Suojoen torppien erotus

Viljo Mehtolan muistiin kirjoittamana

Suojoen talo 1950-luvulla

Koitti vihdoin sekin aika, että torppien erottaminen oli edessä. Oli muodostettu vuokralautakunta. Minkälaisia miehiä siinä sitten oli? Puheenjohtajana oli ainakin kansanmies, Otto Kivimäki. Kalle Möttönen, Sahin viisaita, jos käy torpparin asian puolesta, niin kyllä osaa asian ajaa. Ja tottahan nyt käy, kun on itsekin pienen paikan mies. Heikkilän Iivari taas, hyvä mies ja itsekin entinen torppari, vaikka nyt onkin rikas. Siinä voisi viina vähän auttaa. Onni Lamminmäki, torpparien virallinen edustaja lautakunnassa, on vähän pehmeä luontoinen, mutta muuten ymmärtäväinen mies. Ei muka auringonnousuakaan nähnyt koskaan, kun niin pitkään makasi. Juuso Takala oli hänen varamiehenään. Hän oli perin tarkkaluontoinen ja viisas mies. Juuso näiden ominaisuuksiensa vuoksi paremmin pärjäsi kiukkuisen insinööri Ehdegrenin kanssa ja siksi joutui olemaan mukana koko ajan.

Juhlava toimitus se oli torpan elämässä. Pitokokki oikein pyydettiin ruokaa laittamaan ja parasta tarjottiin mitä saatavissa oli. Semmoiset kaavakkeetkin oli pitänyt jo aikaisemmin täyttää. Siinä torppari anoi torppansa vapautusta. Tämä oli sitten vietävä todistajien läsnä ollessa isännän allekirjoitettavaksi. Jotkut isännät olivat niin vihaisia, etteivät allekirjoittaneet, mutta sitä vartenhan todistajat olivat.

Eelis Piilonen

Agronomi Eelis Piilonen kirjoitti mielellään, mutta ilman todistajia. Hän ei sietänyt "takapiruja". Hänen oikeustajuunsa ei mahtunut, että olisi koskaan kieltänyt nimikirjoituksensa. (sivun tekijän huomautus: Eelis Piilonen oli seudun tunnetun valtiopäivämiehen Kalle Piilosen poika).

Vuokralautakunnan virallisessa kokouksessa todettiin kokouksen laillisuus, selvitettiin torpparin oikeudet ja velvollisuudet, sekä saatavat ja maksut. Mitattiin pellot ja todettiin oliko torpalla oikeus itsenäistymiseen ja miten suuren tilan hakija oli oikeutettu saamaan. Eelis Piilonen oli aina myötämielinen ja valmis antamaan maata niin paljon kun vaan laki salli, kunhan vain riidoilta vältyttäisiin. Sitten hierottiin kauppaa, tingittiin ja soviteltiin. Tavallisesti sovinto aina syntyi.

Muutamat torpparit olivat hankkineet asiamiehiä itselleen, mutta nämä olivat oppimattomia miehiä. He esittivät sellaisia vaatimuksia, mitkä eivät perustuneet mihinkään lakeihin. He aiheuttivat turhaa kinaa ja olivat torppareille enemmän vahingoksi kuin hyödyksi. Tällaisia asiamiehiä olivat Havumäki, Ala-Oikari ja H. Apaala. Heidän vuokseen jouduttiin oikeutta istumaan väliin kolmekin kertaa.

Vuokrasopimuksissa oli paljon selvitettävää, koska ne enimmäkseen olivat suullisia. Usein sopimuksen sijaan oli vain jonkinlainen välipuhe. Vuokraoikeus oli kuitenkin pätevä, jos se perustui edes jonkinlaisiin konkreettisiin faktoihin. Alkuselvittelyjen jälkeen määrättiin tuleva tilan rajat. Niistä pyrki tulemaan mutkikkaita, kun pyrittiin välttämään molemminpuolisten oikeuksien loukkaamista. "Sehän on kuin rotan kuva", kerrottiin maanmittausinsinöörin sanoneen Mustikkamäen tilasta. Sellaisena se kuitenkin pyykitettiin ja merkittiin karttaan. Uusia isäntiä tuli pari kolme viikossa.

Pienempien torppien hinta oli 4000-6000 markkaa ja suurempien 10000-15000 markkaa. Nämä hinnat tuntuivat aluksi suurilta. Sitten torpparit huomasivat, miten metsien hinnat alkoivat nousta ja sitä taustaa vasten torppien hinnat olivatkin halpoja.

Oli ryhmä entisiä torppareita, jotka huomasivat tehneensä huonot kaupat. Monet valveutuneet isännät tarjoutuivat erottamisvaaran uhatessa ostamaan torpparioikeuden taloon. Moni ainaiseen veronmaksuun kyllästynyt torppari tekikin kaupan, ja parin vuoden kuluttua maattomana etsi työpaikkaa. Tällainen torppa oli Alhonmäki, jonka viimeinen torppari Jussi Alhonmäki torpanoikeutensa myytyään lähti Amerikkaan. Myös Töllölä joutui oston kautta taloon. Myös vaihtokauppoja tehtiin. Eemil Lahtinen antoi Strömmin torpan taloon ja sai Kuitulan tilalle. Aiemmin oli Hermanni Salmelin vaihtanut Seppälän torpan Poika-ahoon. Kaikki Suojoen torpat tuli erotettua vuonna 1921, ja näin neljätoista uutta tilaa tuli muodostettua. Tilojen pinta-alat vaihtelivat yleensä 30-40 hehtaarin välillä suurimman ollessa 52 hehtaaria.

Suojoen torppien kartta

Suojoen torpista vuonna 1921 laadittu kartta (koko n. 2,3Mb)