Lippalan historia

Torpan alkuperäinen nimi oli Haapaharju. Sen perusti Joonas Lindqvist Möttölän talon maalle 1850-luvulla. Maantieteellisenä paikannimenä Haapaharju sillä paikalla esiintyy jo vuoden 1785 kartassa. Joonas perheineen oli aikaisemmin kirjoilla Simolan talossa, joka sijaitsi Eerolan ja Aholan välissä. Se yhdistyi myöhemmin Eerolaan. Vaimo Maria oli Simolan tytär, ja heidät oli vihitty 1848. Sitä ennen Joonas asui Möttölässä 1840-luvun alussa. Hän oli syntynyt Kiimasjärven kylässä ja vanhemmat olivat Matti Siistonen ja Sofia Nikarainen.

Joonas oli ammatiltaan pitäjänsuutari ja varmaankin sillä elätti perheensä. Peltoja toimeentulon lähteenä ei siihen aikaan vielä ollut. Perheeseen kuuluivat seuraavat henkilöt:

Nimi	Syntynyt-Kuollut	Tietoja
Joonas	1819-1872
Maria Matintytär	1826-1901
Kalle	1845-1916	Meni Verkkalaan torppariksi
Rosa-Maria	1853-1910	Meni Pajalaan torpan emännäksi
Oskari	1854-1919	Meni Lahdenahoon torppariksi
Juho	1860-1865
Amalia	1863-	Tunnettiin nimellä Pulloposki-Amalia
Gunilla-Sofia	1866-	Naimisiin Otto Flyktmanin kanssa
Selma-Johanna	1870-	Naimisiin Lehdon torppaan

Suku hävisi Haapaharjulta 1870-luvulla. Joonas kuoli 1872, jonka jälkeen Kalle rupesi Torpan isännäksi. Hän joutui Turkin sotaan 1877 ja sieltä palattuaan oli Verkkalassa torpparina. Oskari meni Nääsilään rengiksi ja perusti sieltä käsin Lahdenahon torpan. Hänen vaimonsa oli Sarjan tyttäriä. Äiti Maija ja nuorimmat sisarukset seurasivat Kallea Verkkalaan.

Heidän tilalleen Haapaharju sai uudet asukkaat:

Lippa-Kaisan aika

Nimi	Syntynyt-Kuollut
Kalle Juhonpoika	1824-1879
Kaisa Juliana Juhontytär	1842-1906
Anton	1872-
Juho Jooseppi	1873-
Emma Juliana	1876-

Heidän lisäkseen perheeseen kuului 1863 syntynyt Kustaa Kautto, Kaisan ensimmäisestä avioliitosta. Torpan nimi muuttui ensin Harjuksi ja sitten Lippalaksi Kallesta mainitaan, että hän oli raihnainen silmäpuoli ja kapiköyhä. Kaisa harjoitti kupparin ammattia ja elätti sillä perheensä. Häntä kutsuttiin Lippa-Kaisaksi ja hän lienee antanut torpalle vielä nykyisinkin käytössä olevan nimen. Kallen kuoltua perhe muutti Pellonpään torppaan. Kustaa Kautto asui myöhemmin Mykylässä suutarina ja tunnettiin Myky-Kustina. Hänen poikansa oli Luuskalan Kalle. Kustaan luona Mykylässä Kaisakin vietti vanhuutensa ja sinne hän kuoli 1906.

Eero Kustaa Oksasen aika

Kaisan jälkeen Lippalan eli Harjun torpanoikeudet olivat Eero Kustaa Oksasella. Hän oli Laurilan talon poika Salakasta ja lapseton. Suojoella Seppälän torpassa asui Seppä Hermanni Salmelin ja vaimonsa Ulrika Ström. Heidän luonaan asui tyttärentyttärensä Elina Laurinen, joka oli Eero Kustaa Oksasen velipuolen tytär. Elina meni naimisiin Myllylän pojan Eero Kustaa Parantaisen kanssa 1885 ja sai setältään Lippalan torpanoikeudet. Pariskunta muutti Lippalaan keväällä 1886 ja siitä lähtien on Parantaisten suku Lippalassa asunut. Torpan isäntää sanottiin Lippa-Kustiksi.

Parantaisten aika

Urho Parantainen, Kustin vanhin poika kertoi Viljo Mehtolalle Lippalan elämästä seuraavasti: Parantaisten muuttaessa Lippalaan oli torpassa vain pieni perunapelto. Vain taivasta näkyi puiden välistä. Tupa oli neliön muotoinen, viisi kyynärää kanttiinsa, yksi ikkuna, kiviuuni ja ovena vanha yksinkertainen aitanovi. Kalustona oli sänky, pieni pöytä, kaksi rahia, kätkyt ja rukki. Piippu oli muurattu liuskekivistä ja johti uunista suoraan katolle. Savupelti oli ruostunut rikki, muta se esti kuitenkin katolta piippuun tungettavan räsytupon putoamisen alas. Kun uuniin tehtiin tuli, työnnettiin tuppo koukulla piipusta ulos. Hellaa ei myöskään ollut, vaan keittäminen suoritettiin hiilloksella. Tupa oli kuitenkin lämmin lukuun ottamatta sitä kylmää, mikä tuli harvan oven rakosista ja yksinkertaisesta, paikatusta ikkunasta. Permannoksi oli maan päälle ladottu leveät lankut, joiden alta ongelle lähdettäessä kaivettiin matosia, ja jossa myöskin matosastia kesän aikaan säilytettiin. Oven ulkopuolella oli pieni kuistintapainen pystykkö. Päädyssä oli pieni reikä vinttiin, jonne johti yhteen puuhun lovettu rappu .Vintillä säilytettiin kaikki liika roju, vaatteet, kenkärajat ynnä muut.

Elina oli lauhkea eikä pistänyt vastaan, kun Kusti riiteli. Yksin ollessaan hän lauloi lapsilleen ja luki uskonnollisia kirjoja. Henkiset lahjansa hän oli perinyt Salmelinien suvusta. Kusti ei uskonut Jumalaan, eikä omannut henkisiä lahjoja, paitsi että nuorempana soitti viulua. Sanomalehtiä hän sentään seuraili ahkerasti, kun niitä kylästä lainaksi haettiin. Vanhan tuvan aikana syntyi Lippalaan seuraavat Lapset:

Nimi	Syntynyt
Urho	1886
Anna-Marja	1888
Hermanni	1892
Hilma	1895
Eelis	1897

Uuden tuvan aikana ovat syntyneet seuraavat lapset:

Nimi	Syntynyt
Taavetti	1900
Niko	1903
Kalle	1905
Hilja	1908

Kusti oli ahkera työmies ja koetti viimeiseen saakka tulla toimeen omillaan, eikä hän yhteiskunnan apua eläessään tarvinnutkaan. Aluksi hän kävi yhtiöllä töissä, mutta sitten alkoi asua torppaa toden teolla. Vaimonsa kanssa hän kuokki peltoa, ja poikien vartuttua nämä auttoivat. Paikka oli hallainen, ja varsinkin perunan vei melkein joka vuosi halla. Pellot kuitenkin lisääntyivät muutamista aareista useiksi hehtaareiksi. Hevosta ei ensimmäisten kahdentoista vuoden aikana ollut. Siksi Kusti veti talvella kelkalla lannan ja mudan tunkioihin pellolle. Välillä haukattiin palaa, silakkaa, leipää, kaljaa, nauriita ja ruisvelliä. Olipa väliin sentään lihakeittoakin, milloin Elina kehruupalkoistaan sai kylältä särvintä. Pienen lasittoman öljytuikun valossa hän iltaisin kehräsi. Aikaa ei mitattu, ja mistäpä sitä olisi mitattukaan, kun vasta 1896 Holstin huutokaupasta ostettiin ensimmäinen kello. Puuastioista syötiin puulusikoilla. Maito siivilöitiin puusiivilällä havutukon läpi puukehloihin happanemaan. Talvella ei maitovälineitä tarvittu, kun torpan kaksi lehmää olivat ummessa. Kovalle otti leipä siihen aikaan Lippalan torpassa. Kusti oli keskikokoinen särvi mies, jolla oli sisua riittävästi. Ei riittänyt väsyneille ruumiille sänkytilaa jokaiselle, vaan yhtä hyvin tuli uni silmään lattialla, rahilla tai sängyn jalkopäässä, kenellä vanha turkki, hame, takki tai lattiamaton palanen alusenaan tai peitteenään. Torpan kontrahti oli yksi jalkapäivä viikossa talon ruuassa, leikkuuviikko, heinässä kolme päivää ja yksi maantiepäivä

Lippa-Kusti ei ollut mikään tekomies, mutta sai sentään hätäisesti kirveeseen varren ja salvoi hirttä hirrenpäälle pitkälle nurkalle. Hän alkoi 1894 rakentaa uutta tupaa. Kolme vuotta se oli tekeillä, kunnes tuli sellaiseen kuntoon, että vanha ylen pieni asunto saatettiin jättää kylmilleen ja muuttaa uuteen tupaan. Permantoa ei aluksi ollut koko huoneen alalle ja toinen huone oli kokonaan kylmillään. Toisessa huoneessa oli maalattia vuoteen 1899, jolloin torppaan ostettiin hevonen. Vuosisadan lopussa oli rakennuksia tupa, navetta, sauna ja aitta. Hevosella Kusti haki tehtaan sahalta raakkilankkua ja sahasi sitten suoraan reestä sopivia lattialankkuja ja mätti ne jonkinlaisten niskasten päälle niitä mitenkään höyläämättä. Tällaisena tupa oli siihen asti, kunnes se 1916 paloi. Rasila oli silloin autiona ja sieltä siirrettiin rakennuksen hirret ja koottiin tulipalossa säilyneen muurin ympärille. Näitä hirsiä on vielä nykyisenkin Lippalan seinissä

Lapset kasvoivat ja perhe alkoi pikkuhiljaa hajaantua. Kuten sanottu, vanhin poika Urho lähti ensimmäisenä. Anna-Marja kuoli nuorena, samoin Hermanni mentyään Halsualle naimisiin. Kusti kuoli 1918 näkemättä torpan itsenäistymistä, vaikka oli torppariyhdistyksen kantavia voimia. Rasila liitettiin torpparijaossa Lippalaan ja sittemmin sen sai Eelis osuutenaan itselleen. Urholle erotettiin puolen hehtaarin tontti asunnon rakentamista varten. Omalle kodilleen Urho antoi nimen Jerikko. Tatu jäi isännäksi päätilalle Kustin toivomuksen mukaan. Niko teki pitäjällä suutarin hommia ja välillä maalaili pysyen poikamiehenä lähes viisikymppiseksi. Viimein hän meni naimisiin leskirouva Anna Salakan kanssa ja muutti asumaan Pakokankaalle vaimonsa taloon. Hilma meni yksiin Toivo Rautiaisen kanssa ja he asuivat Kangashäkissä Mattilan sahalla. Kalle eleli ikänsä poikamiehenä. Hilja meni naimisiin Tourulan tilanhoitajan Juho Leinosen kanssa. He päätyivät monien vaiheiden jälkeen Noormarkkuun Ahlström-yhtiön maatilalle. Elina kuoli syytinkiläisenä Lippalassa 1935.

Parantaisten toinen sukupolvi

Kun torppa oli ostettu Eelis Piiloselta 6000 markalla, niin Lippalassa toteutettiin sukupolvenvaihdos. Elina möi itsenäisen Lippalan tilan Eelikselle ja Tavetille yhteiseksi. Molempien perheet asuivat samassa rakennuksessa sen eri päädyissä.

Urho,Kuitulan Kaisa,Elina,Tatu,Linda,Toivo,Taimi,Eelis,Tyyne,Kaarin,Sauli ja Taavetti

Peltoja viljeltiin yhteisesti. Elina-mummu asui Taavetin puolella syytingillä elämänsä loppuun saakka. Molempien veljeksien perheet kasvoivat ja elintila kävi niukaksi. Elinan kuoleman jälkeen kolmekymmentäluvun lopulla todettiin tarpeelliseksi muuttaa erilleen ja jakaa talo kahtia. Maanmittari jakoi tilan kahteen samanarvoiseen osaan, Lippalaan ja Rasilaan.

Lippala

Taavetti osasi tehdä lähes kaikkia sen ajan töitä. Hän teki maanviljelijän, metsurin, ojankaivajan, kirvesmiehen, muurarin, maalarin, suutarin ja vaikka minkä ammattilaisen töitä, mistä vaan toimeentuloa sai. Aholassa olivat salaa mitanneet yhden päivän ojankaivuun tuloksen ja se oli 210 syltä. Tämän kertoi Vilho Tikkanen, silloinen Aholan renki. Eräästä tapauksesta Taavetti itse kertoi: "Yhtenä kesänä jauhot loppuivat tyystin ennen aikojaan. Lapsia oli paljon. Menin metsään kiven vierelle polvilleni rukoilemaan Jumalalta jauhoja. Seuraavana päivänä tuli Autioniemen isäntä Parantalasta autolla hakemaan ojankaivuun. Silloin tiesin, että rukoukseni oli kuultu. Kun pääsin Autioniemen pellolle, niin rupesi ojaa aukeamaan ja rahaa jauhojen ostoon tulemaan". Nähtävästi hänen maineensa oli kiirinyt Parantalankin kylälle

Taavetti ja Kaarin Parantaisen perhe

Nimi	Syntynyt
Toivo	1921
Tatu	1926
Sauli	1927
Saara	1929
Eeva	1930
Maija	1933
Pauli	1935
Paavali	1936
Sakari	1939
Lea	1941
Veikko	1944
Markku	1947

Taavetin vaimo oli Kaarin Ester Sillman (1902-1983), joka oli syntynyt Leinosenmäellä Honkolan Aholassa. Hänen vanhempansa olivat Otto Ville Sillman (1859-1920) ja Matilda os. Ahonen (1865-1942). Lippalaan syntyi ylläolevan luettelon mukaisesti kaksitoista lasta.