se oli padottu yläpäästään ja patojen vuotaessa vettä valui hiljalleen kuivaan koskiuomaan. Joskus viikonloppuisin, kun lussit avattiin, vettä ryöppysi kovalla pauhulla kohti Kuhnamoa. Tapahtumaa tuli aina seuraamaan suuri joukko ihmisiä. Kun lussit sitten lopulta suljettiin, koskeen nousseita lohia jäi usein satimeen kosken syvänteisiin. Joskus joku uskalias kalamies sai sieltä salaa itselleen helpon saaliin.

Tehdasalue on sulkeutunut

Noihin aikoihin tehdasalue ei ollut vielä suljettu kuten nykyään. Nykyisin alueelle kuljetaan vain luvan perusteella. Tehtailla käy työssä tänä päivänä paljon vähemmän työväkeä kuin ennen ja ulkotöissä ei näe enää juuri ketään. Ennen tämäkin oli toisin. Kanavan länsipuolella meni tuolloin tukkiränni, jota pitkin uitettiin vuosien ajan valtava määrä tukkeja Äänejärvestä alas Kuhnamoon. Tukkiränni oli alkujaan Kalle Piilosen omistama. 1960-luvulla aloitettu tehokkaampi nippu-uitto lopetti tukkirännin käytön. Lopulta loppui myös sahan toiminta Kuhnamon rannoilla. Se sijaitsi ennen suunnilleen niillä kohdin, missä nyt toimii Metsä-Botnian sellutehdas. Tukkirännin vieressä oli tehtaan ulkotyöosaston tukikohta. Sieltä lähti aamuisin liikkeelle legendaarinen haalausporukka. Se oli perustettu alkujaan suurien koneiden siirtoon eli haalaukseen. Ainoana työkalunaan heillä oli muutama rautakanki. Nostureita tai muita vastaavia apuvälineitä ei vielä ollut. Työporukkaan kuului mm. Anttilan Jaska, Heikkilän Yrjö, lsi, Iso-Lassi ja oli siellä vielä muitakin. Se oli hupaisaa porukkaa. He kaikki ovat aikoja sitten jo kuolleet.

Väyrys-Matti ja Hauta-Matti

Virran itäpuolella lähellä happotornia sijaitsi ennen rakennusosaston tukikohta. Aamuisin siellä oli kiirettä, kun Väyrys-Matti pani tuulemaan. Työnjaon jälkeen miehet ja naiset hävisivät ripeästi työmailleen ympäri tehdas- ja asuntoaluetta. Myös hevosmiehet lähtivät hevosineen liikkeelle. Ajoja oli tuohon aikaan paljon eikä autoja vielä ollut, joten kaikki ajot tehtiin hevosten avulla. Töitä riitti kaikille halukkaille ja töihin pääsi helposti. Aamulla tänne vain klo 7, sanoi Matti jonkun töitä kysyessä. Virran länsipuolella isännöi Pohjanmaalta tullut toinen Matti. Hän oli Matti Hautamäki eli Hauta-Matti urheilumies Erkin Hautamäen isä. Erkin kanssa otettiin joskus yhteen kiekonheiton merkeissä. Yhtiön urheilutoiminta vilkastui jo Wärtsilän aikoihin ja se oli hyvinkin pirteää ja monipuolista. Se antoi mukavaa vastapainoa työlle. Osastojen väliset kilpailut olivat aina jännittäviä ja mukaansa tempaavia. Yleisöä oli aina runsaasti seuraamassa kisoja kesällä ja talvella.

Pikkupässit kuormajuhtina

Kuiva koskiuoma hävisi 1960-luvulla, kun paikalle rakennettiin kanava, jota pitkin tukkiniput uitettiin ja siirrettiin nippunosturilla Kuhnamoon. Senkin toiminnan päättymisestä on jo hyvin paljon aikaa. Yhtiössä toimineet monet pienet yksiköt on myös lopetettu. Monet vanhemmista muistavat vielä hyvin esimerkiksi tehtaan puutarhan nykyisen Lidl'n kaupan lähellä sekä puusepänverstaan paperitehtaan viereltä. Tehdasalueella ei näe enää hevosia eivätkä pikkupässit ja niiden vaunut kolistele enää hiljalleen eteenpäin. Yksi tehtaan pikkupässeistä on museoitu ja jätetty muistoksi tehtaan sisääntulotien varrelle muistuttamaan menneistä ajoista. Toivottavasti se kertoo jotakin tämän päivän nuorille siitä työstä ja kiireestä, joka virran molemmin puolin on aikanaan vallinnut.

Mannilan tila

Entisen kemiallisen tehtaan edessä oli vielä 1940-luvulla aina suuret kasat lautoja ja lankkuja. Siinä minäkin istuin monet pitkät päivät oikoen nauloja, jotka olin kiskonut irti laudoista. Jokainen naula ja lauta käytettiin siihen aikaan uudelleen, koska oli kova puute kaikesta tavarasta. Tänä päivänä tuon ajan toiminta tuntuu vain hauskalle. Vanhempi sukupolvi muistaa miten kaikesta oli ennen puutetta ruokaa myöten. Maataloutta yhtiössä harjoitettiin vielä jonkin aikaa sotien jälkeen. Mannilan tilalla oli sitä varten hevosia ja työvoimaa. Mannilasta haettiin maitoa moneen paikkaan ja myös Hiskinmäelle. Mannilan tilakin on ollut kauan poissa. Se sai väistyä uuden kartonkitehtaan tieltä ja moni äänekoskelainen tuskin enää Mannilaa muistaakaan.

Miljoonatie, Tenttukerho ja Sellutehtaat

Sulfiittisellutehtaan ja Mannilan välistä kulki Miljoonatie. Se vei sahalle ja tehtaan herrojen asunnolle. Siitä ilmeisesti on tullut tien nimi. Kemiallisen tehtaan kohdalla Miljoonatien varrella sijaitsi Tenttukerho. Se oli kunnostettu vanha Äänekosken rautatieasemarakennus, joka oli siirretty tähän paikalle. Ei ole enää tiedossa, kuka rakennuksen nimen keksi. Monet Kemiallisen pikkujoulut siellä pidettiin ja niitten juhlien seurausta lienee talon nimitys. Sekin kerhotalo on jo kauan sitten purettu pois.

Kun sulfaattisellutehdasta alettiin rakentamaan 1950-luvun lopulla Äänekoskelle, täällä elettiin suurta rakentamisen aikakautta. Työmaa antoi työtä suurelle määrälle rakentajia ja sitten valmistuttuaan vielä vakituisen työpaikan isolle määrälle ihmisiä. Aika kului ja vuosikymmenet vierivät. Tuli aika, jolloin perinteinen sulfiittisellutehdas, joka oli ollut merkittävä työnantaja paikkakunnalla, lopetettiin. Samalla sen suuri ja kauas näkyvä monumentti happotorni kävi tarpeettomaksi, joten senkin kohtalona oli purkaminen. Myös 1950-luvun lopulla käynnistynyt sulfaattisellutehdas tuli vähitellen tiensä päähän. Aika ajoi lopulta sen ohi. Tehdas kävi liian pieneksi ja sen tekniikka vanhentui. Lopetettujen vanhojen sellutehtaiden tilalle rakennettiin 1980-luvulla uusi Botnian sellutehdas, joka piristi ilmapiiriä paikkakunnalla.

Äänejärvi puuvarastona

Jos tilanne on muuttunut Hiskinmäen sillalta tehtaalle päin katsottaessa, niin on maisema muuttunut paljon myös sillan pohjoispuolellakin. Sielläkin oli ennen kiirettä ja vilinää pitkin kesää. Sitä mukaa, kun puuta saatiin kuljetettua tehtaalle, niin uutta lastia tuotiin Keiteleeltä jo kovalla kiireellä. Puuta kuljetettiin noihin aikoihin järviä pitkin suurina lauttoina. Kiramot ja nosturit nostivat puuta ylös järvestä kahdessa vuorossa. Sitä mukaa, kun vaunut täyttyivät, pässinjuna tai myöhemmin traktori vei ne tehtaan tarpeisiin. Tullessaan takaisin se toi tyhjät vaunut odottamaan kuormausta. Äänejärvi oli noihin aikoihin aina puutavaraa lähes täynnä. Varmaan osin siitäkin syystä se oli myös hyvin kalaisa paikka. Monet isotkin saaliit saatiin kiramon seuduilta ja nippujen välistä ihan vain onkimalla. Nykynuoria onkiminen ei enää taida paljoa kiinnosta niin mukava ja jännittävä harrastus kuin se onkin.

Häränvirrasta Aution pelloille

Laivarannassa oli ennen moottorikoppeja paljon. Siihen aikaan ei kukaan olisi uskonut, että Häränvirran yli vielä tehdään silta. Aution talon pellolle Häränvirran itäpuolelle on myös rakentunut pitkä rivi omakotitaloja. Sillä paikalla oli ennen metsää ja peltoja sekä paljon variksen pesiä. Koko Ääneniemi tai entinen Suomenniemi on kohta muuttunut asutuksi. Äänekosken kylä kasvaa, kunhan vain on työtä tarjolla ihmisille. Siitähän se hyvinvointi tänä päivänä on kiinni. Yksi tehtaiden vanhimmista rakennuksista on vesivoimalaitos. Se rakennettiin 1930-luvun alussa. Tehtaiden alkuaikoina se jauhoi sähköä tehtaan käyttöön sekä antoi valoa myös Äänekosken kauppalan koteihin. Niitä ajoista on elämä muuttunut paljon. Paikkakunnalla on tapahtunut suuri rakennemuutosta ja tehtaat ovat hiljentyneet.

Lähteet

1. Mukaelma Aarno Hämäläisen kirjoituksesta Pässinrata 2009/2010 lehdessä, sivut 47-49