Kankaanpään historia

Heikki Pekanpojan aika

Kankanpää oli Salmelan eli Hujakon torppa. Ensimmäiset asukkaat mainitaan rippikirjassa vuoden 1840 paikkeilla. Heikki Pekanpoika Kautto (1798-1845) ja vaimonsa Maria Juhontytär (1800-1853) olivat Kankaanpään torppareita. Kauttojen suku on peräisin Vatian talon Ruotajärven torpasta. Naimisiin mennessään pariskunta oli ollut kirjoilla Muhlun talossa vuonna 1823. Ensimmäinen lapsi Heikki syntyi ennen vihkimistä. Lapsia heille syntyi kaikkiaan seitsemän:

Nimi	Syntynyt	Huom
Heikki	1821
Juho	1827
Maria	1828
Jeremias/Ulriikka	1832	Kaksoset
Kustaa	1842
Wilhelm	1845

Juho Heikinpojan ja Heikki Heikinpojan aika

Kun Heikki Pekanpoika kuoli, torpparina jatkoi muutaman vuoden poika Juho. Melko pian 1850-luvun alussa kuitenkin torppariksi vakiintui Heikki. Hänen jälkeläisiään tämän kyläkunnan Kautot pääsääntöisesti ovat. Heikki Heikinpoikajan (1821-1898) perheeseen kuuluivat vaimo Eeva Matintytär (1821-1897) sekä lapset:

Heikki Heikinpoika

Nimi	Syntynyt	Lisätietoja
Heikki	1850	-
Juho	1853	Päätyi Purolaan torppariksi
Eeva	1856	-
Otto	1857	Päätyi Hakalaan torppariksi
Matilda	1860	-
Anna	1862	-

Juho Kauton aika

Juhosta tuli Heikki Heikinpojan jälkeen Kankaanpään torppari. Sitä ennen hän kuitenkin kierteli taloissa renkinä, viimeksi Myllärin torpassa. Siellä Juho saattoi torpan tyttären, Serafiina Eerikintyttären raskaaksi. Tytär Ida syntyi aviottomana 1875. Pariskunta kävi vihillä ja seuraavat lapset syntyivät avioliittoon:

Nimi	Syntynyt
Eemil	1879
Kalle	1882
Paavali	1886
Johannes	1887

Kolme nuorinta kuolivat jo lapsina. Kankaanpäähän perhe muutti 1884. Serafiina kuoli 1887, ja jo seuraavana vuonna Juho otti uuden vaimon Hujakon emännän sisaresta, Ulriikka Juhontyttärestä (1854-1921). Hän oli kotoisin Lanneveden Keskustalon Mykylän torpasta. Ennen Purolaan muuttamista uuden vaimon kanssa syntyi kolme lasta:

Nimi	Syntynyt
Matti	1889
Saima	1891
Hanna	1894

Myös Juhon vanhemmat muuttivat mukana Purolaan. He sanoivat Juholle, että vaikka eivät sais kuin pienen palan leipeä Purolassa, niin äläkeä laittako meitä Laukaaseen vaivastalloon!

Kalle Tourusen aika

Vuonna 1894 Hujakon isäntä Kustaa Tourunen (1844-1920) alkoi järjestellä lastensa asioita. Hänen vanhin poikansa Kalle (1870-1920) oli avioitunut Kankaanpään tyttären Idan kanssa. Kankaanpää annettiin heidän asuttavakseen. Idan isälle annettiin asuinpaikaksi Purola, jonne hän muutti perheineen. Hujakon Tilda-tyttärelle annettiin Törölän paikka.

Kallen ja Idan perheeseen syntyivät lapset:

Kalle Tourunen

Nimi	Syntynyt
Vilho	1896
Aatu	1898
Elli	1901
Väinö	1903
Elsa	1906
Martta	1908
Kerttu	1910

Kalle ja Ida kuolivat muutaman kuukauden välein, Ida vuoden 1918 lopulla ja Kalle vuoden 1919 alussa. Lapsista Vilho oli kuollut lapsena. Aatu oli lapsista vanhin, mutta hänestä ei ollut torppariksi. Väinö (1903-1968) oli vasta 17-vuotias ottaessaan vastuun torpasta ja sisaruksistaan.

Väinö Tourusen aika

Väinö löysi vaimon David Salmisen kaupassa konttoristina työskennelleestä Ilmi Kolusta (1906-). Ilmi oli kaunis nainen. Ehkä maalaistalon emännän ammatissa hän tunsi itsensä hämilliseksi. Töissä tarvittiin Väinön ohjausta. Väinö rakasti kaunista vaimoaan ja oli valmis tukemaan häntä selviämään kaikissa arjen haasteissa. Avioehdostaan Väinö kertoi heidän sopineen, että Ilmi päättää kaikki pienet asiat ja Väinö suuret. Ei kuulemma ollut yhtään suurta asiaa vielä tullut!

Lapsia heille syntyi:

Väinö ja Ilmi Tourunen

Nimi	Syntynyt
Matti	1940
Aili	1941
Toini	1945
Terttu	1947
Anja	1948
Timo	1949
Tuomo	1951
Leila	1954

Matti,Anja,Toini,Terttu,Timo ja Aili ja ed.vas. Tuomo,Väinö, Ilmi ja Leila

Väinö oli hyvin sosiaalinen

Väinö oli erittäin seurallinen ja humoristinen. Hänen vitsikkäitä juttujaan olisi kuunnellut vaikka kuinka pitkään ja kyllä hän niitä kertoikin mielellään. Hänen kasvojensa pakkoliikkeet vielä tehostivat huumoria. Perhe oli kovasti ulospäin suuntautunut. Iltaisin töiden päätyttyä Väinö valjasti hevosen, lastasi koko perheensä kyytiin ja lähti naapureihin kylään. Siihen aikaan ei tarvinnut tulostaan ilmoitella etukäteen eikä tuliaisia viedä mukanaan. Alkoi vain hevosen kulkusten kilkatus kuulua pihasta, kun Väinö perheensä kanssa kurvasi kartanolle. Heiniä laitettiin Laukille eteen ja talvella hevosloimi selkään. Oli syytä varautua pitkään odotukseen.

Jo eteisestä alkoi Väinön ensimmäiset jutut kuulumaan. Niitä riitti koko illaksi. Ilmi istui ja kuunteli "isän" juttuja. Hän hiljalleen nyökytteli ylävartaloaan, pää hieman kallellaan, tarinoita myötäillen. Pois lähtiessään Väinö piti ovenrivasta kiinni ja siinä seisaaltaan vielä puhui viimeisen tunnin, ennen kuin malttoi lähteä kotiin. Toini kertoi heidän matkastaan Tapiolaan kyläilemään. Talonväki näki ikkunasta hevosen lähestyvän reki ihan täynnä porukkaa. Luulivat mustalaisia tulevan ja laittoivat ovet lukkoon.

Vuonna 1968 Väinö rupesi valittamaan rintaansa, sanoi närästävän. Hänet vietiin lääkäriin ja sairaalan. Sille reissulleen Kankaanpään Väinö jäi. Viimeisenä tästä suvusta talossa asui Timon tytär Sari perheineen. Sittemmin Kauttojen suvun 170 vuotta kestänyt historia Kankaanpäässä on päättynyt.