JR 50

Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/

Joukkojen eteneminen kohti itää ja Äänisjärveä ei sujunut aivan suunnitellulla nopeudella. Tämä johtui vihollisvoimien rajusta puolustautumisesta hyvin varustetuissa asemissaan Säämäjärven kannaksella. Näistä syistä johtuen 11.Divisioonassa alettiin suunnitella uutta vihollisen voimat saarrostavaa hyökkäystä. Operaatiossa oli tarkoitus käyttää JR8:n ja JR50:n joukkoja siten, että ensinmainitut voimat eversti Autin johdolla tekevät laajan koukkauksen vihollisen selustaan Säämäjärven rantaan ja Pristan tieristeykseen saakka. Majuri Ahon JR50 sai tehtäväkseen lyhyemmän saarrostuksen tekemisen Alekan kylän koillispuolelle.

I Pataljoonan hyökkäys

I Pataljoonassa pidettiin 30.8.1941 klo 20.00 komentajan puhuttelu ja käskynjako, jonka yhteydeydessä annettiin pataljoonan komentajan hyökkäyskäsky. Käskyn mukaan pataljoona etenee Korsan kylän kansakoulun luota edellisenä päivänä viitoitettua tietä tavoitteena rautatie ja siitä pohjoiseen (lampi 121.3), jossa ryhmittyy hyökkäysta varten maantien suuntaan. Etenemisjärjestykseksi määrättiin 2K, 3K, komentoryhmä + jääkärijoukkue ja 1K. Konekiväärit määrättiin jaettavaksi joukkueittain jokaiselle komppanialle. Krh:sta määrättiin joukkue 3K:lle ja kevyt Krh:sta joukkue 2K:lle. Niinikään käskyssä määrättiin, että maantie pataljoonan lohkolla piti miinoittaa ja käytössä olevat Pst-kiväärit alistaa komppanioille. Hyökkäyksen aloitusajaksi määrättiin seuraava aamu klo 7.00

Pataljoonan eteneminen alkoi käskyssä määrättynä ajankohtana nevan yli kohti rautatietä . Noin 7 km matka oli upottavassa maastossa raskas edetä. 400 metriä rautatiestä pohjoiseen joutui kärjessä kulkevan 2 komppanian 1 joukkue yllättäen vihollisen tulitukseen, jossa heti kaatui 4 ja haavoittui 5 miestä. Pataljoona sai kuitenkin ryhmityksensä kuntoon melko nopeasti ja koko päivän jatkuneiden kiivaiden taistelujen jälkeen se pääsi lopulta lähelle tielinjaa. I Pataljoona saavutti Alekan kylän itäreunan klo 14.33 ja hyökkäys jatkui välittömästi siitä eteenpäin huolimatta vihollisen kiivaasta tulituksesta. Kylän lounaispuolella olevassa niemessä taistelleet vihollisjoukot motitettiin. Raskaan vuorokauden jälkeen pataljoonan joukot pääsivät lepäämään hieman.^[1]

II Pataljoonan hyökkäys

30.8.1941 klo 12.00 oli yksiköiden päälliköt käskynjaolla. Tällöin saatiin ohjeet, joiden mukaan pataljoona lähtee liikkeelle tänä iltana edeten ryhmitysmaastoon (piste 151.6), jossa yöpyy. Kärkenä määrättiin lähteväksi 5. komppania, jota vahvistettiin kk-joukkueella sekä 2 pst-kiväärillä. Tavoitteeseen päästyä komppania piti tiedustella ja merkitä suuntaurat pataljoonan hyökkäysvalmiusasemiin pisteestä 174.1 etelään. Lisäksi käskyssä tähdennettiin sitä, että majoituttaessa ei saa tehdä tulia eikä puhua kovalla äänellä sillä tehtävän onnistuminen edellytti vihollisen yllättämistä sen selustasta. Etulinjassa huomenna määrättiin hyökääväksi 5. Komppania oikealla ja 4. Komppania vasemmalla 6. Komppania jäädessä pataljoonan reserviksi seuraten komentoporrasta.

Pataljoonan etenemisura oli erittäin vaikeakulkuista suomaastoa, jossa upposi kaikenaikaa lähes polvia myöten vetiseen maaperään. Tästä syystä koko pataljoona ei ehtinyt edetä tavoitemaastoonsa aikataulun mukaan. 31.8.1941 klo 6.45 pataljoona lähti hyökkäämään ryhmityksensä mukaan. Noin puolen tunnin kuluttua kärkikomppanian edettyä pisteen 114.6 korkeudelle, se sai vastaansa kiivaa kivääri ja kk tulen vasemmalta rautatien suunnasta. Seurasi kiivas yhteenotto, jonka aikana jo heti alkuvaiheessa etenemistä pataljoona oli pakotettu käyttämään kaikki reservinsä etenemisen turvaamiseksi. Aamulla hajallelyötyjä vihollisryhmiä liikkui maastossa sinne tänne, josta johtuen komentaja määräsi jääkärijoukkueen Jsp:n varmistukseen. Vähitellen etulinja pääsi kuitenkin liikkumaan siten, että klo 9.45 pataljoonan komentopaikka ja sen läheisyydessä ollut 5. Komppania pääsivät suolta kuivalle maalle.^[2]

III Pataljoonan hyökkäys

Pataljoonan komentaja piti 30.8.1941 klo 20.00 puhuttelun yksiköiden päälliköille. Käskyn mukaan III/JR50:n tehtävänä on sitoa vihollista tien suunnassa tarkoituksena painaa se Säämäjärveen. Tätä varmistaakseen pataljoona lähetti upseeripartion vahvennettuna jääkärijoukkueella tehtävänä tiedustella suojaisa siirtyminen ryhmitysmaastoon. Tarkoituksena oli päästä rautatien oikealla puolella olevan suon yli yön aikana hämärän suojassa.

31.8. klo 9.35 saatiin ensikosketus viholliseen joukkue Karin lohkolla. Klo 13.50 törmättiin vihollisen hyökkäysvaunuun, joka tulitti liikkeestä Jessoilan suuntaan. Vaunun takana seurasi jalkaväkeä. Vaunua yritettiin tuhota suorasuuntaustykillä siinä kuitenkaan onnistumatta. III Pataljoonan edettyä rautatielinjalle saakka se kohtasi vihollisen erittäin kiivasta tulta, jonka murrettuaan se eteni rautatien yli kukkulamaastoon. III Pataljoona hyökkäsi osalla voimistaan Alekkaan vallaten sen klo 18.45. Kun II Pataljoonakin saavutti valtatien samoihin aikoihin olivat Ahon pataljoonat suorittaneet saarrostuksensa loppuun. Näiden operaatioiden seurauksena Säämäjärven kaakkoispuolella olevien vihollisvoimien tilanne oli muodostunut erittäin vaikeaksi.^[3]

Iltapäivän kuluessa JR50 oli siis saavuttanut tavoitteensa. Saartorenkaan sisään jääneet kaksi mottia tuhottiin seuraavaan aamuun klo 8 mennessä. Majuri Aho antoi aamulla 8.50 käskyn leiriintymisestä siten, että II Pataljoona majoittui Säämäjärven kylän eteläpuolelle. III Pataljoona Alekan pohjoispuolelle ja I Pataljoona niiden välille. JR50 komentopaikan siirtyessä Alekkaan.

Taistelun yhteenveto

Seitsemän rasittavaa vuorokautta kestäneet Säämäjärven-Sotjärven taistelut olivat olleet joukoille hyvin rasittavat. Komppaniat joutuivat taistelemaan ajoittain läpimärkinä ilman lepoa ja lämmintä ruokaa yhtäjatkoisesti toistakin vuorokautta. Vihollisen joukoilla oli ollut hyvä maastoetu puolellaan. Ne ehtivät rakentamaan käyttöönsä paikoitellen vahvat asemat, joita puolustettiin erittäin kiivaasti. Vihollisen taistelutahtoa lisäsi saarroksiin joutumisen uhka. Omat joukot olivat pakotettuja kiertoliikkaiden suoritukseen pahimpien asemien välttämiseksi. Maasto, jota pitkin omat voimat suorittivat koukkauksensa, oli hyvin vaikeakulkuista suomaastoa. Paikoitellen vetinen ja upottava neva ulottui eteniviä joukkoja lähes polveen saakka ja teki siten kulkemisen hitaaksi. Pieni osa neuvostojoukoista ehti livahtamaan muodostuneesta motista ennen sen sulkeutumista, mutta pakenevat vihollisjoukot joutuivat myöhemmin JR8:n muodostamaan suurempaan mottiin. Osa vihollisjoukoista ei ehtinyt tai ei halunnut jättää aseminaan ja nämä täytyi JR50:n joukkojen tuhota paikalleen.

Joukkojen liikkeet Säämäjärven etelä- ja kaakkoispuolella

25.8.-1.9.1941

JR50:n tappiot 28.8.-1.9.1941 ^[4]:

JR50	upseerit	aliupseerit	miehistö	yhteensä
kaatuneet	1	0	12	13
haavoittuneet	3	6	27	36

Vihollisjoukot	yhteensä
kaatuneet	n.700
vankeja	37

Sotasaalis: 3 kk:ä, 4 krh:ta (50 mm), 3 radiota, useita kymmeniä pk:ä, satoja puoliautomaattikiväärejä, tykin ammuksia ym.

Sotapäiväkirjasivut

Alla olevien linkkien kautta pääsee suoraan sivun ajankohtaa vastaaville JR50:n pataljoonien sotapäiväkirjasivuille Kansallisarkistossa. Hakunopeus Arkistolaitoksen VAKKA-arkistotietokantaan saattaa palvelimen kuormitusasteesta johtuen vaihdella jonkin verran.

• Lue sotapäiväkirja I/JR50, 31.08.1941 alkaen
• Lue sotapäiväkirja II/JR50, 31.08.1941 alkaen
• Lue sotapäiväkirja III/JR50, 31.08.1941 alkaen

Lähteet:

• Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBN 951-99965-5-9, sivut 89-95
• Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, Ääneseudun veteraanimatrikkeli, ISBN 958-91-5294-9

Viitteet:

• [1] SPK 12569, I Pataljoona sivut 18-19
• [2] SPK 12584, II Pataljoona sivut 10-15
• [3] SPK 12599, III Pataljoona sivut 8-11
• [4] Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBN 951-99965-5-9, sivu 89